Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
18.02.2008 |
Toisen ketjun innoittamana aloitan uuden ketjun aiheesta. Itse kuulun kanssa niihin, jotka ei ihan täysin usko tuohon masennukseen. Miksi sille pitää antaa masennus-sana jos äiti on synnytyksen jälkeen herkässä mielentilassa, loputtoman väsynyt, itkeskelevä, ehkä liiankin huolehtiva, itsensä unohtava? Se ei ole masennusta, vaan NORMAALI tila tuoreella äidillä vauvan saannin jälkeen. Itse olen sairastunut tähän " masennukseen" kolme kertaa. Vieläkin olen kaikkia noita, vaikka nuorin on jo 1v. Äiti saa olla sen pitääkin olla " eiomaittensä" . Ei siihen tarvi heti lääkkeitä syöttää.
Kommentit (8)
Näin kävi itselleni (kirjoitin tuohon toiseen ketjuun) ja kun olin valvonut muutaman viikon 2-3 tunnin vuorokausiunilla tarvittiin todellakin lääkitys saamaan minut taas elävien kirjoihin. Uskoisin, että asiantunteva lääkäri tietää, milloin lääkitys on tarpeen. Ei sitä turhaan kenellekään tyrkytetä, imetyksenkin vuoksi. Se on kyllä totta, että varsinkin ensimmäisen lapsen syntymä on iso muutos henkisesti ja hormonaalisesti. Mutta normaalia ei ole itkeä ja valvoa koko ajan. Lääkehoito on joskus tarpeen ja se apu kannattaa äidin ottaa vastaan. Mutta pelkän lääkityksen avulla ei yleesä lähdetä jatkamaan, vaan parhaassa tilanteessa saa keskusteluapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Se ei ole masennusta. Nim. unettomuudesta myös aikoinan kärsinyt.
...ajatella tiputtavansa vauvan parvekkeelta alas jotta pääsisi kuulemasta sen huutoa? Onko normaalia itkeä aamusta iltaan ja illasta aamuun? Onko normaalia ettei pysty nukkumaan silloinkaan kun vauva joskus nukkuu, viikkoihin ja kuukausiin? Pitäisikö nämä kaikki ohittaa vain olankohautuksella ja sanoa että se on normaalia?
Sun masennus ei ilmeisestikään ollut tarpeeksi paha jotta ymmärtäisit. Ja hyvä niin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun en rakastanut vauvaa ollenkaan, halusin vain antaa sen pois, ja lopulta rupesin näkemään näkyjä, että olin iskemässä sitä saksilla tai leipäveitsellä vauvan istuessa hyväntuulisena sitterissään?
Onko normaalia, että ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa? Onko normaalia tuntea vihaa pientä ihanaa vauvaansa kohtaan?
Kyllä mun mielestä on aika tärkeää tunnistaa tämä sairaus ja hoitaa sitä. Vauva kärsii siinä myös, jos äiti on pahasti masentunut. Näin kasvaa niitä katsetta vältteleviä ja masentuneita vauvoja; kuka vauva ansaitsisi sellaisen alun elämälleen?
Alue: Aihe vapaa
T: paljon parjattu ei-uskova