siskoni on wt-mamma ja mua hävettää! (ov)

Ei ymmärrä. Selventäkää!

sisaresi on masentunut ja sinä olet hänelle kateellinen.

Olemme hyvin erilaisia ja se tässä kummastuttaakin, miten voimmekin olla niin erilaisia samoista vanhemmista huolimatta. Hänellä ei ole mitään intoa kehittää itseään vaan haahuilee koko ajan. Minusta se on surullista. Kaikki näytti niin lupaavalta, mutta nyt mitään rakentavia suunnitelmia tulevaisuudelle ei ole ja minä näin sivustaseuraajana näen vain ongelmia. Jos meinaa opiskella niin millä rahalla meinaa sen kolmen lapsen äitinä tehdä? Puhumattakaan milä ajalla. Pian varmaan avokkinsa saa tarpeekseen laiskottelusta ja siskoni jää tyhjän päälle. Pelottaa. Hävettää myös kertoa kun vanhat tutut kyselevät mitä siskolleni kuuluu, joko on valmistunut jne?



ap

olisin hänelle kateellinen?



ap

Mun sisko on kans wt:iin kallellaan, mutta ei se mua hävetä eikä haittaa. Eläköön omaa elämäänsä. llaan tekemisissä se, mikä jaksetaan.

Mutta elämän tärkeimpiin asioihin kuuluu vaatteet (ei kalliit sellaiset kuitenkaan), hiuslisäkkeet ja tekokynnet.



Eikö sua sureta siskosi puolesta?

Minä, koulutettu ja uraputkessa kiitävä nainen, unelmoin joskus tälläisestä "wt-elämästä". En nyt kaikkine ilmiöineen, mutta inhottavaa yrittää esittää jotain ja olla paskantärkeä. On kivaa, että saa syödä eineksiä, hakea lähikaupasta mäyriksen ja lojua sohvalla katsomassa BB:tä. Joskus lähipuistossa kuuntelen näitä mammoja ja suoraan sanottuna mielenkiintoisempaa on jopa kuunnella näiden nuorten "wt-äitien" juttuja kuin hiukan vanhempien ja ahdasmielisyyteensä tukehtuvien äitien hurskastelua ja tekopyhyyttä. En kyllä pidä tuosta wt-termistä, koska se itsessään on ilmentymä juuri tuosta keskiluokkaisesta tukahdutuksesta.

Eikö epävarmuus tulevaisuudesta luo yleensä ahdistusta?



Enkä sano, ettenkö minä söisi joskus eineksiä tai katsoisi BB'tä, mutta jos se elämä on kokonaisuudessaan tuota niin silloin se on minusta surullista.



ap