G: Mitä odotat lapsesi kummilta?

Minusta on mukavaa puhella lapsille kummeista ja askarrella heille kortteja tms. Sen verran odotan, että ainakin joskus ehtisi lasten kanssa puhelimessa jutella, kun lapsi haluaa innoissaan kertoa jotain uutta oppimaansa tai kokemaansa. Toivoisin heidän ajattelevan lasta edes silloin, kun postilaatikkoonsa kolahtaa jokin yllätys pieneltä ihmiseltä.

ja kun lapset ovat pieniä, koko perhettä kohtaan. Että kysyisi oma-aloitteisesti, sopiiko tulla käymään tai kutsuisi kylään. Että istuisi lattialle ja telmisi lapsen kanssa (tai siis lapsen iän mukaan, menisi mukaan lapsen juttuihin). Joku vuosittainen perinne ei olisi paha.



Meidän lapsilla on yksi yhteinen kummi, siskoni, joka on tietysti muutenkin läheinen. Hän käy meillä silloin tällöin leikkimässä lasten kanssa, lukee iltasadut, syö meidän kanssa, osallistuu arkeen. Ennen joulua leivomme yhdessä piparit ja kesäisin käymme Särkänniemessä (viime kesänä poika oli kummin kanssa kahdestaan, kun oli jo iso!) ym. Kun lapset vähän kasvavat, löytyy varmasti lisää juttuja, joita voivat yhdessä tehdä. Toki kummi on tuonut kivoja lahjojakin, mutta se ei ole pääasia. Meillä esikoispoikaa ja kummitätiä yhdistää se, että kummi on enemmän poikatyttö ja tekniikasta kiinnostunut kuin minä.



Toiset kummit ovat miehen serkkuja ja jääneet vähän kaukaisemmiksi. He asuvat etäällä ja heillä on kiirettä omien perheidensä ja töidensä kanssa, joten en odotakaan heiltä samanlaista panostusta, mutta esim. kortti silloin tällöin on ollut kiva saada.

Jos sattuisimme mieheni kanssa menehtymään, odottaisin kummien adoptoivan/ottavan lapseni hoidettavakseen. Siksi valitsimme kummeiksi läheiset sisarukset kumppaneineen.

ystäviltä, että pitäisivät lapsistamme huolta jos meille tapahtuisi jotakin ikävää. Tämän he varmasti tekevätkin.



Minusta on kummallista kun ihmiset syyllistävät kummeja, on hirveitä odotuksia.

ei tarvitse muistaa juhlapäivinä, läsnäolo elämässä tärkeämpää :)

Olisi kiva jos kummit pääsisivät synttärikutsuille käymään tai joskus muuten, että lapset muistaisivat kumminsa, muuta en odota. Lahjalistoja en lähettele enkä muitakaan toiveita - toivon, että minkä tekevät he tekevät omasta halustaan.



Itselläni on kolme kummilasta (myönnän, etten silloin ajatellut asiaa tarpeeksi kun suostuin kummiksi) ja saan ihan hirveän stressin kun lahjalistoja ja ssyyllistäviä puheluita tulee. Käyn heillä kerran vuodessa ja vien jonkun isomman lahjan (synttäri- ja joululahja samalla), lähetän joulukortit ja soitan pari kertaa vuodessa.



Ongelma on siinä, että on selvinnyt jälkeenpäin, että nämä kummilasten vanhemmat pyysivät kummiksi syystä, että halusivat että ollaan enemmän tekemisissä. Noh, jos ei muutenkaan olla juuri tekemisissä (lapsena oltiin siis hyviä kavereita) niin ei se lapsi siinä tilannetta muuta. Väkinäiseksihän se menee.



Siksi en odota kummeilta MITÄÄN. Olen vain onnellinen jos joku on suostunut kummiksi kun sellaiset täytyy laselle valita. Ja tietenkin valitsin sellaiset ihmiset, joiden kanssa ollaan muutenkin yhteydessä. Näin ei kummilapsen tapaamisesta tule mitään ylimääräistä stressiä. Lapset tietävät, että heillä on kummit ja se riittää.

sitä että ovat kiinnostuneita lapsesta, hänen kasvustaan ja tekemisistään. Meillä olessa huomioivat lapsen, kutsuvat heille välillä kylään, tekevät asioita meidän perheen/kummilapsen kanssa. Muistavat lahjoilla synttärinä ja jouluna, sellaisilla kuin itse haluavat. Jos ovat mukana myös rukouksessa muussa uskonnollisessa ihmettelyssä, niin hyvä sekin.

lahjaa, kortti riittäisi hyvin.



Toivon myös että tulisi lapsen syntymäpäiville tai ainakin ilmoittaisi jos ei pääse.



Meillä on kolme lasta ja vähän vaihteleva tuuri kummien kanssa. Yksi on kadonnut kokonaan, toinen ei muista enää kummi olevansakaan ja kolmatta ei muuten vaan enää kiinnosta kun löysi miehen elämäänsä.



Osa kummeista asuu toisella paikkakunnalla, joten ymmärrän hyvin, että suhde on väkisinkin etäisempi.



Minulla on yksi kummipoika, ja häntä muistan syntymäpäivänä ja jouluna.

Olen suuresti yllättynyt, jos edes joulukortilla tai syntymäpäiväkortilla muistavat. Kerran pari vuodessa näkevät ja silloin antavat hieman huomioita kummilapsille, joskin mielummin ovat vuorovaikutuksessa aikusten kanssa. Mutta minkäs tuolle mahtaa, puheluita tms. on turha odottaakaan. Että ihan lapselle soittaisivat.



Itse laitan omille kummilapsille kortteja, lahjoja, kylästelen mahdollisuuksien mukaan eli harvoin.

eli tapaaminen silloin tällöin ja syntymäpäivänä muistaminen. Joulunakin on kiva kun muistetaan, mutta e ei ole niin tärkeää kuin syntymäpäivän noteeraaminen.



En odota mitään yökyläkutsuja. Itselläni on 3 lasta eikä minulla ole aikaa hirveästi kummilapsiani hoitaa.