Oliko synnytyksesi Ihan helppo, normaali vai ihan järkyttävä? Miksi?

Yhtäkään omaa supistusta ei tullut, jouduttiin käyttämään oksitosiinia. Epiduraali ei auttanut lainkaan ja päässä vaan vilkkuin supistusten aikana, tikkejä tuli noin 50 ja toipuminen kesti yli vuoden.

1. :normaali: 12h, epiduraali, vauvan sydänäänet romahtivat joissain vaiheessa, mut se korjautui



2. :normaali: 5h kivunlievityksenä vain ilokaasu



vaikea synnytys olisi mun mielestä esim. hätäsektio tmv.

Kaksossynnytys joka käynnistettiin kalvot puhkaisemalla. Kipeä olin mutta se oli ihan siedettävää.



Kolmosen synnytys oli järkyttävä. Mitään hätää ei ollut, mutta käynnistettiin veden tihkumisen takia kun tilanne kohdunsuulla oli täysin epäkypsä. Niin kamalaa kipua en osannut edes kuvitella. Kuopus nyt 10kk ja melkein vieläkin itkettää se synnytys, onneksi kesti vain 3,5h.....

Eka oli tosin pitkä, 38-tuntinen, mutta säännöllinen ja pärjäsin koko synnytyksen pelkällä ilokaasulla. Ponnistaminen oli nopea synnytyksen kestoon nähden, 20 min. Toinen oli 12-tuntinen, normaalisti etenevä, ilman kipulääkitystä synnytin. Ponnistaminen sukkela, 10 min. Pienen repeämän sain, mutta ei haitannut toipumista yhtään. Kolmas käynnistettiin tipalla, eteni melko rauhallisesti viisi tuntia ja viimeisen tunnin rajusti kalvojen puhkaisun jälkeen. En tarvinnut kipulääkitystä. Kahdella ponnistuksella oli vauva ulkona.

Hirveä. 27h yhtäsoittoa supistuksia, tulos 5cm avautumista. Kätilöt eivät uskoneet että supisteli tosissaan, lisää oksitosiinia ja kas, kohtu uupui niin että synnytys pysähtyi. Eka fiksu tyyppi synnytyslääkäri joka tajuaa ettei se lapsi ulos tule ja sektioon. Kohtu ei meinannut supistua edes lääkkeillä ja runnomalla, lapsi virhetarjonnassa ja nuora kaulassa. Kaikki meni pieleen ja olisi pitänyt

tajuta jo ekojen 14h aikana että joku mättää. Mutta palkintona lähes 3vrk valvonnasta ihana 10p poika.

, oikeastaan jopa helppoa synnytyksiä viisi kertaa. Ekasta pari tikkiä, muutoin ei repeämiä. Ei kivunlievityksiä tms. Ihan luomuna siis.

kun menin ammeeseen, avautuminen tapahtui tosi nopeasti, siis ekat 6 cm kesti n. 10 tuntia ja vikat 4 cm n. 20 minuuttia...



Mutta olin molemmilla kerroilla synnytyksen jälkeen heti tolpillani ja toimintakykyinen, ja se on ollut hieno juttu.



Ja kun ei ole ollut mitään lääkkeitä käytössä synnytyksissä, niin se endorfiinimyrsky synnytyksen jälkeen on ollut ihan sanoinkuvaamaton.

Eka oli kiireellinen sektio rv 27. Jälkikivut olivat hirveät, ei kipupumppua.



Toka täysiaikainen alatiesynnytys. Vedet laskettiin, sain epiduraalin, ponnistuksessa repeämät gradus II. Synnytyksestä jäi muistoksi laskeuma.



Synnytyksessä voi tapahtua ihan mitä tahansa, joten pidän omiani täysin normaaleina.

Esikoisen kohdalla sain epiduraalin ja synnytys oli käytännössä kivuton. Mutta vauvan sydänäänissä oli lopussa vähän häikkää, joten siitä tuli vähän ylmääräistä jännitystä synnytykseen. Tuloksena kuitenkin terve vauva, joten hyvä mieli jäi. Kesto n.12h.



Kakkonen syntyi luomuna, kesto n. 5h. Sattuihan se pirusti, mutta samalla se tunne oli jotenkin uskomaton ja kivut unohtui samantien kun pojan sain rinnalleni. Synnytyksestä jäi tosi mahtava fiilis ja edelleen neljän kuukauden jälkeenkin muistelen sitä kaiholla.



Kurja lukea näitä ikäviä synnytyskokemuksia. Voi kunpa synnytys voisi olla kaikille positiivinen kokemus.

Mutta sanoisin silti että aika helppo, koska synnytys eteni vauhdilla. Eikä mitään traumojakaan jäänyt.

iso perätilavauva, joka ei käännöistä huolimatta kääntynyt.



Hirveä, epähumaani, alentava kokemus. sektio siis. kovat kivut jälkeenpäin. en suosittele kenellekään, jos vaihtoehtoja on. Epäinhimillisä maata siinä, veri roiskuu, valoja, piikkejä, sitten ne vielä vie lapsen pois.

Sektiot olivat vaikeita, ihan hirveitä suorastaan. Itsekin koin ne hyvin alentavina. - 19

mutta järkyttävältä se tuntui. Kesti vuorokauden ja erityisesti repeäminen oli inhottavaa.

Kamalaahan se oli. Käynnistettiin tabuilla ja 4 päivänä puhkaistiin kalvot kun tulehdusarvot alkoi nousemaan. Oksitooni ei oikein auttanut, 10 h meni kun avautui vaikka kätilö auttoi aika rajusti siinä. Kolmannella kerralla saivat epiduraalin onnistumaan ja sitten helpotti. Ponnistuksen tarvetta ei tullut ja supistukset loppui kesken kaiken. Imukuppikaan ei meinannut pysyä mutta viimeisellä yrityksellä saivat otettu. Istukka ei irronnut joten humauttivat ja kaavintaan. Pyörryin kun nousin jalkeille, veren hukka oli aika iso.



Siis mitään isompaa ei tapahtunut mutta vähän kaikki meni hankalimman kautta.



Mutta tekisin uudestaan =)

kesto 3h 20 min, ehdin saada epiduraalin joka auttoi kivasti. Pieni repeämä tuli joka vaati muutaman tikin - parani tosi nopsaan.

joskin kesti yli 20 h, kun avauduin hitaasti. Oksensin koko synnytyksen ajan ja verenpaineet romahtivat, joten en voinut nousta sängystä. Ponnistusvaihe sattui, kun tuntui, että olisi revennyt, mutta pari hassua tikkiä tuli ja pystyin istumaan heti suihkun jälkeen. Jäi hyvä mieli koko touhusta ja henkilökunnasta.

Supistukset eivät sattuneet kauheasti ja sitten sain epiduraalin, jonka jälkeen ei sattunut yhtään. Kun sen vaikutus alkoi loppua, olinkin jo täysin auki. Ponnistaminen sattui vähäsen, mutta kun kesti alle 10min, ei sekään ollut paha. Vauvat putkahdettua ulos ei sattunut juuri ollenkaan ja pystyin istumaan ja kävelemään normaalisti.

Näin lapseni vasta 11h syntymän jälkeen. =(

Ensimmäisessä päädyttiin kiireelliseen sektioon lapsen sydänäänten laskiessa ja hapenpuutteen uhatessa.



Toisessa sama juttu, mutta menetin sektiossa kohdun repeämän vuoksi neljä litraa verta. Sen seurauksena vietin vuorokauden hengityskoneessa ja vannoin, etten enää koskaan synnytä. Kohtu saatiin onneksi korjattua, vaikka vähällä oli senkin menetys.



Nyt kahden vuoden jälkeen on kauhea vauvakuume ja mietin, että uskaltaisimmeko sittenkin yrittää.

Ponnistusvaiheessa takana 36 h valvominen ja (ehkä väsymyksestä johtuen) pamahti korkea kuume. Repesin kai aika pahasti, mutta erikoislääkäri ompeli eikä jäänyt mitään vaurioita.