Lue keskustelun säännöt.
Mua on jo pitkään sylettänyt valmentajan pojan suosiminen..
04.07.2014 |
Poika ei todellakaan ole mikään joukkueen tähti, pikemminkin päinvastoin, mutta silti saa enemmän peliaikaa kuin muu joukkue, paremmat pelipaikat, eikä hänen mokistaan valmentaja läksytä, muiden pelaajien mokista kyllä tulee huutia.
Olen katsellut sivusta, mutta alkaa jo syömään sekä poikaa joka tykkäisi pelaata samaa maalintekopaikkaa, olla enemmän kentällä, ja saada moitteiden sijaan kannustustakin, että meitä pojan vanhempia, jotka emme siedä tätä epäreiluutta..
Miten olisi järkevä toimia? Jos avaan suuni, profiloidunko vaan yhdeksi niistä parjatuista valmennukseen puuttuvista vanhemmista? Mielellään poika menee treeneihin ja peleihin, saa kuitenkin pelata ihan kohtuullisesti, ja joskus jopa hetken niitä hyviä paikkojakin. Kannattaako keikuttaa venettä?
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viettelet valmentajat ja nauhoitat sessiot. Sitten vuodat ne vaimolle josta tulee nopeasti exä. Valmentaminen jää hyvin nopeasti taka-alalle kun muu elämä painaa pinnan alle.
Eipä tapahdu enää suosimista, hyvä jos näkee poikaansa. Ongelma ratkaistu.
Ja onhan olemassa ketjureaktio. Kun lapsi saa enemmän peliaikaa, kannustusta ja huomiota, hän itsestään selvästi kehittyy myös pelissä ja toiselle käy päinvastoin. Valmentaja voi luulla tätä lahjakkuudeksi.
Tämä on taas alkanut kun syksyn sarjakierrokset on lähtenyt käyntiin.
Olen vierestä seurannut kun aikanaan olin itse juniori ja valmentaja suosi omaa poikaansa. Kaikki tehtiin härskisti sen eteen että poika sai kaikki. Oli kapteeni, oli ykkösen centteri ja kaikki pystit ja pokaalit meni...arvaatte minne. Tilanne kääntyi poikaa vastaan pikku hiljaa kun muut kyllästyivät tilanteeseen. Pojasta tuli hylkiö. Kun monet joukkueesta lähtivät tekemään uraa ko."pelimies" ei päässyt. Härskejä temppuja tehtiin. Muuteltiin pistepörssiä ja suolattiin toisia. Nyt ko.poika on n.30 v. Kouluttamaton yksin eläjä jolla ei ole kavereita ja peliuran huipennus on suomen kolmanneksi korkeimmalla tasolla muutama hassu peli. Itsekin pelasin ulkomaillakin mutta en koskaan absoluuttisella huipulla. Nyt valmennan tällä hetkellä 11v junnuja. Meillä on käytössä palautelaatikko jossa saa antaa anonyymisti palautetta jos jokin asia vaivaa. Jos ristiriitoja on ne selvitetään. Oma kokemukseni on se että nämä suosijat ovat henkisesti köyhiä ja tässä mainitsemassa tapauksessa suosijan oma isäsuhde on ollut huono tai sitä ei ole ollut.
Oma poika pelaa viltiketjussa tällä hetkellä, muut saada 2 min olla kentällä, oma 1 min, joskus oli kentällä vain 15 sec. Kerran poika kysyä, miks hän ei saa peliaika , ja valmentaja vastasi tuletko tänne pelamaan tai puhumaan. Poika odotaa että kausi loppu ja pääsee vaihda joukkue. Poika treenata todella paljon ulkopuolella, mutta peliaika ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein näkee jonkun lapsen pelaavan taitojaan paremmalla paikalla. Sitä kun katsoo nimiä, niin se on jonkun huoltajan tai jojon lapsi. Ei anna valmentajasta kovin ammattitaitoista kuvaa. Usein nämä on miesten juttuja.
Itse olen ajatellut, että joukkueenjohtajien yms.lapsien suosiminen on yleinen käytäntö. Oman lapsen joukkueessa tämä näkyy niin vahvasti, eikä sitä yritetä edes peitellä. Hyvät pelaajat laitetaan tukemaan noita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huuberi69 kirjoitti:
Tämä on taas alkanut kun syksyn sarjakierrokset on lähtenyt käyntiin.
Olen vierestä seurannut kun aikanaan olin itse juniori ja valmentaja suosi omaa poikaansa. Kaikki tehtiin härskisti sen eteen että poika sai kaikki. Oli kapteeni, oli ykkösen centteri ja kaikki pystit ja pokaalit meni...arvaatte minne. Tilanne kääntyi poikaa vastaan pikku hiljaa kun muut kyllästyivät tilanteeseen. Pojasta tuli hylkiö. Kun monet joukkueesta lähtivät tekemään uraa ko."pelimies" ei päässyt. Härskejä temppuja tehtiin. Muuteltiin pistepörssiä ja suolattiin toisia. Nyt ko.poika on n.30 v. Kouluttamaton yksin eläjä jolla ei ole kavereita ja peliuran huipennus on suomen kolmanneksi korkeimmalla tasolla muutama hassu peli. Itsekin pelasin ulkomaillakin mutta en koskaan absoluuttisella huipulla. Nyt valmennan tällä hetkellä 11v junnuja. Meillä on käytössä palautelaatikko jossa saa antaa anonyymisti palautetta jos jokin asia vaivaa. Jos ristiriitoja on ne selvitetään. Oma kokemukseni on se että nämä suosijat ovat henkisesti köyhiä ja tässä mainitsemassa tapauksessa suosijan oma isäsuhde on ollut huono tai sitä ei ole ollut.
Kyseessä on usein henkilö joka on tunneälyltään vajavainen mikä taas johtuu lapsuuden kasvuympäristöstä. Eletään omia unelmia lapsen kautta ja puretaan pettymyksien patoutumaa.
Ei ole kykyä ajatella kokonaisuutta. Eikä se edes kiinnosta.
Surullista.
Tiedän tuon isä-valmentajan, joka keinoja kaihtamatta suosii
oma poikaansa. Kaveri on taidoiltaan keskitasoa, mutta saa selkeästi
enemmän peliaikaa kuin muut. Härskiä peliä. Sikamaista. Ja kertoo
isä-valmentajan moraalista ja ammattitaidosta kaiken tarpeellisen.
Onneksi nuo peesaaja-isukit ei ihan loppuun asti pääsee peesaamaan
eli jossain vaiheessa leikki loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millään muulla ei ole väliä kuin oman lapsen menestyksellä. Yksilöurheilua joukkueurheilun sisällä. Onneksi ainakin jääkiekon ydin on olemassa. Ei se isä niitä pelejä pelaa ja kun pelit kovenee kilpailu kovenee. Lapsi jonka tie on junnuna siloiteltu on ihmeissään kun vanhempana pitäisi alkaa tapella pelipaikasta. Ei onnistu kuin kovimmilta.
Vähän aiheen vierestä, mutta nykyisin tulee usein tunne, että lapsista on harrastusten kautta tarkoitus tulla ammattilaisia johonkin lajiin. Vanhemmat siis alusta asti ovat sillä mielellä lapsensa kanssa liikkeellä. Omassa nuoruudessani tuntui olevan enemmän sellainen meininki, että asioita nimenomaan harrastettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsokaapa näitä valmentaja isiä jotka lapsiaan suosivat ja väkisin vievät eteenpäin. Näillä iseillä ei yleensä ole yhtään mitään. Ei millään osa-alueella elämässä ole onnistuttu. Yleensä ovat kouluttamattomia, oma "ura" epäonnistunut ja elämä muutenkin aika surkeaa kaikilla mittareilla katsottuna. Oman lapsen menestyminen on se viimeinen mahdollisuus millä voi tuntea itsensä paremmaksi ja jossain onnistuneen.
Tämän kun tietää niin ymmärtää sen käytöksen paremmin. Hyväksyä sitä käytöstä ei tarvitse.
Meidän poika!
leimog kirjoitti:
Tiedän tuon isä-valmentajan, joka keinoja kaihtamatta suosii
oma poikaansa. Kaveri on taidoiltaan keskitasoa, mutta saa selkeästi
enemmän peliaikaa kuin muut. Härskiä peliä. Sikamaista. Ja kertoo
isä-valmentajan moraalista ja ammattitaidosta kaiken tarpeellisen.
Onneksi nuo peesaaja-isukit ei ihan loppuun asti pääsee peesaamaan
eli jossain vaiheessa leikki loppuu.
Sopivasti osui silmään tämä teksti.Olen seurannut erästä pelaajaa viimeiset kolme vuotta aitiopaikalta. Nyt ollaan vasta 16 vuotiaita ja ongelmat alkavat näkymään. Ei mitään luonnetta kamppailutilanteissa. Aristelee ja pelkää pelata. Toiset menneet urheilullisuusessa edelle. Liike ei riitä, halu ei riitä. Ensimmäisiä vilttikomennuksia tullut ja isä on raivona koko seuralle. Tämä leikki loppuu ihan just.
Tere!Olen itse ollut nuorten valmentajana,jo 30 vuotta,ja omat poikani pelasivat joukkueessani,ja jo valmennuskursseilla painotettiin,että jos valmentajan lapsi,tai lapset pelaavat joukkueessasi,niin MISSÄÄN tapauksessa et voi omia lapsiasi suosia muita enemmän.Ja vielä ellei kyvyt riitä,niin sitäkin enemmän.Onhan siitä se etu,että kohta joukkueessa pelaavat vain valmentajan lapset!Itse pistin omat poikani penkille elleivät lunastaneet paikkaa kokooonpanossa.Joku täälä kirjoituksissa kehui,että se kuuluu valmentajan etuihin peluuttaa omia lapsiaan ,vaikka eivät kyvyt riitä!Sanon tälle tyypille,että ei todellakaan kuulu valmentajan etuihin tällainen peluuttaminen,jaellei peliaikaa tule muille,vaikka taidot niin edellyttävät,niin kehoittaisin vanhempia siirtämään lapsensa toiseen joukkueeseen!En missään tapauksessa hyväksy valmentajilta tuollaista käytöstä.Ja PISTE!!!