Mitäs ajatuksia tämä herättää teissä?!

Olen eronnut reilu kaksi vuotta sitten. Siittä liitosta minulla kaksi ihanaa poikaa, ex. n kanssa yhteishuoltajuus. Pojat asuvat pääsääntöisesti tällä hetkellä isällään.



Tapasin aika pian eron jälkeen uuden ihanan miehen. Yhdessä ollaan asuttu vuosi.

Miehelläni ei ole omia lapsia. Hän haluaisi minun kanssa lapsen / lapsia, vaikka hetikin. Ja olisi valmis jäämään " koti-isäksikkin " , ainakin vielä tuntuu siltä ;)



Itse vielä mietin asiaa. Ja mielessäni pyörii mm. seuraavat ajatukset; Olenko vielä valmis? Haluanko kouluttautua vielä lisää? Vai olla työelämässä, ennen kuin aloitan " vauvarumpan " taas alusta?



Toisaalta en haluaisi ajatella mitään vaan luojan hoitaa homma -> ns. " saa tulla, milloin vaan, jos on tullakseen. "

Tykkään itsekkin todella paljon lapsista ja haluankin niitä lisää.



Todella hämmentävää aikaa.. Toinen puoli minussa sanoo, et anna mennä vaan. Ja toinen puoli käskee hetken odottaa?!



Olemme vielä nuoria, minä 27 ja mies 24. Joten monenlaista ehditään varmasti. Mutta..



.......................................................................................................

Mitäs tämä herättää teissä?

Onko jollakin sama tilanne tai ollutko joskus ollut samassa tilanteessa?



Kertokaa kokemuksistanne!

Ihana olisi kulla, miten teillä asiat sitten järjestyi :)