Mistä johtuu että joku haluaa matkia kaiken toisen elämästä? Näin tekee serkkuni minulle.
Se häiritsee todella paljon suhdettamme. Alan valintaa ja lastenteko- sekä asunnonhankinta-ajankohtaa myöten hän on apinoinut minulta kaiken. Ja sen myötä minusta on tullut ilkeä. Sanoin ostavani pian erään Guessin kalliin laukun (josta en edes pidä) ihan piruuttani ja nyt serkulla on sellainen ja minulla ei.
Se piirre tuntuu jo niin sairaalloiselta eikä meidän suhde ole edes tasavertainen kun tuntuu että hän haluaa vain olla kopioni. Enkä todellakaan edes ole mikään glamourin ympäröimä prinsessa vaan tavallinen tanakka suomalaisakka. Mistä moinen?
(Apinointi alkoi jo lapsena mutta jatkuu siis vielä nyt +30 iässä)
Kommentit (16)
Minulla on tuollainen apinakollega ja pari kertaa olen piruuttani jo tehnyt vastaavan laukkutempun.
Itselläni on kaveri joka " kopioi" , meidän kotia. Alkuun se oli ihan imartelevaa, mutta nyt on jo mennyt jotenkin yli. Just ykspäivä katoin että niiden makuuhuone on ihan kopio meidän makkarista. Sänky ja yöpöydät on erilaiset, mutta verhot, päiväpeitto ja tyynyt on samanlaisia. Kai niillä kohta on samanlainen mattokin?
toiset on laivoja, toiset on lokkeja. Lokkien itsetunto kaipaa ehkä kohennusta, toisalta heidän oma makunsa ei kehity kun vaan matkitaan. Matkinnan kohteena olo on välillä imartelevaa, välillä raivostuttavaa. Jotkut kun ei tajua edes hävetä kun suoraan ilmoittaa, että tuo mattohan on kuin meidän!
Jotenkin tuntuu, että ystävyys- tai kaveruussuhteesta vääntyy jonkinlainen sairaalloinen kilpailutilanne, mikä ainakin minulle on ahdistavaa. Eräs ystäväni tarttuu kaikkeen mitä aion tehdä ja suunnittelen ja toteuttaa sen vauhdilla, mielellään ennen minua. Imartelunahan se pitäisi ottaa, mutta välillä se on todella ahdistavaa. Ehkä se tosiaan sitten on osittain sitä, että toiset ovat vähän hukassa oman tyylinsä ja jopa mielipiteidensä kanssa, vai onko se vain yksinkertaisesti mielikuvituksen puutetta. Kuka tietää.
2. Siis mistä päättelet, että luulen kaikkien matkivan minua? Ihan vaan serkustani nyt puhun, ja hän todellakin matkii minua. Esimerkkejä on kymmeniä ja tuo laukkutempaushan yhä vaan todistaa asiaa. Ja totta, minulla ei ole enää tässä asiassa kaikki kohdallaan vaan alkaa mennä hermot ihan tosissaan.
Mun kollegani vaihtoi kampaajaa, kopioi kampaustyylini, vaihtoi pokansa, vaatemerkkinsä, puheäänensä sävyn jne. Ja matkustaa lomamatkatkin aina perässä. Nyt passitin hänet Kiinaan - sanoin ostaneeni matkan sinne, mutta todellisuudessa en ostanutkaan...
Siis oikeasti se on pelottavaa - ei imartelevaa!
Sisustusideoita löytää kyllä lehdestä, mutta yleensä ne eivät soivi kotona olevan kukkarolle.
Itse en koskaan sano kenellekkään ideoistani, sillä olen karvaasti kokea kuinka ystävä toteutti idean ja otti kaiken kunnian.
Sitä on jatkunut jo 25 vuotta. Lapsesta lähtien samat harrastukset, samat suosikkibändit ym. Jo muksuna tajusin tuon ongelman ja ap:n tapaan kehuskelin milloin mitäkin järkyttävää bändiä ja seuraavan kerran kyläillessä oli serkun huone vuorattu kyseisillä julisteilla.. Olimme samaan aikaan raskaana ja koska tiesin odottavani tyttöä sanoin, että jos lapsi on poika hänestä tulee Aarne miehen isoisän mukaan. Ja arvatkaapa vaan, mikä hänen poikansa nimeksi tuli.. Toinen nimi on esikoisemme toinen nimi (joita on Suomessa n. 15 kpl).
Mulla oli yläasteella ihan sietämätön matkija " kaverinani" . Se, joka väittää matkimista imarteluksi, josta pitäisi vain ilahtua, ei todellakaan koskaan ole joutunut matkijan " uhriksi" ..
Nostan. Muistan tuon ala-asteelta. Matkittiin julkkiksia ja kavereiden kanssa ostettiin samanlaisia vaatteita. Ylä-asteellakin oli vielä kiva joskus olla samiksia. Mut aikuisilla tuo on vähän outoa. Paitsi jos se vaan ihailee sun tyyliä niin paljon. Pitäiskö se ottaa imarteluna ja kysyä asiasta suoraan ja sanoa vaikka että oma tyylisikin on tosi hyvä. Ehkä matkija sitten uskalta olla enemmän itsensä :(
Hassua. Tän ketjun eka viesti on 6-7 vuoden takaa ja seuraava tältä päivältä.
Google haulla löytyy vanhoja viestejä jotka voi nostaa
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 13:50"]
Nostan. Muistan tuon ala-asteelta. Matkittiin julkkiksia ja kavereiden kanssa ostettiin samanlaisia vaatteita. Ylä-asteellakin oli vielä kiva joskus olla samiksia. Mut aikuisilla tuo on vähän outoa. Paitsi jos se vaan ihailee sun tyyliä niin paljon. Pitäiskö se ottaa imarteluna ja kysyä asiasta suoraan ja sanoa vaikka että oma tyylisikin on tosi hyvä. Ehkä matkija sitten uskalta olla enemmän itsensä :(
[/quote] Joo sori vähän vanha neuvo en tajunnu että aloitusviesti 6-vuoden takaa :)
esim ennen inhosin limen ja pistaasin vihreää, nyt sitä on pari vuotta näkynyt jokaisessa sisustuslehdessa, keittiöliikkeessä ja lakanaosastolla, joten väri alkaa näyttää itsestänikin hyvältä.
Jos serkulla on sama juttu. Jotkut farkut näyttää sun päällä hyvältä, hänkin haluaa samanlaiset. Tai puhutaan että nyt kannattaa ottaa laina, niin hänkin ottaa.
Tuo Guessin laukkutempaus kertoo että ei ole kaikki kohdallaan sinulla itselläsikään... Taitaa olla oma itsetunto kehno ja tarkkailet ylikriittisesti muita. Ei kaikki ehkä kuitenkaan yritä matkia sinua, ehkä itse olet niin tavallinen että meitä samanlaisia pyörii ymärilläs!!!