Muita joiden 4-6-vuotiaat syövät makeata niin paljon kuin antaisi?
Meillä tyttö 5v söisi vaikka kakkupöydän tyhjäksi eli ihan mahdottomia määriä. Olen ravintoterapeutin kanssa jutellut asiasta ja rajoittaa pitää, mutta mitkä on ne rajat. Tottuuko lapsi liikaan jos antaa syödä esim. pullan, kakkupalan, jäätelöannoksen ja kolme keksiä kahvipöydässä? Jälkiruoaksi olen yleensä pitänyt rajana yksi annos esim. jäätelöä tai yksi joku juttu jne...Mutta kylässä pitää antaa hieman enemmän. HArmittaa, kun mummi ei ole samalla linjalla ja kauhistelee, kun äiti rajoittaa. RAvintoterapeutin mielestä on tärkeätä, että kaikki läheiset ovat samaa mieltä asiasta, jos se ongelma. Tyttö ihmetteleekin, kun mummilla hoidossa saa syödä niin paljon kuin haluaa ja on saattanut syödä esim. monta palaa kakkua, jäätelöä isot kasat ja viisi suurta lettua hilloineen jälkkäriksi yhden illan aikana.
Eikö 20 kiloiselle esim. yksi jätskituutti vastaa samaa kuin aikuinen söisi kolme (sokerimäärältään)?
Kommentit (2)
Meillä minä hillitsen sekä 2- että 4,5-vuotiaiden makeansyömistä hiukan - yritän opettaa ihan pelkästään kauniiden pöytätapojenkin vuoksi että määrättömästi ei kuulu tarjoiluja painaa.
Myös meillä (varsinkin kotioloissa) " lasketaan" eli yksi pulla/jätski/tms. jälkiruoaksi riittää (jos jälkiruokaa on), kahvin kanssa kotona max. kaksi keksiä jne. Vain juhlissa annan popsia eli häissä, synttäreillä jne. menköön urakalla (silti kyllä kumpikaan lapsista ei ole mitään ihan hillittömiä määriä niissäkään syönyt vai johtuisiko sekin siitä, että minä yleensä kasaan sen lautasellisen).
Mutta myös meillä toinen isoäideistä on aivan eri linjoilla. Niinpä lapset siellä saavat joka viikko yhden päivän aikana vähintään jäätelöä, lettuja, munkkeja ja kiisseeliä kermavaahdon kera! Eikä vielä se, että olisi vain tarjolla, mutta kun sitä ihan oikeasti tuputetaan: " ota nyt, kyllä meillä saa syödä, jos ei nyt maistu niin kohta mummo paistaa pannukakkua, eikö jäätelö maistu, otatko siihen kakunpalan kaveriksi...!" Olen yrittänyt samaa sanoa, että kaksi pullaa 20 kiloiselle on jo melkein kuin 7 pullaa 70-kiloiselle, mutta ei mene jakeluun...
Itse myös olen sillä linjalla, että en koskaan tuputa toisten lapsille mitään, en edes läheisille kuten sisarusteni lapsille tai kummilapsille, enkä yleensä edes tarjoa mitään pienille lapsille ennen kuin olen kysynyt vanhempien mielipiteen. Varsinkin, jos jollakulla on jo valmiiksi paino-ongelmia, tulisi tosiaan kaikkien läheisten tukea, ei aiheuttaa ristiriitoja. Se ei varmastikaan tarkoita, että eletään asteekkisesti ja lapsi ei saisi mitään, vaan että lapselle opetetaan jo pienenä terveen ravinnon (ja itsehillinnänkin) pohjat.
Olette muuten varmaan lukeneet pari viikkoa sitten lehdestä, että suomalaislapset syövät nykyään yli 100% enemmän sokeria kuin lapset 80-luvulla? aika hurjaa mielestäni.
Mä olen antanut kahvipöydässä yhden isomman jutun esim. joko jääteläannoksen tai pullan. En molempia. Yleensäkin jos makeaa pitää rajottaa niin helpommalla sen tekee yhdellä sortilla. mahahan vetää vaihdellen eri juttuja enemmän kuin jos syö vaan yhtä sorttia. Jos ymmärrät, mitä yritän selittää?