ekaluokkalaisen Ope soitti ja valitti, kun ei osaa lukea vieläkään
Opettaja halusi jutella siitä, mitä aion tehdä sen asian suhteen. Siis kun lapsi ei osaa vielä lukea, vaikka on jo kevätlukukausi. Luokalla on 3 muutakin, joille kuulema soittaa ja pyytää vanhempia miettimään miten toimia.
- Olin niin ällistynyt, etten oikein osannut sanoa mitään. Lupasin yrittää opettamista kotona paremmin. Mutta nyt mietin, että eikö ihan oikeasti se ole koulun asia, kun kyseessä on ekaluokkalainen?
Itse opin kakkosella lukemaan ja ihan yliopistossakin olen opiskellut ja hyvin on mennyt.
Mitä mieltä olette? Osaako teidän lapset lukea jo ennen koulua (Ope sanoi, että monet osaavat). Oletteko opettaneet heitä itse. Täytyy tunnustaa, että meillä ei olla opetettu lapsia kotona lukemaan yhtään.
Kommentit (34)
Minusta työnjako on seuraava:
koulu antaa tukiopetusta ja erityisopetusta ja opettaja panostaa erityisesti lapsen ohjaamiseen, jos vaikuttaa siltä, että taustalla on jotain muuta huolta, lapsi voidaan ohjata koulupsykologin tutkimuksiin.
kotona tehdään läksyt ja innostetaan harjoitteluun, mutta ei prässätä.
Tyttöni 4v. osaa kyllä lukea ja kirjoittaakin jo jotensakin (ei ole opetettu, mutta kiinnostus on aina ollut kova ja kaikki kirjaimet olivat hallussa jo 2-vuotiaana).
Itse kyllä opin lukemaan vasta 6-vuotiaana.
Silti; olen siitä outo (sinun näkökulmastasi), että minulle jo lapsena on valjennut, että ihmiset ovat kaikki yksilöitä. :o
Vierailija:
Joo, minun lapseni on kaksi vuotta nuorempi ja innoissaan lukemisesta. Ei normaali toinen ääripää voi olla ekaluokkalainen joka ei edes keväällä tapaile lukemista. Siis siinä jossain välimaastossa pitäisi kyllä mennä!Itse olen oppinut lukemaan nelivuotiaana... Tikahdu siihen.
oli kaksi vuotta eskarissa ja oppi lukemaan ekaluokan syksyllä eli 8 vuotiaana,nyt on tokaluokalla ja koulussa menee tosi hyvin..
Siis lapsi osaa lukea helppoja sanoja, tai sitten hän tavallaan arvaa ne. Ei osaa oikeastaan tavuttaa edes mitään pitkiä ja vaikeita.
Sitä ihmettelen, että tämä tuli näin yllättäen. Ei mitään vihjettä aiemmin, että pitäisi jo osata. Ei meille vanhempainillassa olla sanottu mitään että hiihtolomaan mennessä pitäisi osata.
Hullua, jos lapsi joutuu kertaamaan ekaluokan, kun on mielestäni ihan fiksu ja pärjännyt muuten hyvin. Kaikki kaveritkin jäisivät vanhaan luokkaan. No, aion kyllä nyt tarttua tähän asiaan, joten ei kai sentään kertaamaan joudu.
- mutta mitään tukiopetustakaan ei ole ollut tms.
Huokaus.. t. AP
lukemaan vasta toisella luokalla.
Outo tuo opettajan suhtautuminen. Miksi ihmeessä hän soittaa kysyäkseen mitä vanhemmat aikoo tehdä. Mistä vanhemmat muka tietää mitä tuommoisessa tilanteessa edes voisi tehdä.
Opettajalla pitäisi olla ehdotuksia tukitoimista.
Sukulaislapsi sai erityisopettajalta kotiläksyksi harjoituksia kun ei oppinut lukemaan syyslukukauden aikana. Sai sitten jotain harjoituksia kesäksikin kun ei keväänkään aikana oppinut lukemaan. Toiselle luokalle lapsi jatkoi ihan normaalisti ja oppi alkusyksystä lukemaan.
Kotien ei tarvitse opettaa lapsiaan lukemaan, sillä koulu on juuri sitä varten, että siellä opetetaan ja paljon muitakin taitoja. En nyt oikein osaa tarkasti kommentoida, sillä en ole kuullut puhelun sisältöä. Jos opettaja on siis soittanut ja kysynyt, mitä tehdään lapselle, joka ei vielä osaa lukea, voi olla, että hän on esimerkiksi pyytänyt lupaa antaa lapselle tukiopetusta, siirtää hänet osaksi aikaa erityisopetukseen, lupaa tutkimuksiin. Tai ehkä vain kotien apua, joka tarkoittanee sitä, että vanhempien olisi hyvä kannustaa lasta kirjainharjoitusten tekemisessä ja muissa äikän läksyissä ja kenties lukea lapselle enemmän. Kakkosella lukemisen oletetaan olevan jo sen verran hallinnassa, että pystyy lukemaan tehtävät matematiikassa ja muissa oppiaineissa. Toisaalta jokainen edistyy omaan tahtiinsa ja kaikki eivät suinkaan lue sujuvasti vielä kakkosella. Tuo vain vähän mietitytti, että luokassa oli useampia oppilaita, jotka eivät lue. Millähän tasolla heidän lukemisensa on. Sillä lukutaito tulee hiljaa portaittain. On ennakoivaa lukemista, kirjain- tavu- ja sanatasolukemista ennen kuin edetään lauseiden lukemiseen. Jos opettaja pyytää koteja opettamaan, luulisi, että hänellä on tarjota ohjeistus kodeille, mitä pitää milloinkin tehdä. Kuulosti kyllä vähän erikoiselle ja tuli vaikutelma, että opettaja ei ole ihan tehtävien tasalla, mutta en sitä silti AP:n antamien tietojen perusteella kuitenkaan sanoisi, sillä kokonaisuutta en tunne ja AP on voinut kertoa tilanteesta kovinkin subjektiivisesti.
Meillä vanhin poika oppi lukemaan ekan luokan keväällä ja seuraava lapsi jo syksyllä. Ihmiset vaan on erilaisia. Toisaalta, on hyvä seurata ettei ole kyse mistään häiriöstä kehityksessä.
Vierailija:
Kakkosella lukemisen oletetaan olevan jo sen verran hallinnassa, että pystyy lukemaan tehtävät matematiikassa ja muissa oppiaineissa.
Tai pystyy, mutta epävarmasti. Etenkin kokeissa kun muutenkin jännittää, menee penkin alle. Taustalla on vaikea lukihäiriö ja toiminnanohjauksen häiriö ja asian takia on oltu erityisluokallakin jonkin aikaa, mutta nyt siis normaaliluokalla. Koetulokset ovat usein osaamistasoa huonompia ihan siksi, että vaikka lapsi osaisi tehdä koetehtävän kun joku lukisi sen hänelle ääneen, hän ei saa hermostuksissaan luettua sitä itse niin että ymmärtäisi, mitä pitää tehdä. Kokeet hermostuttavat, sillä lapsi tietää niiden tärkeyden mutta toisaalta hänellä on niistä verraten vähän kokemusta tuon erityiskouluvaiheen takia. Siellä ei pidetty kirjallisia kokeita, vaan arvosteltiin tehtyjen tehtävien ja suullisten kuulustelujen perusteella.
Jännittävintä on, että hän ymmärtää matematiikan sanalliset tehtävät, jotka kuulemma muille yleensä ovat vaikeimpia. Se johtuu kai siitä, että matematiikka muutenkin on hänelle helppoa ja rentoa.
AP:n kanssa sympatisoin yleistä epätietoisuutta siitä, mitä asialle ylipäätään voisi tehdä.
Minusta oleellista ei ole se, että osaako lukea vaan se, että kotiin on nyt asiasta ilmoitettu ja ilmeisesti ope toivoo kotonta nyt tukea lukemiseen. Mä kerron nyt muutamista jutuista, jotka toimi meidän pojalla, tosin jokainen lapsi on yksilö, joten ei voi paljon yleistyksiä vetää, mutta eipä toisaalta kovin paljon maksakaan kokeilla.
1) joka päivä luetaan vähän - itse aloitin vastahakoisen pojan kanssa niin, että luettiin sarjakuvia, aluksi luin kaikki muut paitsi 2 kirjaimiset sanat ja ne piti pojan lukea (no, ei, on ;-), sitten seuraavalla viikolla luin muut paitsi 3 kirjaimiset sanat (oli, eli, hei) jne. ja näissä sarjakuvissakin me aloitettiin sellaisista, jotka oli vielä tikkukirjaimilla (Tom & Jerry ja Karvinen) ja sitten vasta siirrryttiin Aku Ankkaan.
2) kun lapsi oppi hatarasti lukemaan, hän sai tehtäväksi lukea 7 kirjaa, jonka jälkeen lupasin palkinnoksi legosetin, josta sai rakennettua 7 erilaista autoa, kirjat olivat helppoja ja niissä oli paljon kuvia. Lukemiseen meni ehkä 1,5 viikkoa.
3) miehen kanssa kirjoiteltiin " muka salaviestejä" toisillemme ja pojan piti ne itse lukea, jos meinas saada selville, että mitä meillä on vaikka jälkkäriksi (jäätelöä ;-)
4) miehelle tuli kurkunpääntulehdus ja joutui puhekieltoon 2 viikoksi, sinä aikana poika oppi todella lukemaan, kun mies kirjoitti pojalle kaiken (kurkunpään tulehdusta ei tietty kellekään toivo, mut oli tehokas tapa silti oppia lukemaan)
Meillä tilanne oli se, että kun poika aloitti koulun, niin hän ei osannut lukea kuin joitain ihan yksittäisiä sanoja ja hatarasti. Kun luokan maahanmuuttajalapsetkin yhtä lukuunottamatta (puolet luokasta maahanmuuttajia) osasivat lukea, joten mun pojan motivaatio varmaan kasvoi siitä. Tällä hetkellä poika lukee erittäin sujuvasti, ope sanoi sellaisen luvun kuin että oli lukenut 60 sanaa minuutissa. En sitten tiedä, että miten hyvä tai huono tuo luku on.
oppi kyllä lukemaan ennen joulua, mutta se on niin hidasta ja vaikeaa vielä ettei vapaaehtoisesti lue kuin sanan tai pari. Kirjoittaminen on myös hidasta ja virheitä tulee paljon. Syksyllä ope sanoi että mitään erityistä ei tarvitse kotona läksyjen lisäksi tehdä, mutta loppuvuodesta oli sitä mieltä että jos kuitenkin vähän kirjoittamista harjoiteltaisiin. Viime keskustelussa sovittiin että saa antaa läksyä myös viikonlopuiksi, vaikka muuten ei anneta. Läksyt poika tekee ihan hyvin, kun ope on käskenyt. Sen sijaan muuhun harjoitteluun pitää lahjoa.
Yksi hyvä harjoitelupaikka on papunet. net -sivut, joissa on erityisopetukseen tarkoitettuja pelejä ja tehtäviä. Esim. sanaristikot ovat juuri sopivia ekaluokkalaisen kirjoitusharjoituksiin. Olen nyt käskenyt pojan tehdä muutaman ristikon aina ennenkuin saa pelata muuta tietokoneella, ja se toimii hyvin.
Hyvä, että ope otti yhteyttä. Toivottavasti hän tarjosi myös tukiopetusta tai osa-aikaista erityistopetusta.
terv. luokanope
asia opettaa lapsi lukemaan. Sinällään paha sanoa tosiaan tilanteesta mitään, kun ei ole puhelua kuullut. Ehkä opettaja vain halusi jollain tavalla hieman kartoittaa teidän mielipiteitä tästä asiasta.
Kodin tehtävä on innostaa lasta kyllä myöskin, eli ei yksiselitteisesti niin, että koulun kuuluu hoitaa kaikki. Lasta pitää innostaa oppimaan, vaikka varsinainen opetustyö tapahtuukin koulussa.
Kaikki lapset eivät kannustinta kaipaa, vaan ovat itsekseen riittävän innokkaita, mutta jokainen lapsi on yksilö. Mielestäni tuossa Melban viestissä oli todella hyviä vinkkejä. Tuota " salaviestitekniikkaa" on munkin tuttavaperheissä käytetty.
Ja asiasta kukkaruukkuun.. mä en itse koskaan oppinut tavuttamaan. Luin sujuvasti tosiaan ennen joulua ollessani ekalla, mutta en osannut tavuttaa. Mulla oli vielä ylemmilläkin (2-3) luokilla ihan tosissaan vaikeaa, kun äikäntehtävissä piti tavuttaa joitain sanoja...
Meidän ekaluokkalainen lukee kyllä pitempääkin tekstiä, mutta se on edelleen varsin hidasta. Opettaja ei ole ollut kotiin yhteydessä eikä vaikuta reissuvihkojen viestien perusteella mitenkään huolestuneelta. Eskarissa lapsen opettaja murehti huonosta käsialasta ja nyt lapsi kirjoittaa oikein nätisti.
Meidän nuorempi lapsi on ollut aina selvästi kiinnostuneempi lukemisesta ja kirjoittamisesta kuin tuo meidän esikoinen. Hän osaa jo neljävuotiaana kirjaimet ja oman nimensäkin oppi kirjoittamaan paljon nuorempana kuin tuo vanhempi.
Yleensä tavoitteena on lapsi oppisi " lukemaan" hiihtolomaan mennessä. Sen jälkeen ryhdytään tukitoimiin jos resursseja. Mikäli lukutaito ihan hakusessa vielä pääsiäisen aikoihin (ei osaa lukea helppoja sanoja esim. maito) mietittään 1. luokan kertaamista.
Näin ainakin meidän lasten koulun vanhempainillassa kerrottiin syksyllä