Tuolla " tyo, paivahoito jne." palstalla on kova tappelu aiheesta kotona olevan vanhemman oikeudesta vieda isompi lapsi paivahoitoon

toisen syntymää (lyhyt ikäero), joten en osaa asettua asemaasi. Mutta takaako se, että esikoisesi on tuossa jumaloidussa päiväkodissa oikeasti sen, että kuopuksesikin pääsee sinne?

Näin ollen esikoisen pitäminen päiväkodissa edes osa-aikaisena vaikuttaa rationaaliselta, koska kuopuksen mahdollisuudet saada paikka tuosta samasta päiväkodista ovat siten melkolailla hyvät - ainakin paremmat kuin jos hakisi paikkaa kahdelle siihen asti kotihoidetulle lapselle.

Meille tulossa neljäs ja kolme vanhinta jatkaa hoidossa. Tosin alkavat tehdä 5-7 h päivää, mutta pidän jokapäiväiset paikat, ehdottomasti.

Opiskelen kyllä samalla iltakoulussa. Mieheni hoitaa lapsia silloin.

Päiväkoteihin kun valitaan, etusijalla ovat kyllä lapset, joilla on jo sisarus ko. päiväkodissa. Eli kyllä tuolla asialla on vaikutusta.



Itsellä ei ole tästä kokemusta, koska meilläkin lapsilla pieni ikäero eikä esikoinen ollut hoidossa ennen kuopuksen syntymää.

että pienempi pääsis sinne automaattisesti. En kyllä ymmärrä alle 3-v virikehoitopaikkojakaan.

mutta miksi niin ehdottomasti joka päivä hoitoon kolme isompaa nelonen? Minkä ikäisiä?



- yksi, jonka lapset hoidettu toistaiseksi kotona ja hoitoura vasta edessä pelottavana möykkynä

en ymmärrä subjektiivista päivähoito-oikeutta ollenkaan enkä erityisesti ymmärrä, että miksi kukaan pitäisi alle kolmevuotiasta hoidossa, jos ei ole ihan pakko. Ja en itse laittaisi lastani hoitoon vain hoitopaikan pitääkseni, mutta sen sijaan yrittäisin ajoittaa töihinpaluun elokuulle ja hakisin sitä hoitopaikkaa jo helmikuussa. Sillä tavalla ainakin meillä päin on parhain mahdollisuus saada lapsi juuri sinne tarhaan, minne haluaa.

Paras tae lapsen saamiseksi haluttuun päiväkotiin on se, että siellä on jo isompi sisarus. Sekään ei ole mikään automaattinen tae, mutta lisää mahiksia huomattavasti.

Jos päiväkotipaikoista ei olisi pulaa, niin ei tarvitsisi miettiä tämmöisiä.

Vierailija:

sen sijaan yrittäisin ajoittaa töihinpaluun elokuulle ja hakisin sitä hoitopaikkaa jo helmikuussa. Sillä tavalla ainakin meillä päin on parhain mahdollisuus saada lapsi juuri sinne tarhaan, minne haluaa.

olisi pulaa, jos kaikki ottaisivat lapsensa pois hoidosta silloin, kun eivät hoitopaikkaa tarvitse?

Kyseessä on suosittu ja lähellä sijaitseva päiväkoti, johon halusin säilyttää esikoisella paikan ja samalla saada sittemmin kuopuskin siihen. Esikoinen oli äitiysloman alkaessa 4v ja kävi 3krt/vko 5 tuntia kerrallaan hoidossa.



Näin " strategisesti" se nyt vain oli ajateltava.

otan tuon esikoisen hoidosta pois sitten joskus, kun meille toinen lapsi tulee. Nyt siis esikoinen vasta vauva ja ajatuksissa on, että toinen lapsi tulee vasta useamman vuoden kuluttua (3-4 vuotta). Kukaanhan ei sitä takaa, että näin tulee käymään, mutta näin ajatellaan, kunnes toisin käy.

Tätä palstaa lukiessani olen kuitenkin alkanut ajattelemaan vähän toisin.

Ensinnäkin tuo esikoinen on silloin niin iso, että onko reilua hänelle erottaa hänet kavereistaan, joita kaikella todennäköisyydellä tuolloin jo on, kokonaan?

Lisäksi... mitäpä sitten, jos tosiaan käy niin, että kun on aika palata päiväkotiin, niin esikoinen joutuu jonnekin muualle kuin siihen päiväkotiin, jossa on aiemmin ollut. Tosin meillä taitaa käydä niin, että esikoinen on sitten jo eskari-ikäinen palatessaan, eli...

Turhahan näitä on etukäteen pohtia... aika näyttää. Me emme asu ruuhkasuomessa, mutta kyllä täällä tuppukylässäkin hoitopaikoista on pula. Esimerkiksi meille suositeltiin hoitopaikan hakemista jo elokuun alusta, vaikka sanoin, että todennäköisesti tarvitsemme sen vasta syyskuussa tai jopa vasta lokakuussa. Tämä suositus siksi, että elokuun paikat jaetaan jo keväällä ja myöhemmät vasta syksyllä, jolloin on huonommin paikkoja vapaana. Noh, onneksi tein, kuten neuvottiin, koska nyt näyttää siltä, että hoitopaikka tarvitaankin jo elokuussa.

Mun on pakko kertoa oma tarinani:

Mun esikoinen oli 5h/vrk hoidossa,kun aloin odottamaan toista lasta. Ajattelin jo silloin,että pidän sen hoitopaikan vauvan syntymään asti. Raskauden edetessä huomattiin mulla ja vauvalla kaikkea pientä ongelmaa... Mietin aina vaan,että kyllä MINÄ jaksan olla 1v10kk ikäisen lapsen ja sairaan vauvan kanssa kunnon kotiäiti ja antaa isommalle tarpeeksi virikkeitä,ettei hän tarvitse mitään " virike hoitopaikkaa" ....

Vauva,kun syntyi tajusin,että en jaksa. Esikoisen oli pakko saada pitää oma tuttu hoitaja/kaverit/rytmi elämässä... Olisi ollut hänelle ihan liian suuri muutos vauvan syntymän lisäksi, olla joka päivä eri hoitopaikassa kavereilla,mummoloissa yms.

Alle 2v. paikka ei mielestäni ollut sairaalan leikkihuone...

Kirjoitin tämän siksi,että ei kaikkien lasten hoitopaikan tarve johdu siitä,että äidit haluisivat olla vaan kotona vauvan kanssa ja päästä helpolla.

Minä en päässyt helpolla ,vaikka lapsi olikin " virike hoidossa"

Vietin viikkoja lastenklinilla ja yritín samalla olla hyvä äiti.

yleensä kun on mukava ihminen, asiat hoituvat kivuttomammin. Ja esimerkiksi se Keltokin sitten voi sanoa, miten alueella hoitopaikkoja vapautuu. Tyyliin: " syksyllä meille on tulossa paljon pieniä" tai " päiväkodista on lähdössä pois, miten olisi, jos..."



Tämä on mun kokemus. Ehdottomasti pitäisin molemmat himassa, päivähoitomaksu on yhden palkansaajan perheen budjetille iso lovi.

Vierailija:

Alle 2v. paikka ei mielestäni ollut sairaalan leikkihuone...

Kirjoitin tämän siksi,että ei kaikkien lasten hoitopaikan tarve johdu siitä,että äidit haluisivat olla vaan kotona vauvan kanssa ja päästä helpolla.

Minä en päässyt helpolla ,vaikka lapsi olikin " virike hoidossa"

Vietin viikkoja lastenklinilla ja yritín samalla olla hyvä äiti.

Jäin äitiyslomalle kun mun isommat lapset oli 6v (ei vielä silloin ollut eskarissa), 5v ja kaksoset 4v. Vaihdoin lasten hoidon osapäiväiseksi. Nyt kun aion tuon kuopuksenkin (1v) laittaa hoitoon niin kyllä päiväkodinjohtaja piti varmana että pääsee samaan päiväkotiin sisarustensa kanssa vaikka täällä on kova pula erityisesti päiväkotipaikoista.

ja sen kaveripiirin merkitys on vielä hyvin pinnallinen.



Joku 4v voi toki vielä puolenkin vuoden tai vuoden päästä kysellä, että " mitähän sille Sadulle/Timolle/Jennalle/Roosalle kuuluu" , mutta mun mielestä noi puheet voi jättää omaan arvoonsa. Niiden sisältö on lähinnä se, että lapsi pohtii ympäristöään ja ehkä miettii näitä kavereitaan, mutta ei vielä sillä lailla syvästi kaipaa sydänystäviään kuin sitten ehkä joku teini-ikäinen. Kyllä äidin/isän ja sisarusten seura merkityksessään peittoaa 6-0 jonkun " kaveripiirin" vaikutuksen.



Te vain annatte liikaa painoarvoa noiden kersojen puheille. Tottakai he haluavat näistä ystävistään ja päiväkodin tädeistä jutella, ja heillä voi olla ikäväkin, mutta silti kaikkein eniten he haluavat olla kotona vanhempien kanssa. Siitä huolimatta, että protestoidakseen ja vanhemmille kostaakseen he voivat jotain muuta sanoa. Uskokaa omaan arvoonne enemmän! Ei 4v ole mikään jengistä identiteettiään ammentava murrosikäinen!

noin virikkeet, kaverit ja sosiaalistuminen ovat aika heikkoja syitä. Yhdenkin vanhemmat pitävät vähän päälle 2-vuotiasta kolme pitkää päivää viikossa hoidossa, jotta oppisi niitä sosiaalisia taitoja. Huoh...

Täällä,kun vaan on paha tapa yleistää. Vaikka mä pidin omaa tapaani ainoana ja oikeana vaihtoehtona omalle lapselleni, niin varmasti olin toisten hoitopaikan lasten vanhempien mielestä ihan jotain muuta....

ja kyllä meidän 4,5v:lle ne päiväkodinkaverit oli tosi tärkeitä. Minusta olisi ollut tosi outoa ottaa lapsi vuodeksi kotiin ja laittaa srk:n kerhoon, jossa sitten vuosi olisi mennyt uuteen kaveripiiriin tutustuessa ja sosiaalista verkkoa luodessa ja sitten taas vuoden päästä töihin lähtiessä olisi ollut mahdollisesti kokonaan uusi päiväkoti, eli vuoden välein olisi aina kaveripiiri vaihtunut. Minusta se jos mikä on lapsen kehitykselle stressaavaa...



Isompi oli osapäivähoidossa eli kotonakin ehti olla ihan kivasti minun ja vauvan kanssa. Meille tosi onnistunut ratkaisu ja tosiaan saatiin nuoremmallekin paikka samasta pk:sta kuin isompi, ihana ja turvallinen päiväkoti jonne vien lapste mielellään kun tiedän että tällä alueella on niitä huonompiakin... on meitä lykästänyt.