Tekstiä vuodelta 1879:

Vierailija:

Viime marraskuulla kysyi muuan huolestunut äiti minulta neuvoa 13 kuukaiden vanhalle turmeutuneelle pojalleen, joka aina viiden kuukautisesta saakka oli tehnyt itsensä syylliseksi itsesaastutukseen. Asiaa koetettiin heti. Niin pian kun poika oli käynyt seljälleen, viskasi hän paikalla todellisen intohimon haltioissa oikean reitensä vasemman yli, kihnuttaen siten niiden välissä olevaa kalua kunnes se alkoi kangistua, hengitys käydä kiihkeämmäksi, posket punottaa ja katse saada omituisen jäykän, kiiltoisen ilmeen. Poika näytti, samoin kuin vanhempansakin (isä koulunopettaja) terveeltä ja reimakalta eikä hänessä tutkittaessakaan löytynyt mitään sairaaloisuuden merkkejä. Suolikaisia ei ollut huomattu ulostuksessa eikä niissä mikroskoopillakaan voitu huomata niitten munia. Käytettyä bromikaalia muutamia viikkoja, hävisi taudintaipumus.

Millä tuo vaiva on sitten saatu taltutettua.

Lääkärit tarjosivat masturbaation hoidoksi kahta kirurgista

toimenpidettä. Molemmissa tarkoituksena oli estää siittimen

suureneminen ja erektio. Infibulaatiossa esinahka kurottiin kiinni

pysyvästi tai vain yöksi. Metallisen lävistysrenkaan avulla eteen

venytetyn esinahkan tarkoituksena oli pitää villi siitin kurissa.

Kirurgit raportoivat 1870-luvulla iloissaan kyetessään ylläpitämään

esinahkan ärtymyksen ja kivun peräti kahdeksan viikkoa ja täten

katkaisemaan nuoren miehen pahan tavan (3). Circumcision eli

esinahkan typistämisen avulla pyrittiin siihen, että paisuvaiskudosta

ympäröivä nahka ei sallisi siittimen pidentymistä kiihottumisen

yhteydessä ja tekisi sen kivuliaaksi. Lähes kaikkien poikavauvojen

rutiinimaisen ympärileikkauksen yleistyessä Yhdysvalloissa

infibulaatio jäi pois käytöstä.

Nykyään on outoa, kun tuota pidetään normaalina.

Vierailija:

Viime marraskuulla kysyi muuan huolestunut äiti minulta neuvoa 13 kuukaiden vanhalle turmeutuneelle pojalleen, joka aina viiden kuukautisesta saakka oli tehnyt itsensä syylliseksi itsesaastutukseen. Asiaa koetettiin heti. Niin pian kun poika oli käynyt seljälleen, viskasi hän paikalla todellisen intohimon haltioissa oikean reitensä vasemman yli, kihnuttaen siten niiden välissä olevaa kalua kunnes se alkoi kangistua, hengitys käydä kiihkeämmäksi, posket punottaa ja katse saada omituisen jäykän, kiiltoisen ilmeen. Poika näytti, samoin kuin vanhempansakin (isä koulunopettaja) terveeltä ja reimakalta eikä hänessä tutkittaessakaan löytynyt mitään sairaaloisuuden merkkejä. Suolikaisia ei ollut huomattu ulostuksessa eikä niissä mikroskoopillakaan voitu huomata niitten munia. Käytettyä bromikaalia muutamia viikkoja, hävisi taudintaipumus.