Suuri osa tuntemistani äideistä on sanonut

Vierailija:

meillä oli tappelua alusta lähtien, jo laitoksella, ja 3kk ikään mennessä tyttö vain leikki tissillä ja pulautteli maidon ulos suustaan. Kun imemimen vähentyi, vähentyi maidon tulokin. Ja se imetys loppui siihen.

Siis voiko joku olla oikeasti niin tyhmä, että kuvittelee että jos äiti vain HALUAA niin sitä maitoa kyllä suihkuaa? Just joo...

Vierailija:

jälkikäteen, etteivät imettäneet sen takia, että yksinkertaisesti se oli heidän mielestään inhottavaa. He tunsivat olonsa lehmiksi, ja että vauva imee heidän identiteetin tissien kautta pois. Oli helpompi vain lopettaa imetys ja sanoa " voi voi maitoa ei tullut" .

Kun minä synnyin, ei edes yrittänyt imettää.

Silloin puhkesi ensimmäinen hammas, ja lapseni piti tissiä järsimislelunaan siinä samalla, niin kuin arvata saattaa, ne olivat aina nirhetty verille.

Aloin sitä myöten pelkäämään sitä kipua ja lopetin imetyksen.



En käsitä ihmisiä jotka eivät välittäisi imettää.

Jep jep.

Imetin lastani täysimetyksellä 3 viikkoa ja sen jälkeen osittain 3 viikkoa ja sitten lopetin. Tiesin kyllä etukäteen että imetys voi olla vaikeaa, tiheän imun kaudet jne. En kuitenkaan jäänyt katsomaan vauvani painon laskemista ja odottamaan kuinka käy, vaan neuvolan kehoituksesta siirryin korvikkeelle. Vähitellen oma maidontuontantoni loppui.



En kokenut oloani lehmäksi. En pelännyt rintojeni puolesta. Imetys ei tehnyt kipeää. En vain pitänyt siitä. Ja olen täysin sinut oman seksuaalisuuteni kanssa.

itse en tunne ketään, joka ei olisi imettänyt mahdollisimman pitkään. Enkä tunne ketään, joka olisi tuollaisen syyn vuoksi imettämättä.

mutta tulin sanomaan sen minkä olen lukenut jostain, eli väitetään ainakin että joku pari prosenttia vaan naisista jotka saa lapsen, eivät voi fyysisistä syistä imettää. En muista oliko kuinka pitkästä imetyksestä oli kyse tai muuta, mutta muistan miettineeni silloin että tosiaan siis kun kuulee tätä " ei multa tullut maitoa" niin suurin osa on vaan virheellistä taitoa/tietoa. Monet siirtyy korviikkeeseen liian aikasin koska eivät jaksa vauvan nälkähuutoa, kun oikeasti pitäisi vaan antaa lapsen roikku tissillä päiväkaupalla kunnes maitoa alkaa tulla kunnolla. Tutteja ei saisi antaa jne...Eli jos TÄYSIN luonnonmukaisesti eläis, ja antais vauva olla tissillä ihan koko alkuajan niin paljon kun se haluaa, niin vain muutammalla naisella sadasta ei tulisi tarpeeksi maitoa.. Näin ymmärsin asian.



Eri asia on kuinka moni nykymaailmassa jaksaa olla niin " kone" lapselleen. Ei ainakaan oma kantti kovin hyvin kestänyt. Itse loptin imetyksen terveydellisistä syistä, ja täytyy sanoa että kyllä se vauva arki muuttui täysin sen jälkeen. Vihasin sitä maidon valumista yöllä, vihasin niitä pinektiä tiiliskivitissejä kun menin jonnekkin eikä vuav ollut heti syömässä, vihasin sitä kun vauvalle tuli ilmaa suihkutisseistäni, vihasin niitä tissiraivareita, vihasin sitä alituista liivinsuojien vaihtamista ja kerääjien pesemistä...Ainoa syy miksi imettäisin ainakin aluksi toista lastani jos sellaisen saan, on se että äidinmaito on luonnollista ravitoa lapselle. Minä ainakin pääsisin mielestäni helpommalla jos pulloruokkisin, monen asian summa. Ihan sama pitääkö pulloja pestä. Niin pitää niin tissimaidon tahrimia ripuja yön jälkeen ja niitä maidonkerääjiäkin..



Miksi on niin vaikea myöntää että ei vaan tykkännyt imettää? Onko se niin suuri häpeä? Mullakin teki pahaa kertoa vaikka lopetin oman sairauden takia. Jotenkin kaikki olettaa että pitää imettää se 6kk tai on paska äiti. Kai se maito alkaa hiipua jos antaa korviketta (mikä ei ole häpeä) ja laihduttaa jne...Se on pienestä kiinni, liikaa stressiä tai liian vähän vettä juonut niiin alkaa ko maidontulo hiipua.

ei se ainakaan omalla kohdallani ollut varsinainen syy.



Meillä lapsella oli todella paha sammas, jota ei saatu kuriin ja ilmeisesti suu kipeä: tissillä olo oli yhtä itkua (kun vauvalla myös oli koliikki halusin tehdä kaikkeni ettei hänen tarvitsisi itkeä yhtään ylimääräistä). ja rintani eivät tykäneet pumpusta, sen ärsyke ei riittänyt pitämään yllä kunnon maidontuotantoa.



Sairastelin myös ja jouduin syömään lääkkeitä jotka vaikuttivat maidon makuun.



Se oli yhtä kierrettä, josta on hyvin vaikea sanoa että mikä lopulta teki täysimetyksen mahdottomaksi.

Vierailija:

Miksi on niin vaikea myöntää että ei vaan tykkännyt imettää? Onko se niin suuri häpeä? Mullakin teki pahaa kertoa vaikka lopetin oman sairauden takia. Jotenkin kaikki olettaa että pitää imettää se 6kk tai on paska äiti.

Osasyynä on asenne, joka paistaa hyvin esim. neuvolan oppaista. Se on aikamoista propagandaa imetyksen puolesta. Pulloruokinta mainitaan lähinnä jossain sivulauseessa. Ei niin, etteikö imetys olisi varmasti hyvä asia, mutta se asenne voisi olla hieman toisenlainenkin.

Muistan vieläkin 9 vuoden takaa sen videon, jota tuleville vanhemmille esiteltiin neuvolassa, jossa joku norjalainen lääkäri tai mikä olikaan lässytti imetyksen puolesta. Asia oli hyvä, mutta siis voi jeesus mikä asenne...

>Miksi on niin vaikea myöntää että ei vaan tykkännyt imettää?



että harva pelkästään motivaation puutteen takia sitä lopettaa vaan se on monen asian summa - rintatulehduksia, epävarmuutta, kipuja, hämmentäviä tissiraivareita.



Jos on lopettanut aikaisin ja menee sanomaan ääneen, ettei erityisemmin pitänyt siitä, kaikki tekee niin kuin ap, syyttää huonoksi äidiksi joka " ei vain viitsinyt" imettää...



Mun mielestä oli todella kummallsita, että mun rinnoista tuli julkista omaisuutta kun synnytin ekan lapsen. Yhtäkkiä kaiken maailman tuttavan tuttavat kassajonossa tuijotti mun tissejä ja halusi keskustella niiden toiminnoista perinpohjaisesti..



Ja siihen vielä päälle yleinen aiheella moralisointi niin hohhoijaa

Se sattui, vauva hermostui, koska minä hermostuin, maitoa ei alkuun tullut tarpeeksi, vauvan imemisote oli huono. En tiennyt näitä juttuja etukäteen ja tuntui helpommalta antaa kaikki maito pullosta vaan, vaikka niiden pesu ja keittely sekä korvikkeen lämmittäminen öisin olikin aika rasittavaa.



Nyt toista lasta olen imettänyt 7kk ja olen todella iloinen siitä, että jaksoin pinnistellä kipujen kanssa ne ensiviikot, sillä kun on jo tuo esikoinen vilkas kolmevuotias, minulla ei todellakaan ole aikaa eikä halua tiskailla pulloja. Aluksi oli helppoa ottaa vauva heti tissille kunvähänkin tuli nälkä, maito oli aina mukana ja sopivana. Voi vaikka kesken automatkan pysähtyä ja syöttää vauvan, jos on tarvetta. Ja nyt on takuuvarmaa että kuopus on saanut riittävästi läheisyyttä. Jos olisi oluut myöskin pullolapsi, olis varmaan helpommin tullut annettua pullo sänkyyn isompana.



Ensimmäisen lapsen kanssa sitä olikin ihan helppo pulloilla, mutta toisen kanssa onneksi imetys on onnistunut.

En tiedä, mikä mun kohdalla se ongelma sitten on, että olen joutunut käytännössä koko imetysajan syöttämään vauvoja IHAN koko ajan (nyt ei ole mistään tiheän imun kaudesta kyse, vaan koko imetys on ollut tiheää imua).



Jos ja kun jotain muuta elämää haluaa elää muun perheen kanssa, on mun mielestä ollut stressaavaa se, että olen tunnin välein etsinyt imetyspaikan. Kauppareissuun olen voinut varata vain sen tunnin ja juosta kotiin takaisin, koska ikinä en ole saanut pumpulla mitään irti. Puoli vuotta olen sinnitellyt ja imettänyt ja imettänyt. Sitten on tullut mitta täyteen. Hyvin ovat kasvaneet siitä eteenkin päin ja etenkin elämiseen on tullut joku tolkku.



Joka kerta on imetyksen lopettaminen ollut suunnaton helpotus.