Vuosienkin jälkeen, rakastan exää!

kirjoittanut alotuksen.. :O) Minulla perhe ja onnellisia ollaan, mutta tapaan salaa silti exää puolen vuoden välein, näen unia ja kaipaan kovasti. mutta en halua erota ja erottaa lapsia ydinperheestä..

Mua pelottaa, että joudun just tollaseen tilanteeseen... Herää vaan kysymys, onko täydellistä onnea ja tyytyväisyyttä olemassakaan, ja mua pelottaa että ei ole.

Erosin exästä noin yhdeksän vuotta sitten. Olen onnellisesti naimisissa ja mulla on kaksi lasta.

Silti... edelleen näen exästä usein unia. Ei tavata toisiamme kuin sattumalta ehkä kerran kahdessa vuodessa, mutta silti se aina saa mun sydämen ihan sekaisin.

ainoastaan mielikuvaa siitä. Mulla katos kuvitelmat kun näin ex pitkästä aikaa, ihmettelin miten olen voinu joskus tuntea niin.

Etsin ex:n hautaa mutta en ole sitä löytänyt joten aamuisin on epätodellinen olo, onko hän edes kuollut. Ja tiedän että on, olen käynyt haudalla hautajaisten jälkeen mutta en myöhemmin joten en ole nähnyt nimeä kivessä...



T:Se jonka ex on kuollut.

...että jos joskus ollaan samaan aikaan vapaita, mennään heti naimisiin...



Mulla eikä miehellä ole exiä, niin kaikki on harvinaisen selvää näköjään. sen verran olleen kuitenkin otettu yhteen ja puhuttu erosta, että vaikeuksien jälkeen ollaan vaan niin onnellisia toisistamme.



Tällainen jakaminen on antoisaa, kukaan ei olisi koskaan kertonut minulle moisia, ellette täällä av:llä olisi avautuneet. Voimia teille.

perheellinen täälläkin...ja haikailen vuosien takaisen rakkauteni perään! Samoihin aikoihin kun tapasin nykyisen mieheni oli minulla toinenkin mies jota rakastin ehkä jopa enemmän kun valittua! Mies oli muuten täydellinen mutta vaikutti hiukan pelimieheltä ja oli kova juhlimaan...lopulta pelasin jopa kahdella miehellä samanaikaisesti ja pojat lopulta pakottivat valitsemaan! Nykyinen mieheni oli jo sanonut rakastavansa jotenkin odotin että tää toinenkin sanois mut en halunnu painostaa...lisäksi lupasi rauhoituvansa jos omakseen miut sais! Valintani jo tehtyäni tää toinen tunnusti rakastavansa se vaa sano -että hänen mielestään vaikea sanoa ääneen eikä halunnut sanoa ennen kuin olisi ihan varma! Ja minun valittua toisen miehen ei kuulemma pystynyt kiinnostanut muut naiset pariin vuoteen vakavasti! Nyt silläkin jo uusi nainen(jota kuulemma rakastaa TOISIKSI enite:() Ja rauhottunutkin naisen myötä...! Valitsin oman mieheni vain turvallisuuden vuoksi! Mutta nyt olen huomannut tämän toisenkin olevan turvallinen...ei pelimies tai alkkis!

Näiden lukeminen laittaa miettimään.



" Jos oltaisiin samaan aikaan vapaita, mentäisiin naimisiin."



Jos tiedätte haluavanne toisenne, miksette sitten mene, nykyisistä seurustelukumppaneista huolimatta? Eikö ole väärin sekä teitä että nykyisiä seurustelukumppaneita kohtaan jatkaa suhteita? Mikä teitä pidättelee? Jos olisitte vapaita, päätyisittekö sittenkään yhteen, vai oletteko toisillenne ennemminkin ihana, tietyllä tavalla saavuttamaton haave?

Ap ja monet muut vaalivat unelmaa, koska se on heistä mukavaa. Jos ette halua sitä helliä, niin asialle voi tehdä paljonkin.

Työskentelen perheterapeuttina ja voin kertoa teille, että ongelmanne on tavalla tai toisella melkein jokaisen avioeron taustalla. Tietenkään kaikki ne, jotka unelmoivat tai ovat rakastuneet toiseen eivät eroa, mutta jokaisella eronneella parilla on ainakin toiselle joku sivutunneside.

Joskus sellainen voi olla viaton, mutta miettikää, miltä tuntuisi, jos nykyisellä miehellänne olisi tuollainen unelmanainen jossain? Ette taitaisi tykätä, että tilanne on teille reilu, vai mitä.

vai onko se pakoa arjen harmaudesta?

en eroa, koska en halua, mutta kun ei sitä aina tiedä mitä elämässä tulee tapahtumaan, halusi sitä tai ei.

niin sen takia olemma päättäneet näin, että jos niin on tarkoitettu, niin sitten meidän aika tulee joskus.



olen onnellinen nyt, minun mieheni kanssa, tässä elämässä ja juuri näin, mutta elämä on niin outoa, ja sen olen oppinut.

...30 jatkaa

....koska syitä on paljon!

-Aluksi pelkäsin että kuvani tästä miehestä vain kuvitelmaa ja unelmaa( toisaalta ei ole)

-Lapset

-Nykyinen mieheni pitää minua kuin kukkaa kämmenellä...sekin lähes täydellinen

-Rohkeus ei riitä, tiedän että läheiseni pitävät nykyisestäni kovasti! Tää toinen ei koskaan saisi samaa asemaa heiltä(perheenrikkojana)

-nykyiseni tienaa paljon enemmän,itsekkin huonotuloinen toinen mies huono tuloinen ja ei omista yhtään mitään:)

vaikka ollaan av:lla. Kiitos! Nämä laittavat ap:n miettimään entistä enemmän ja kriittisemmin tätä tilannetta. Monilla on ollut hyviä kommentteja, mitä en ole itse ajatellut tai mitä en ole itse osannut sanoiksi pukea.



Eli, sen verran voin valoittaa vielä, että tämä ketä haikailen on nuoruuden rakastettu. Ensi rakkaus, joka kesti kauan (edellee?). Meillä oli on-off suhde vuosia. On petetty ja jätetty, palattu yhteen ja taas alusta. Kun toinen halusi seurustella, toinen väisti. sit taas toisin päin. Suurin osa oltiin off-linjalla ja silti oltiin yhdessä. Välillä oli vapaa-suhde, välillä oikea. ja tätä kesti vuosia. Kun tapasin nykyisen miehen, tilanne rauhoittui, pääsin irti. siltikin aina tulee näitä takapakkeja.



Tämän hetkinen tilanne on älytön. Ex on yhteiskunnasta syrjäytynyt. työtön. yksinäinen. sekakäyttäjä. Yksi lapsi, joka ei asu hänen kanssaan. MInulla taas kaikki asiat kunnossa. Lisäksi ex on ulkoisesti muuttunut, lihonnut, vanhentunut ym. Eli siis minulla ei järjen mukaan pitäisi olla mitään haikailemista vanhoihin tai uusiin näkemisiin. En tajua mikä helvetti minua vaivaa? Ehkäpä juuri se, että kynsin hampain haluan pitää kiinni siitä, mitä OLISI voinut olla tai tulla. Mutta niin ei käynyt. Rakastan luultavasti sitä miestä, joka ex oli silloin kun kohdattiin. Totuus vaan on, että sitä miestä ei enää ole paljoa jäljellä. Niin paljon on asiat muuttuneet.



ap

on ap hienoa, että osaat itse analysoida tilannettasi noin!

Yritän pitää itseni järjissäni ja säästää muita kirjoittamalla päiväkirjaa, mutta ei tuo aina auta...



ap