oo HELMET-08 helmikuuta ooo

Minä myös hikoilen öisin,en joka yö mutta usein.Hormooni toiminnasta taitaa johtua.

Nyt ei oo tänään muuten tarvinut antaa pojalle korviketta.Tais vaan kävästä maito vähempänä.Ois hyvä ku maito itellä riittäisi kun nyt on kaikkee tautia liikkeellä.meillä keskimmäinen oksensi toissa päivänä ja oli kuumetta.Vielä ei muille oo ainakaan tullut ja toivottavasti minä ja vauva ei sairastuta.

Meillä poika on edelleen kiltti,kova poika on rupsutteleen niin siksi ei vatsavaivoja oo tullut.Annan varovasti sille d-vitamiinitippoja,nyt ollaan kahdessa tipassa menossa.Ja rela tippoja annan kans.

Oli puhetta et mitkä ruoat aiheuttaa vatsavaivoja niin eikö suklaa ole just sellanen joka aiheuttaa.Ja ruisleipä.Ja jos juo liikaa kahvia.Ite en juo kahvia ku 3 kuppia päivässä,vaikka vauvalla ei ookkaan vatsavaivoja.

anna_liisa ja poika 3 viikkoa ja 1 päivä.

Tulin vielä illan päätteeksi lukemaan pinoa..



Ja tyhmänä kysyn: mitä ovat rela-tipat? cuplatonin tiedän, mutta sitä meillä ei toistaiseksi ole käytössä.. =]

Me ollaan kans nyt muutama päivä annettu d-vitamiinia, neuvolantäti toi tullessaan sitä öljypohjaista, mutta kun mainitsi että siitä saattaa tulla vatsavaivoja, niin otettiin vesipohjainen jekovit käyttöön. Huomenna ois ensimmäinen kolmen tipan päivä. =] Mies maistoi tippoja, ja ei kuulemma ole erikoisia.. =] Sen silti näkee vauvan ilmeestäkin, että ei kovin hyvän makuisesta tuotteesta ole kyse.. =]



Vatsanväänteiden aiheuttajat: tänään (ainakaan vielä kop kop) ei suurempia vatsanväänteitä ole ollut. Kaveri perheineen oli kylässä, ja hän piti vauvaa " hyvässä asennossa" , joten toistaiseksi ollaan itkuilta tältä illalta vältytty.

Mä syön kyllä ruisleipää (totuin siihen raskausaikana kun oli se raskausajan diabetes), mut en tiedä pitäiskös vaihtaa sitten takaisin vaaleaan leipään.. sokeriarvoja joudun edelleen kerran viikossa mittailemaan, jälkitarkastukseen asti.

Kahvia juon ehkä n. 3-4 kuppia päivässä (tai oikeemmin kyllä mukia, pieniä mukeja.. =]). Tänään en ole syönyt suklaata.



Mut mä jatkan täällä vatsanväänteiden aiheuttajien hakua.. =] Huomenna mennään mummulaan päiväksi kyläilemään ja saunomaan. Pääsee itsekin ehkä pidemmäksi aikaa pihalle, kun siellä tuntuu niitä innokkaita vauvanhoitajia riittävän! =]



jonttu

Jonttu82:Ne rela-drops tipat on maitohappobakteeri tippoja eli minä aloin antaan yhtä aikaa d-vitamiinitippojen kans niitä,ettei vauvalla tulis vatsa niistä kipeäksi ja meillä ovat ainakin toimineet.Ne on aika arvokkaita tippoja,pieni pullo maksaa 20e,mutta samakait se hinnalle on ku niistä on apua.Kokeile ihmeessä jos on vatsavaivoja tai tulee.

Meillä poika on tosiaan kova rupsutteleen niin siksi ei isompia vatsan väänteitäkään ole.

anna_liisa ja poika 3 viikkoa ja 2 päivää.

Hei vaan Helmet!



Ihan alkuun on kysyttävä, että onko Mauii missä? Lähti ennen mua käynnistykseen, missä luuraat? Onhan kaikki silti hyvin...?



Meillä menee mukavasti, pelottavan mukavasti. Syntymäpaino oli niukasti ohitettu pova-ajalla (siis kun lähtee sairaalasta pikaiseen synnytyksen jälkeen niin antavat kontrolliajan sydämen kuuntelemiseksi kun vauva 3-4vrk), eikä pojassa tuntunut olevan mitään moittimista... Neuvolan täti jatkaa meidän kanssa tästä (tulee ti kotikäynnille).

Maito nousi jo toisena päivänä, kainaloissa on välillä ihan kivet, joita täällä sit käsin lypselen ja koitan imettää poikaa kainalosta... huoh.

Mut onnellinen pitää olla, et maitoa ON. Kotikaljaa ja suklaata söin ja syön edelleen, niillähän se maito meilläpäin nostetaan. Vauva syö 3-4tunnin välein ja muun ajan nukuskelee...

Isoveli hoitaa ja silittää...



Voi äidin onnea :D



Tänään onki sit pitänyt herkistellä ihan urakalla... Mies lähti viemään anoppia sinne kotiseudulle esikon kanssa ja hakee siis samalla reissulla sen meidän koiran kotiin... Vähänkö oon itkeny esikoisen ikävää tässä päivän mittaan, enkä nää Lukaa ennen maanantaita missään tapauksessa... Todennäköisesti tulevat vasta tiistaina kotiin... ;(



Ristiäisiä ajattelin ens viikolla alkaa suunnittelemaan. Kotiseutuun mennään ja seurakuntakodin monitoimisalin varaan, kirkkoherra on must (siis samanmoiset puitteet ko esikonki ristiäisissä), aika pitää vaan alkaa siis varaamaan... Värinä on vihreä. Puolet kummeistaki on jo pyydetty *heh*



*minäkö omanapainen*



Meneekö kukaan muu muuten " vanhasta tottumuksesta" ensin odotus-palstalle matkallaan tänne...?



Poistun tukkimasta palstoja, mukavaa vauva-arkea meille kaikille :D

Luuk@ ja Onni 5vrk

Tänään oli taas vauvalla todella hyvä päivä, ei ole kitissyt mistään! =] Ulkoiltiinkin reippaasti yli puolentuntia hienossa auringonpaisteessa.



Pitää nyt vaan tarkkailla noita omia syömisiä ja vauvan masuväänteitä, jos löytyis joku " yhteinen tekijä" .



Luuk@: Mä käyn aina ennen kun tänne asti pääsen niin odotus, keskenmeno ja plussanneet lapsettomat-palstojen " uutiset" lukemassa. =] Äsken juuri luin helmien odotuspuolen pinon, mutta kun tätäkin viestiä kirjoitan silmät ristissä, niin en sinne alkanut mitään runoilemaan.. =] Taas oli muutamat vauvat syntyneet, joten onnitteluja sinnepäin olisi menossa. Ja välillä tulee jopa vierailtua vauvakuumepuolella, mutta siellä luen vain " haahujen" kuulumisia (keskenmenoja kokeneiden pinoa).. =] Kummasti noi vanhat kokemukset mielessä pyörii, ja sit on vielä tapojensa orja kun ei pääse palstoista eroon.. =] En silti tiedä onko se niin tarpeellistakaan.



Me varattiin siksikin ristiäisajankohdan näin aikasin, koska miehellä tosiaan on vuorotyö, joten sopivan päivän löytäminen on vähän hankalaa ollut. Maanantaina olenkin ekaa päivää yksin kotona vauvan kanssa, miehellä alkaa työt iltavuorolla. Eli nyt on ollut isyyslomalla ja kaksi pitkävapaata osui myös sopivasti (mies on ollut lähes 4 viikkoa [30.1. alkaen] nyt putkeen kotona, ja vielä jäi 6 isyyslomapäivää käyttämättä..), joten voi olla että on vähän opettelemista itselläkin alkuviikko. =] Mutta eiköhän siitä selvitä. Enemmän olen ehkä huolissani miehen jaksamisesta vuorotyössä, jos vauva kovin valvottaa öisin, tai yöunet muuten jää lyhyiksi.



Mutta, nyt pitää painua pehkuihin, kerkiän ehkä tunnin tai kaksi nukkumaan ennen seuraavaa syöttöä. =]



Hyvää yötä!



jonttu

Jonttu: Meilläki oli esikon kohdalla unelmatilanne, ko isäntä oli opiskelijan statuksella tosi pitkään kotona vauvan syntymän aikoihin (muutamia tenttejä teki enää loppuvuodesta) ja saatiin tuhista keskenämme ja nauttia olemisesta... Ja olihan se kieltämättä jännitävää aikaa jäädä sit ekaa kertaa ihan oikeasti kahden vauvan kanssa, ko mies lähti keikkahommiin kauemmas ja oliki kerralla viikon poissa... !

Mut mä ainaki sit vasta pääsin vauvanhoidon kanssa sillai sinuiksi, et " olin pakotettu" seuraamaan ite vauvan viestit...

Mut eiköhän se teilläki onnistu ihan luonnostaan!



Meillä Onni vetelee sikeitä meidän sängyssä keskellä... Mä en OSAA nukuttaa lasta omaan sänkyynsä... Ongelmaksi onki muodostumassa meillä se, et miten nää nukkumisjärjestelyt oikeasti ratkaistaan... Meinaan kun tuo esikko kömpii lähes poikkeuksetta myös meidän keskelle... Ja hänen kantapäänsä ovat oiva ase unessa...

--> siispä: miten vauva siirretään sylistä sänkyynsä tämän nukahdettua rinnalle tms ilman, että vauva herää ja huutaa kuin hinaaja... Hyvät neuvot kalliit sanoisin! Onko se niin, että aina ja joka tilanteessa vauva pitäis viedä tuonne omaan sänkyyn? Meillä kun päikkärit maistuu välillä myös vaikka sohvalla olkkarissa esikon leikkien ohessa... :P jelp?

En mä koskaan Lukaakaan oppinu muualla nukuttamaan ko vieressä, mut meinaan vaan, kun kokoero 1,5v:llä ja vastasyntyneellä on aikas valtava...



No mutta. Nyt vois vaikkas ommella kummipojalle housut kun on niiiiin rauhallista...

Mukavaa päivää!



Luuk@ ja Onni 6vrk

Tulee niin automaattisesti mentyä tonne odotus-palstalle, et en meinannu osata siirtyä tänne ollenkaan.



Pikkumies (Daniel) nukkuu kehdossaa ja esikoinen katselee piirrettyja, jos saisin vähän kirjoteltua.



Meidän pikkuisella ikää on " jo" reilu 6 viikkoa. Hassua kuinka tämä aika kuluu. Ensimmäiset hymyt on jo saatu (isä sai ensimmäisen) ja hymy lisääntyy päivittäin.

Daniel on ollu alusta asti perustyytyväinen vauva, vaikka oli keskolan valohoidossa (1½viikkoa) ja verikokeita otettiin päivittäin. Syö ja nukkuu hyvin. Käydään edelleen verikoe kontrolleissa sairaalassa 2vk välein ja lisä rautaa on syöty reilu 2vk. rauta aiheuttikin sitten kunnon masuvaivat ja yöitkut. Juttelin lääkärin kanssa asiasta viime käynnillä ja kehotti pienentämään annosta, se auttoi.

Maitoa tulee ihan mukavasti, mutta ei se pojan tarpeisiin riitä. Tällä kertaa en kuitenkaan aijo ottaa asiasta stressiä. Imetän sen mitä poika rinnasta saa ja sitten lisää pullosta jos ei vatsa ole vielä täynnä. Kun on syönyt tarpeeksi yleensä nukkuu 3-4h putkeen, öisinkin.



Isoveli (05/05) tykkää vauvasta kovasti. Suukottaa ja halii sekä köllöttelee yhdessä veljen kanssa vauvalelun alla. Äidille ja isälle esikoinen kyllä kiukuttulee ja jos pitää komentaa niin itku tulee helposti.



Iitulii: tunteesi kuulostaa niin tutuilta! Oli ihan käsittämätön tunne saada elävä terve vauva syliin, kun melkein koko raskausajan sai pelätä.



Meillä nimijuhla on 5.4 ja koko nimi on jo tiedossa. On siks vasta noin myöhään, kun suurin osa kummeista on vuorotyöläisiä, että pääsevät sit varmasti mukaan. Mä tilaan tarjoilun paikallisesta pikkuleipomosta, samoin oli esikoisen juhlassa. 2x voileipäkakku, liha ja kala sekä täytekakku. Hyvin riitti viimeksi vaikka suurin osa vieraista tuli pitemmän matkan päästä.



Nyt pitää mennä, pienimies kutsuu.



t:sininenkirsikka ja Daniel 6vk

Juu, mäkin käyn aina ekaks odotus-palstalla ja sit tänne kurkkaan. Nyt alkaa täälläkin oleen vähän enemmän viestejä.



Hei! Mä oon kovasti viettinyt tota kummiasiaa. Haluisin pyytää mun veljen avovaimoa ja tietty sit veljeä, mutta onko sillä merkitystä, kun veljeni on jo yhden lapseni kummi?????? Eihän siihen mitään estettä oo kirkon puolelta? Hassulta tuntuis, jos vaan veljen avovaimo ois kummi!

Mielipiteitä????????



Toisaalta mun sisarukset muistaa kaikkia lapsia, ihan tasapuolisesti merkkipäivinä, eli on edes vaikee muistaa, kuka on kenenkin kummi. Minusta se on ollut kiva niin.



Ja sit semmonen, et mun miehen sisko ei mitenkään muista lapsiamme juhlapäivinä, ei myöskään oo kyllä kenenkään kummi. Nyt tuntuu, et en kyl haluaisi edes tälle meidän aarteellemme häntä kummiksi, koska vähän on loukannut toi, et ei edes tätinä ole mitenkään muistanut lapsiamme. Toisaalta oon vaan ajatellut, et no se on hänen tapansa. Sanokaas suoraan oommeko julmia, jos emme pyydä häntä kummiksi? Mitä itse tekisitte? Toi on niin pirun vaikee asia.



Onnittelut vielä teille kaikille ihanista nyyteistä ja ennenkaikkea nauttikaa lyhyestä vauva-ajasta. Tuntuu, et päivät menee liian nopeasti. Mä oon niin niin onnellinen tästä nyytistä, tää tuntuu vieläkin ihan epätodelliselta.



Hei, oisko teillä ideoita, miten voisin kiittää Onnin ja mun lääkäriä raskausajasta. Täällä ei ole yleensä mahdollista, että sama lääkäri hoitaa alusta loppuun raskauden kontrollit, mut tää meidän lääkäri hoiti meidät loppuun asti, eli aina sain hänelle ajan. Ja niitä aikojahan raskausaikana oli paljon!



iitulii ja maailman ihanin Onni 1vko 4pvää

Heipä hei helmet ja aurinkoista päivää!



Täällä ollaan ekaa päivää kaksin kotona, isänsä lähti töihin isyysloman päätteeksi. Tyttö nukkuu kehdossa tyytyväisenä. Maitoa tuntuu riittävän, taisi se kahden viikon tankkausvaihekin jo mennä ohi, kun nyt on monta yötä mennyt ns normaalisti (*koputtaa puuta*). Ulkoiltu ollaan jo pari päivää varttitunnin verran uusilla vaunuilla, eilen käytiin oikein koko perhe kävelyllä. Kävely alkoi tappelulla mun ja miehen välillä jostain ihan mitättömästä, väsymyksestä, mutta sovittiin jo matkalla kun oli niin ihanaa siellä raikkaassa ilmassa koko oman pienen perheen kanssa kärrytellä. Vähän on hermot meinannut kiristyä välillä milloin mihinkäkin asiaan, vaikka tiedän että ukkokin parhaansa yrittää -- onneks meillä on tuo puhepuoli aina pelannut niin ei jäädä hautomaan turhia asioita. Sovittiinkin että pitää sitä puhumista oikein tarkkailla ja pitää yllä, kun nyt on tämmöstä uutta ja väsyttävää aikaa.



Kukas kummeista kyseli -- ei oo kirkolla estettä siihen, vaikka ois kymmenen lapsen kummi. Mun ystävällä taitaa olla viitisen kummilasta, ja alkaa jo vähän tuskailla että toivottavasti ei enää pyydetä kummiksi, kun ei tahdo aika riittää näillekään. Että kannattaa sekin ottaa huomioon. Mä kans mietin kauan että kuka loukkaantuu mistäkin jos ei pyydä kummiksi, mutta sitten hoksasin, että täähän on meidän oma päätös, jota ei tehdä kenenkään mieliksi vaan lapsen parhaaksi. Saatiinkin sitten semmoiset kummit jotka ei meinaa nahoissaan pysyä, kun ovat niin mielissään kunniatehtävästä. Toisia pitää toppuutella, ettei osta lastenvaatekauppoja tyhjäksi, kun tytöllä on muutenkin vaatteita kaapit pullollaan jo nyt -- tärkeintähän on se ajan antaminen lapselle, mun mielestä.



Meillä on ristiäiset 6.4., ja ne pidetään kotona. Kutsutaan vain meidän molempien vanhemmat ja sisarukset perheineen, ja on siinä jo sakkia kerrakseen. Niin kummit tietysti myös. Ajattelin, että josko saisi kuvattua tytön pikku varpaita ja tehtyä niistä oikein kutsukortit. Saa nähdä. Illalla ajateltiin sitten istua siskosten ja ystävien kanssa vähän iltaa meillä kotona kun on lapset laitettu maata.



Semmoista täällä! Koitetaan malttaa nukkua päivisin jos vaan mahdollista -- mäkin vaan ajattelen koko ajan noita silittämättömiä pyykkejä. Oottelen tässä että tyttö heräilisi, kun unohdin taas aamutoimien yhteydessä antaa ne d-tipat :)



Lissula ja tyttö ..18pv

Meillä on ristiäiset nyt 2.3.Minun äitillä on niin monena viikonloppuna nyt maaliskuussa töitä et tämä viikonloppu oli ainut tässä maaliskuussa.Ja meidän vauvahan tulee maaliskuun vimppa päivä 2kk ja sehän pitää kastaa mielellään ennen 2kk:tta.

Nimi asiaa ei oo vielä päätetty kun ei päästä yhteisymmärrykseen nimestä,mutta eiköhän sitä vielä päästä.

Vauva on hereillään ollessa pari kertaa mulle hymyillyt nyt viikonlopun aikana.Voi että aika menee tosi nopeesti,tuntuu et eilen ois tehnyt vauvan.Viime yö meni meillä kolmen tunnin välein syödessa kun kaksi edellistä yötä meni niin et eka pätkä 3 tuntia ja sit kahden tunnin välein söi.

Miten teillä muilla vauvat syö öisin?

Mutta nyt pikku mies heräsi ja ruokaa pitää saada heti.

anna_liisa ja poika 3 viikkoa ja 5 päivää.

täällä äiti on vähän väsynyt, tyttö syö pitkin yötä ja en osaa yhtään torkkuakaan, jos toinen on siinä rinnalla. Mies on onneksi vielä pari päivää isyyslomalla, tosin esikoisen kanssa vatsaflunssassa -- toivottavasti ei tartu minuun, se vasta toisikin pikantin lisän väsymykseen :)



Onneksi aurinko paistaa keväisesti. Ajattelin soitella tänään neuvolaan kun olen huolestunut mahdollisesta tulehduksesta. Jälkivuoto on vähän runsaampaa ja ehkä erikoisen hajuistakin (en tiedä olenko vainoharhainen vai onko haju oikeasti muuttunut..). Onko kellään kokemusta? Kuumetta ei ole.



Hikoilen öisin minäkin, niin kuin moni muukin. Vielä kun tuo suloinen lämpöpakkaus tuhisee kyljessä kiinni, ollaan yöllä välillä molemmat melko hiestä märkiä.

Oi jee, miten tähän on toistakin kertaa niin vaikea valmistautua: se ihmeellinen pakahduttava rakkaus lapsia kohtaan oikein pulpahtelee pintaan ja itkeskelyksi menee vieläkin aika helposti - ilman syytä tai ilosta vaan :)



Nimiäiset pidetään maalis-huhtikuun vaihteessa, päivä ei ole ihan varma vielä. Eikä juhlakokoonpano: joko tulee vain ydin eli isovanhemmat ja sisarukset ja kummit -> silloin juhlat on aika pienet tai sitten tulee muitakin ja juhlista tulee helposti kamalan isot. En oikein tiedä onko nimijuhlat sopivammat isoina vai pieninä..sama ongelma oli esikoisen kanssa. MItenkähän sitä nyt tekisi?



Onpas omanapaista pohdintaa..



mukavia oloja ja vauvailoa :)

Täällä taas.

Kirjoitin aamupäivällä hienon ja pitkän turinan tänne... Ja hups heijaa, kone jumi. Nyt toimii; tässä aamun tiivistelmä:



Kummiasiaa: Meillä (mulla ja miehellä) yhteensä 11kummilasta ja niin, venyä saa, kummi ja kukkaron nyörit... Mutta ihania ovat kaikki, ketään ei pois annettaisi ja ylpeänä ollaan " taakkaa" kannettu.

Mutta se, mitä Iitulii kysyit: Meillä kaks kummityttöä on sisaruksia keskenään (ollaan molemmille tyttö- ja poikakummina) ja jos siihen perheeseen tulee vielä lisääkin lapsia, nakki napsahtaa varmaan taas. Eikä siinä meille mitään kummallista ole, sivullisille kylläkin. Ei muuta ko rakas veli kehiin uudemman kerran, jos käly on niiiiiin kiva, et hänetkin haluatte vauvan " sisäpiiriin" :D



Tänään piti sitä ristiäisasiaa alkaa hoitamaan... Noh, oli niin mukava keli tuolla ulkona (+10 auringon puolella), että Onni pääsi ekaa kertaa rattaisiin... :D Ikää kun on JO viikko, niin ulos vaan! Ja äidin päänsärky lähti!!!!!

Ja muun ajan oon ommellu kummilapsi nro6:lle rimpsessa mekkoa (tylli on viheliäinen materiaali), kun neiti täyttää tulevana viikonloppuna 5v... Tytön kun on niiiin ihQja ja meillä ei ole niitä suvussa oikein yhtään... Noh, niin. Jospa sitä keittelis päiväkahvit ja jättäis tän koneen hetkeksi... Mukavaa iltapäivää ja iltaa Helmet!



Luuk@-leski ja Onni 1vk!

Hirmuisasti onnea tytöntylleröstä!! Kirjoittelin tuonne helmipöllöihin pitkät pätkät synnytyskertomusta, ja vielä kahdesti, mutta katosi kummallakin kerralla johonkin..Sapettaa..



Synnytys kesti siis melkein 30h, päätyen kiireelliseen sektioon ollessani n.9cm auki.. Takana itsellä keuhkoveritulppaepäily, sikiövauvan kanssa röntgen ym. ym. ym.



Sain kovan vatsan alueen tulehduksen ja sairaalassa vierähti 1 1/2 vkoa. Poika oli terve, vaikka jumitti avonaisessa tarjonnassa eikä päässyt raukka laskeutumaan. Oli myös napanuora kaulan ympäri. Muuten terve mutta vuorokauden valoissa. Kärsinyt kovasti mun antibioottikuurista massussaan, mutta nyt helpottaa. Edelleen mahavaivoja on, jotka aina herättää kesken unen. Itse sain allergisen reaktion antibiooteista, ja meidän eka viikko kotona oli yhtä painajaista ja itkua. Nyt menee jo paremmin. Poika nukkuu paremmin, ja herää syömään n. 2.5-3.5h välein. Yöllä useammin.. : )



Imetyksen kanssa oli kovasti ongelmia, kun pelkäsin ettei maito riitä. Vauva haluaisi myös olla koko ajan tissillä, ja mulla on rinnat tosi arat. Kotiutuessa oli asennot ja imuote ihan hukassa, mutta nyt onneksi tilanne jo hieman korjaantunut.



Itsellä sektiohaava vielä kiristelee, mutta esim. jalat on jo paremmat. Ne oli viikon niin turvoksissa, etten voinut kunnolla kävellä. kotiin lähtiessä ei mennyt kengät jalkaan.. Myös mahan alueen tulehdus on talttunut, vaikka vaatteet vielä päällä sattuukin.Ihottuma ja ripulikin on nyt ohi kestettyään viikon.. Täällä itkettiin ja imetettiin ensimmäinen viikko! Onneksi on imetystukipuhelin.



Hyvää jatkoa teille kaikille koko pinoon! : )



terveisin miikuli ja verneri 2vkoa 3pvää <3

Eilen kotiuduttiin tyttösen kanssa

Kaippa muutkin nyytin saanneet kohta puolin jo tänne siirtyy.

Kyllpäs vaan aika vierähtää nopsasti ja koneella ei tosiaan ole liiemmälti aikaa istuskella.. Tyttö täyttää tänään 3 viikkoa. Wau.. Ja joka päivä jaksaa enemmän olla vaan hereillä.



Meillä esikoiselta tarttui vauvaan oikeen kunnon flunssa ja nyt vauva reppana yskii ja pärskii siihen malliin, että lääkäriin lähtö on lähellä. Viime yön valvoin vauvan kanssa niitä yskänpuuskia kun en uskaltanut pitää yksin sängyssäkään. Keittistippoja on nenään kaadettu ja nenäfriidalla imetty, mutta kun räkä ei oo nenässä vaan paljon alempana.



KUMMIASIAA: Me pyydettiin kans kummit viikko sitten ja nahoissaan eivät meinanneet pysyä. Tuntuu tosi mukavalta, kun toiset otti sen oikeen kunniatehtäväksi.. Esikoisen kummeista kun ei oikein kuulu..



NIMIASIAA: Ja me kun niin luultiin että meillä oli tytölle jo nimi valmiina ja kun se oli -niinvarma- niin ajateltiin että kyllä se siltä siltä on " pakko" näyttää. Vaan kuinkas sitten kävikään.. Ei näytä meidän punatukka yhtään etukäteen valitulta nimeltään, vaikka se jotenkin itellä jo vähän selkäytimessä onkin.. Kyllä se nimen antaminen vaan on vastuullinen tehtävä.. Onneksi on vielä aikaa..



RISTIÄISISTÄ: Meillä taitaa mennä huhtikuun puoliväliin, jotta kaikki tärkeät pääsee paikalle. Meinattiin kans vaan ihan lähisuku ja tietty kummit pyytää paikalle, kun kavereihin on niin vaikeaa vetää rajaa, että ketä kutsutaan ja on muutenkin nuo kaverien perheet alkaneet kasvaa, että muuten juhlijoita tulis semmonen kööri, että rauhallisuus olis juhista kaukana. Sen kyllä päätin jo hyvissä ajoin, että kotona ei näitä juhla kyllä vietetä, kun esikoisen ristiäisissä leivoin ja puunasin paikkoja vatsahaava lähellä ja mikä sotku jää sitten vielä juhlien jälkeen siivottavaksi. Ajateltiin yhtä tunnelmallista kahvilaa kysyä, kun niillä on semmonen yksityistila. Pitäs sekin varata.. *huoh* ei millään jaksais alottaa suunnittelua..



OMA KUMMA VAIVA: Synnytyksen jälkeen mulla puutu lähes kaikki sormet ihan tunnottomiksi. Ihan käsittämätöntä. Ne pistelee vaan niin kuin puuduksissa ja tuntuu jääkylmiltä vaikka onkin ihan lämpöset ja öisin alkaa särkemään ja turpoaa ihan järeesti. Kaikki hienosäätö on ihan turhaa , en saa vauvan vaatteiden neppareita kiinni enkä auki, lehden sivujen kääntäminen on vaikeeta, esikoisen tukkapompulat ei pysy käsissä saatikka että niitä sille tukkaan sais.. Mihinkähän mun pitäs tästä oikeen valittaa.. Tätä kun on jatkunut nyt tosiaan sen kolme viikkoa eikä yhtään helpota, päinvastoin..



-Nojanda ja neiti Nuhanenä 3 viikkoa

Meille syntyi iso terve poika viikko sitten. Painoa 4532g ja pituutta 54cm.

Kävin jossain vaiheessa odotuspalstalla kertomassa kuulumisia. Taisin silloin kirjoittaa perkääväni, että iso vauva on tulossa. Lääkärin painoarvio oli n. 4 kg jos menee yli ja samoin kätilö arvioi synnärillä painoa. No, painoa olikin yli 500g enemmän, mutta kummasti vauvan sai puristettua ulos kun ei tiennyt todellista kokoa. Jos asiasta olisi tiennyt, en varmasti olisi onnistunut synnytyksessä ilman leikkausta...



Arki on alkanut sujumaan. Isovelikin on ottanut pikkuveljensä oikein hyvin. Papu on niin isokokoinen ja ahmatti, että rintamaito maistuu välillä melkeinpä 1 h välein. Nyt täytyy vaan oppia säätelemään maitoa, ettei sitä mene väärään kurkkuun...



Loppuun vielä lämpimät onnittelut vauvan saaneille ja mukavaa vauva-arkea kaikille!



t. Pingu ja Papu

Heipä hei!



Hmm, meinasin jo alkaa stressaamaan kodin siivouksesta ja tälläyksestä ristiäisiä varten, mutta muistin sitten oman äidin, joka olisi mielissään tulossa meille joka viikko jotain tekemään, ei vaan tahdo olla tekemistä kun tuo vauva on suhteellisen helppo tapaus. On mummu käynyt leipomassa ja pakastinta sulattamassa. Mutta jospa tulis auttamaan ristiäis-siivoissa ja leipomuksissa, se ois varmasti kaikista mukavaa.



Vauva ei tykkää mun suklaansyönnistä. Pakko se on uskoa ja herkuttelu lopettaa. Viime yökin meni niin hyvin, kun äiti malttoi olla ilman suklaata. No, jospa tuo painokin tippuisi vähän nopeammin sitten.. :) Synnärille jäi kymmenisen kiloa (!! taisi olla hieman turvotusta..) ja nyt tähän mennessä on imetyksellä tippunut pari kiloa, jäljellä on vielä 6kg niistä 18kg:sta mitä raskausaikana keräsin. Ei paha ollenkaan näin aikaisessa. Ois vaan kiva jo laittaa omat vaatteet päälle, vieläkin nimittäin mennään äitiyshousuilla.. vaikka mikäpä täällä kotona ollessa. Pitäis kai alkaa kohta vähän kiinnittämään huomiota ulkonäköönkin, hyvä jos muistaa tukkansa kammata ja deodoranttia laittaa kainaloon. :) Ukko muistaa kyllä kehua nätiksi, se tietää mitä pitää sanoa, hyvin opetettu!



Tänään tulee lastenneuvolan täti kotikäynnille. Haaveilen että sitä ennen ehtis käydä kärryttelemässä. Tyttö tuolla jo vähän huikkii, näkeeköhän unia vai meinaako oikeasti herätä, saa nähdä.



Annatteko lapselle sormen puristettavaksi imetyksen aikana? Se on aika ihanaa, meidänkin tyttö puristaa mun sormea niin lujaa pikku nyrkillään, niinkun se auttas sitä maidon tuloa jotenkin.



Käytetäänkö teillä jo tuttia? Mä kokeilin eilen, kun tyttö oli niin pahana ja koko ajan ois pitänyt tissiä pitää suussa (ei siis imeä, vaan pitää vaan suussa), ja mulla on noi rintakumitkin vielä käytössä. Tutti suuhun ja tyttö simahti heti. Eihän se kauaa sitä imenyt mutta auttoi nukahtamiseen. Tuntuu vaan niin kovin aikaselta alle kolmeviikkoiselle sitä antaa, en aiokaan usein sitä tarjota. Jotenkin hassua kun synnärillä jo löivät tutin suuhun. Mutta pääasia että lapsi voi hyvin ja saa ruokaa. :)



Lissula ja tyttö 20pv

Täällä kirjottelee " uusi" helmi-mamma :) Jos vaan saa liittyä joukkoonne iloiseen?!



En ehtiny vielä lukea kaikki viestejä läpi mut eiköhän siihenki aikaa jostain löydy =)

Oon kesällä 23 v täyttävä rouva, naimisissa oltu miehen kanssa kohta 4 vuotta.Meillä on 2v poika (syntyi 5.2.06) ja nyt helmikuun 11 päivä syntyi pieni mustatukkanen prinsessa suunnitellulla sektiolla, 3820g ja 49cm.



Odotusaika meni hyvin viikolle 30 asti kunnes vauveli meinas syntyä liian aikasin. Vuode levossa siitä seuraavat neljä viikkoa ja sitte sai taas alottaa normaalia elämää. Vaikka enhän minä missään vuoteessa ollu ku öisin :) hankalaa kaks vuotiaan ikiliikkujan kans maata vaan sängyssä. No supistukset sitte lppu ja kohdunsuukaan ei enää auennu enempää joten päästiin sektiopäivään asti ilman suurempia ongelmia. sektio siis ensimmäisessä synnytyksessä tulleen repeämän takia...



Vauva on ollu ihanan kiltti, niinku nämä muutaman viikon ikäiset yleensä onki.. nukkuu ja syö, yleensä 3-4tuntia syöttöjen välillä. öisin jopa enemmänki! :)

kotiuduttiin sairaalasta jo kolmantena päivänä mutta sit piti käydä bili-kontrollissa ja jouduttiin lastenosastolle sinivaloon vuorokaudeksi.sielläpä mulla nousi itellä kuume 39 ja seuraavana päivänä ku oli tikkien poisto terveyskeskuksessa niin sain samalla antibiootin rintatulehdukseen.

Itkun kans imetin ekat päivät siitä kun tissi vuoti verta ja pakko oli vaan imettää--- siitäkin kuitenkin selvittiin kunnialla =D





Haava on paratunut tosi hyvin, kipuja ei juuri ollenkaan. siksipä en oo aina muistanu varoa tekemisiäni ja nyt mietin että mitähän kaikkia kiinnikkeitä siellä jo on?oon kolannu pihaa ja nostellu poikaa ym.. ja sit illalla aina muistanu että ois pitäny ottaa rauhallisemmin.

Onko kenelläkään kokemuksia sektiohaava-ongelmista?



Viime yönä purin kaikki tunteeni itkemällä, tuntunu siltä että nämä ekat viikot on menny niinku siivillä ja sinä samalla ku hyssyttelin vauvaa uneen ja syötin niin purkaantui kaikki ilot ja surut itkuna :)

mies ihmeissään katso että mikä mulle tuli ku kiukuttelin, itkin, nyyhkytin ja niiskutin. olin onnellinen ja väsynyt. kaikki tuntuu kuitenki niin uudelta vaikka yhen vauva on jo hoitanu. Ja se että riitänkö tarpeeksi näille molemmille rakkaille, saako esikoinen tarpeeksi huomiota, hermostunko liian usein sille ja pidänkö vauvaa liikaa sylissä niin etten anna toiselle tilaa... mutta kai näitä asioita kuuluuki pohtia, onhan tämä uus tilanne meidän koko perheelle! Mutta sitte oon myös miettiny että tämä on luonnonlaki, ei kukaan voi aina säilyttää sitä " ainokaisen" paikkaa, jos tulee sisaruksia niin sitte pitää oppia jakamaan äiti ja isi, lelut ja leikit :) Vaikka ei se esikoinen mikään liikaa hemmoteltu kakara ookkaan ollu, mutta kuitenki, kaiken huomionhan se on tähän asti saanu :)



no nyt lopetan,pitkä teksti tuli näin alkuun.



pärjäillään!