Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi kutsuu isäpuoltansa isäksi. Kiitos, jos viitsitte lukea ja kommentoida.
12.02.2008 |
Poika oli kaksi vuotta erotessani hänen biologisesta isästään ja sitä ennenkään heillä ei niin kovin lämpimät välit olleet.
Poika oli kolme, kun nykyinen mieheni tuli kuvioihin ja poika otti hänet " omakseen" . Tämä uusi mies leikki ja touhusi pojan kanssa, mitä biologinen isä ei tehnyt.
Kun poika oli 6v saimme yhteisen lapsen ja sen myötä myös tämä nykyään 9v poika alkoi kutsumaan isäpuoltaan isäksi, varmaankin tarttui, koska pikkuveli kutsuu.
Kerran kysyin, että tiedäthän kuka oikeasti on isäsi ja poika vastasi tietenkin tietävänsä, mutta haluaisi isäpuolen olevan se " oikea isä" .
Isäpuoli on kaiken tämän ajan elänyt joka päivä pojan kanssa, pienempänä pyyhkinyt pepun, auttanut syömisessä, pyyhkinyt oksennuksia, lukenut iltasatuja ja auttanut läksyissä, käynyt vanhempainilloissa. Eli tehnyt ne isän tehtävät.
Poika käy joka lauantai biologisen isänsä luona syömässä, enempää ei poika halua. Aikani puolipakolla pojan isälleen lähetin, mutta kun se oli aina itkin kanssa, nin totesin ettei kannata.
Nyt on muutaman kerran käynyt tilanne, jossa biologinen isä on tullut hakemaan poikaa luokseen lauantaina ja poika selittää jotain juttua isäpuolelleen kutsuen häntä isäksi, biologinen isä on sitten vastannut isäpuolen puolesta ja olen huomannut, että sekä poika, että isäpuoli ja minä olemme häkeltyneet.
Biologinen isä luonnollisesti olettaa pojan puhuvan hänelle, tarkoittavan häntä.
Miten olisi jatkossa hyvä, kieltää poikaa kutsumasta isäpuoltaan isäksi vaiko kerto biologiselle isälle, että poika kutsuu isäpuoltaan isäksi?
Miten toimisitte?
Kommentit (25)
Tapahtuu. Lisäksi sen äiti- tai isähahmon pitää olla emotionaalisesti läsnä ja riittävän lämmin, turvallinen henkilö. Mun veljestä tuli isäpuoli 4v tytölle, mutta ei häntä koskaan isäksi alettu kutsua, vaikka tyttö siis on asunut samassa taloudessa monta vuotta. Ja veljeni haki tytön päivittäin tarhasta ja niin edelleen. Mun miehen lapset asuvat äitinsä luona. Molemmat heistä tekevät selvän pesäeron muhun ilmoittaen aina että mä olen eri perhettä. Nuorempi heistä tosin on alttiimpi hakemaan musta sitä äitiä, vanhempi taas ei missään nimessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että näin poika heitä kutsuu. Millä nimellä poika kutsuu biologista isäänsä? Josko biologinen isä hyväksyisi tämän nimen ja salliisi hyvillä mielin " lähi-isää" kutsuttavan isäksi.
mieti mikä hylkäämisfiilis tulisi jos kieltäsitte. Iso poika tietää jo faktat. Älä puutu mitenkään.
Bio-isänkin täytyy nyt vain hyväksyä että pojallasi on kaksi isää. Älkää tehkö isoa numeroa.
Meillä biologinen isä sai muutaman kerran hirvittävän raivarin, kun huomasi lapset kutsuvan isäpuolta isäksi. No, selitin, että tämä isäpuoli on lpasen elämässä paljon tiiviimmin ja lähemmin ollut kuin hän itse ja on ihan luonnollista, että noin käy jossain vaiheessa. Nyt biologinen isä tajunnut asian, eikä enää murahtele siitä. =)
Mielestäni lapsesi saa kutsua isäpuolta isäksi, koska asuu hänen kanssaan ja varmasti isäpuoli on läheisempi kuin isä... Kyllä lapsi tietää kuka on isä, vaikkei olisikaan biologinen.
=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taas jos en kerro on ikävää, että lapsi kyseisissä tilanteissä hämmentyy. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin sanoa pojalle, että hän voi edelleen sanoa isäpuolta isäksi, vaikka hänellä on oikeakin isä. Jos biologisella isällä on älykkyysosamäärä kunnossa, hän on jo tajunnut, mistä on kysymys, eikä sitä tarvitse hänelle enää sanoa. Isän kannalta ikävää asiaa ei tarvitse hieroa hänen naamaansa. Ja isäpuolelle kai tässä ei pitäisi olla mitään ongelmaa alunperinkään.
t. äitipuoli 24/7, mutta minua ei kyllä kukaan sano äidiksi - se ero on äiti- ja isäpuolilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ehdottaa vaikka että kun molemmat isät on paikalla, niin poika voisi sanoa silloin vaikka " heikki-isä" ja " jaakko-isä" . Voitte sitten jutella siitä, että hänellä on 2 isää: se isä joka antoi siemenen ja jota tavataan lauantaisin, ja sitten tämä toinen, jonka kanssa asutaan. Mä olen huomannut, että nämä teemat ovat lasten mielestä yleensä hyvin kiehtovia kunhan he vain tulevat tiettyyn vaiheeseen. Ja kunhan puhuminen on sallittua.
kuulostaa olevan niin hyvät suhteet heillä kahdella, etten lähtisi sitä missään tapauksessa häiritsemään. Oikein käy kateeksi, voi kun meilläkin olisi samoin. :) Ehkä selittäisin tilannetta biologiselle isälle, jos se näyttäisi häntä askarruttavan. Minun mielestäni tilanteessa ei sinänsä ole mitään väärää ja korjattavaa, vaikka lapsi kutsuisikin molempiä isäksi. Eiköhän ole aika harvinaisia kuitenkin ne tilanteet, jolloin sattuvat yhtaikaa kuulolle ja joudutte asiaa miettimään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai miksi vaan. Asiaa ei tartte kenellekaan sen kummemmin selitella.
Aivan mahtava juttu, että hän kokee isäpuolen oikeasti isäkseen! Sehän on mitä suurin ilon aihe ja tosi iso luottamuksen osoitus. Se kertoo paljon siitä, millainen on lapsesi ja hänen isäpuolensa suhde.
Minustakaan ei missään tapauksessa lasta saa kieltää kutsumasta isäpuolta isäksi. Hänen kokemusmaailmassaan hän todella on ISÄ. Eihän isyyttäkään tarvitse määritellä pelkästään biologisilla seikoilla.
Lapsen biologiselle isälle voi hyvin kertoa, että lapsi kutsuu myös isäpuolta isäksi. Ja on aivan sama, miten biloginen isä siihen suhtautuu. Hän ei voi kieltää lasta kutsumasta isäpuolta isäksi, kun se kerran luonnostaan on lapselta tullut. Ja lapselle tulee minusta korostaa, että hän todellakin SAA kutsua isäpuolta isäksi.
Parasta olisi varmaan tuoda lapselle selvästi ilmi, että sinulla on kaksi isää. Antaa oikein lupa siihen. Ja jos biologinen isä sanoo lapselle, että isäpuoli ei ole isä, eikä häntä saa sellaiseksi kutsua, niin minusta äidin tulee oikaista asia lapselle, että isä on väärässä. ja todella kertoa, että kyllä isäpuolikin on sinun isäsi. Hänhän on isä sosiaalisessa mielessä ja lapsen tunnekokemuksessa.
Lapsesi on siis etuoikeutettu, kun hänellä on kaksi isää:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua on vierastuttanut kun miehen lapsi kutsuu mua äidiksi, omaa äitiään sanoo yleensä joko etunimellä tai " se toinen äiti" , joskus saattaa sanoa kyllä ihan " äiti" tai " mun äiti" , voi olla että on tarttunut pienemmältä sisarukselta että sanoo mua äidiksi myös kun kotona muutkin niin tekee, mua vaan jotenkin vierastuttaa että mitä lapsen oma äiti on tästä mieltä, mutta ei hän ainakaan ole mitään kommentoinut vaikka on kuullut lapsen kutsuvan noilla nimityksillä itseään eli etunimellä tms, mutta silti...
Itse en haluaisi että mun lapsi kutsuisi jotain toista naista äidiksi ja mua vaan etunimellä tms :/
Miehen kanssa ollaan tästä juteltu, hän on sitä mieltä että enemmän minä olen lapselle äiti eikä halua kieltää sanomasta äidiksi, en minäkään kiellä, mutta koitan aina välillä jutella lapselle omasta äidistään, ei vaan oikein kiinnosta, äitiä eikä lasta.
että väärinkäsitysten välttämiseksi bioisän läsnäollessa puhuisi " Heikki-isästä" tai Jaakko-isästä" . Hieno homma että isäpuolella ja lapsella on niin läheiset välit!
ja on mukavaa jos voi esim. hoidossa tai koulussa sanoa reilusti " isä" , eikä " Pekka" , " Pekka -isä" (mikä se on?) tai, kamalaa " isäpuoli" . Minusta lapsi saa sanoa molempia isäksi, ja niissä harvoissa tilanteissa missä on epäselvää ketä tarkoitetaan, voi täsmentää " niin Pekka" .
Äitipuolista: yhtä ystävääni sanoo tytärpuoli äidiksi koska on asunut heillä koko elämänsä. Sanoo myös bioäitiään äidiksi. Kaikille on yleensä ihan selvää asiayhteydestä ketä tarkoitetaan.
Alue: Aihe vapaa
että pitäisikö adobtoidun lapsen kutsua adoäitiään kasvatusäidiksi vai plekästään äidiksi. Eräs nyt jo aikuinen ystäväni sanoo bioäitiään joko biologiseksi äidiksi tai äidiksi riippuen tilanteesta ja adoäitiään aina äidiksi.
Minua taas sattui kun tyttäreni nuorempana kutsui minua etunimellä sanan äiti-sijasta. Nielin kuitenkin asian, se kertoi minusta sosiaalisesta lahjakkuudesta, kyvystä painaa mieleensä nimiä. Mummejakin hän kutsui nimeltä ja toinen mummi ei sitä kestänyt. Meni aina korjaamaan, että ei kun mummi. Ja nyt tyttö 5v. kutsuu minua äidiksi ja mummia mummiksi ja toista mummia nimeltä. Hän siis tietää mistä mummi pitää ja siksi ei sano enää nimeltä. Minusta olisi kätevää jos kummankin mummi- sanan eteen voisi liittää ko. mummin nimen, mutta pääasia on ne tunteet ja tiedän ettei lapsen rakkaus minua tai mummeja kohtaan muutu miksikään sanoo hän sitten nimeltä tai ei.