" Pitkä" etäisyys - Miten tapaamiset
Tyttö kohta neljävuotias, asuu äitinsä luona ja viimeiset kolme vuotta on käyty taistelua oikeudessa tapaamisoikeuksista. Viime marraskuussa saatiin ratkaisu, jonka piti olla lopullinen, mutta nyt sitten ex vaihtamassa paikkakuntaa, joten sopimus ei enää tule mitenkään toimimaan käytännössä.
Etäisyyttä tulee olemaan n. 450km, joten edes viikottaisia tapaamisia on hankala järjestää. Tyttö vielä liian pieni, jotta voisi laittaa lentokoneeseen ilman saattajaa, ja exähän ei tietenkään suostu kuljettamaan minnekään, vaan vaatisi, että minä matkustaisin aina tapaamiseen.
Jonkinlaista kompromissiehdotusta yritän tässä miettiä, joten muut vastaavassa tilanteessa olevat, miten olette hoitaneet käytännössä tapaamiset?
Sen verran vielä perustietoja, että tällä hetkellä tapaamiset joka toinen vkl la-su ja joka toinen viikko yksi arkiyö. Exällä yksinhuoltajuus (Luovuin eron yhteydessä, kun uhkasi muuten vievänsä oikeuteen... Jälkiviisaana helppo sanoa, ettei olisi pitänyt)
Tuo 450 on niin pitkä makta, että lapsi ei kyllä jaksa sitä joka kuukausikaan. En itsekkään jaksaisi sitä tehdä. Meillä lapset reissasi sitä 2 vuotta ollen aina 2 viikkoa vanhemmallaan. Tämä järjestely oli raskas enkä jälkeen päin ajatellen, sellaista lapselle haluaisi. Nyt lapsien ollessa koulussa, tapaamiset ovat vain lomilla (talviloma, mahd. pääsiäinen, kesälomalla, syyslomalla ja joulun/uudenvuoden aikaan eli silloin matkan rasitukset kerkeävät jo hälvetä kun kerkeää useamman päivän olla meillä.