miksi 1v 2kk itkee päivät?

Tai sitten on jostain hämmennyksissä...onko elämässänne tapahtunut suuria muutoksia hiljattain?

käyn tosin töissä pari kertaa viikossa parin tunnin ajan. sillä aikaa lapsi on isänsä hoidossa joten.. voiko tämä olla syy?



yritän myös hellävaroen vierottaa rinnasta (!!) niin, että annan vasta kun roikkuu kauluksissa. imetän edelleen yölläkin tarpeen tullen.

Onko pelästynyt jotain? Kipeä? Ei kaikki ole kyllä kohdallaan jos vähän väliä itkettää...

Poistasit mahdolliset fyysiset ongelmat...jos lääkäri ei löydä mitään niin sitten voisi miettiä noita henkisiä. Näin mä tekisin...



Tsemppiä!

ne ovat olleet samat, pienin muutoksin, jo 1v ja 2kk =)



lapsi haluaa koko ajan syliin ja itkee jos sitä joutuu yhtään odottamaan. sylissä sitten rauhoittuu ja hymyileekin. välillä taas kellahtaa imetysasentoon ja kaipaa selvästi rintaa.

Oma poikani kun kaipasi lohdutusta tai tuttua ja turvallista paikkaa hän tuli rinnalleni ja annoin hänen imeä vaikkakaan ei sieltä oikeestaan enää mitään tullut :)

Tuommoinen pihtaaminen saa vain lapsen sekaisin huolesta..kerralla lopetus johonkin hyvään saumaan...



Meillä onnistui hyvin, kun tultiin reissusta kotiin, niin ei ollut moksiskaan kun ei saanut enään rintaa, sai uuden mielenkiintoisen lelun josta oli haltioissaan, eikä reagoinut mitenkään että ei saanut enään rintaa (ja sen jälkeen kun rinta lopetettiin on nukkunut läpi yön heräämättä) Päivisin on aivan mahtavalla tuulella, mun sydän meinaa haljeta ilosta kun katson lapsen tuohuja ja ihmettelen pikkuista :)

Meillä on huutanut suurin piirtein tuosta iästä lähtien. Nyt rauhoittunut vähän, ikää 1v6kk.

kun päästään esim. ulos, hän on mitä ihanimmalla tuulella joten en usko että kyse on kivusta.



voiko tämä vierottaminen ottaa tosiaan näin koville? en ole suoraan sanoen ajatellut tapaa jolla vierottaisin.. välillä tuntuu että tissit eivät kiinnosta ollenkaan ja välillä taas mitään muuta lapsi ei haluaisikaan kun syödä rintaa.



ap

Muistan, että molemmilla pojillani oli tuossa yhden vuoden iässä vaihe jolloin en saanut poistua heidän näköetäisyydeltä. Ehkä johtui siitä kun tajusivat olevansa omia persooniaan. Eivät he kylläkään itkeneet.



Rintaruokin tuossa iässä kun se oli heidän turvapaikkansa ja toi lohtua ym ym...enkä kokenut olevani valmis lopettamaan. Nyt nuorempi on 1,5 vee ja olemme lopettaneet imetyksen kokonaan kuukausi sitten. Turvapaikka se rinnan läheisyys...

onko mitään järkeä jos vaikka kantaisin lasta liinassa niin paljon kuin mahdollista? tuntuu että lapsi köllöttelisi mielellään sylissä melkein koko päivän, lukuun ottamatta leikkituokioita ja ulkoiluja.



tietäiskö joku? ap

Meillä on kaikilla neljällä lapsellamme ollut tuossa 1v. kieppeillä sama vaihe, kuopuksella parhaillaan menossa..



Imetyksen lopettelussa olen samaa mieltä kuin joku aiemmista kirjoittajista eli parempi kerta rytinä kuin ainainen kitinä. Eli itse olen lopettanut yö- ja päiväimetyksen kerralla ja sen jälkeen on alkanut ruoka maistua ja yöt nukuttu kuin tukit, kunhan parista ekasta päivästä on selvitty, ne olleet raskaita sekä äidille että lapsille.

eli lapsi onkin kipeänä. itkua piisaa ja hän on rinnalla käytännössä katsoen koko päivän. katson miten yö sujuu; haluaako hän syödä myös yöllä.



kieltämättä aika rankkaa kun koko ajan lapsi on sylissä tai rinnalla. liinassa hän ei jostain syystä halua olla lainkaan, huutaa vain selkä kaarella :/

kävin juuri näyttämässä rintaa nukkuvalle pienokaiselle. itkua riittää näköjään myös nukkuessa :/

jos lapsi haluaa olla sylissä, mikset pidä sylissä? Ja jos haluaa rintaa, mikset anna rintaa? Nuo kaksi riittävät syyksi itkeskelyyn. Hellyyttävä näky, tenava kipittää äitinsä kannoilla ja haluaa syliin...

niin olisko tuosta kantamisesta mitään neuvoja tai kokemuksia? auttaako eroahdistusta jos sitten vaan kantaa lastaan enemmän? vai voiko sillä tehdä " karhunpalvelus" lapselle?



*tyhmänä kysyy*

mutta kysynkin siksi että en oikein ymmärrä mistä tuo itkuisuus nyt yhtäkkiä on tullut.

Tuo kantoliinassa kantaminen kuullostaa ihan käyttökelpoiselta idealta.

Uskon että se voi osaltaan vaikuttaa jatkuvaan itkeskelyyn. Se on aikamoinen mullistus pienen lapsen elämässä.

Itselläni on se käsitys, että lapsi haluaa olla kaiken aikaa mukana, kun äiti puuhaa juttujaan. Minä olen kantanut lapsiani mukana niin kauan, kuin alkavat itse pyrkiä maahan. Ja ovat olleet aurinkoisia iloisia luottavaisia lapsia. Se vaan yks kaks loksahtaa niin, että eivät tulekaan perään tai kerhossa tsm paikassa ihan ok mielellään jäävät hoitoon hetkeksi.

Itse imetän 1v4kk aamulla noin klo 6, jonka jälkeen en nouse sängystä vaan lapsi nukahtaa siihen rinnalle ja itse herään josksu 7 aikaan. sitten lapsi puurolle 8 aikaan ja vettä päälle. Lounaan jälkeen 12 aikaan imetän ja unille. Herää 15-16 aikaan ja syö pikkuvälipalan ja juo vettä. Päivällinen klo 17 ja iltapuuro 20 ja taas rintaa. Rintaa annan myös lohduksi tai jos levoton ehkä joka toinen päivä johonkin muuhunkin aikaan päivästä.

1v2 kuisena taapertelija oli ihan sylikamaa vielä, nyt juuri on alkanut olemaan omillaan enemmän. Mutta häntä on aina pidetty sylissä paljon.