Tottakai ottaisin vastaan sen avun mitä yhteiskunta ja läheiset tarjoaa, ei se välttämättä juuri sen raskaampaa ole kuin terveenkään kanssa (niitä terveitäkin on erilaisia, toiset vaativampia kuin toiset). Enkä todellakaan hoitaisi kotona hautaan asti vaan lapsen aikuistuttua etsittäisiin hänelle sopiva asumismuoto, vierailtaisiin sitten puolin ja toisin niin kuin kenen lapsen kanssa tahansa.

t: 35v down-miehen serkku, (ehkä hänenkin vanhemmilleen aikanaan selviää miten raskasta down-lapsen vanhemman arki on?)

Vastaa

Lainaa

Ilmoita asiattomaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju

Aloita uusi keskustelu