Me laitetaan ystävänpäivänä vauva alulle
tai ainakin yritetään kovasti.
Vika clomikierto meneillään. Sen jälkeen en tiedä mitä tapahtuu jos ei tärppää.
Nyt ovis sitten sattuu sopivasti ystävänpäiväksi. Ja yritetään ainakin kovasti saada se vauva alulle.
Pitäkää peukkuja että vihdoinkin onnistuisi.
Tahtoisi niin kovasti kokea taas raskauden, vaivoineen ja iloineen ja siten lopulta saada lapsi syliin.
Olisiko se muka liikaa vaadittu?
Kommentit (2)
Meillä myös 2 lasta ennestään. Heitä molempia tehty vuodenpäivät ja lopulta tarvittu apua.
Jotenkin sitä kuvitteli että tämän kolmannenkin kanssa tärppäisi viimeistään clomeilla.
Meillä siis ongelmana mun ovuloimattomuus, tai se ettei se tapahdu kunnolla.
Ja todistetusti lapsia pystytään saaman. En sitten tiedä onko ollut huonoa tuuria vai mitä ettei vielä ole tärpännyt.
Nyt viimeinen mahdollisuus tavallaan. Sitten on varattava lääkäriaikaa enkä tiedä jatkosta miten meidän kohdalla edetään.
Ei sitä kyllä jaksa kauheasti toivoa että nytkään tärppäisi. Pelkää pahinta vain....
Mutta näin oviksen lähestyessä syttyy pieni toivonkipinäkin.
En tiedä. Pelätään pahinta ja toivotaan parasta.
t: ap
Meillä olisi myös tärppipäivät ystävänpäivänä, mutta ajateltiin siirtää " vauvantekoa" vuodella työtilanteen takia.
P. s. Tosin lapsia meillä on tehty aikaisemmin 6kk ja 8kk ennen tärppiä, mutta eihän sitä koskaan tiedä =)