Onko kaikkien 4-5-vuotiailla ns. pihakavereita kotiympäristössään?
Kyselen kun meidän juuri 5 vuotta täyttäneellä ei oikein ole. Ne harvat samaa ikäluokkaa olevat pojat joita alueella on, ovat päiväkodissa päivät. Itse olen nuorimmaisesta lapsesta hoitovapaalla vielä 2v. Keskimmäinen 3v ja tämä 5v kerhoilevat kyllä, ja ulkoilevat pihalla jos ei sada, mutta tosiaan se omanikäinen seura puuttuu.
Tarvitsisiko tuon ikäiset jo jotain vakikavereita, vai riittääkö kerhoilut ym. Mielipiteitä?
Kommentit (36)
ja kyllähän tuo viikonloppuisin kaipaisi ulkoiluseuraa.
on pikkuisen vaikea lähteä sitä seuraa pitemmältä etsimään. Kyllä se paljolti jää talviaikaan kerhoihin, lähipuistoon tai omaan pihaan se elinpiiri ulkoilunkin osalta.
Oli se kolmas sitten tyttö tai poika. Mä-ja-mun-kaveri-ajattelu on jo 5-6-vuotiailla tytöillä hyvin yleistä. Kun katselee niiden touhuja niin 2 tyttöä leikkii yhdessä kivasti mutta jos kolmas tulee, jotain aletaan aina sortaa.
Tai sitten on paljon vanhempia lapsia tai ihan pieniä. Turha on 5-vuotiasta yrittää koululaisten porukoihin. Eivät huoli, ja touhut ovat jo niin erilaisia ja liikkuvat laajemmalla alueella ettei 5-vuotiaat vielä saa mennäkään omin päin niin pitkälle.
5-vuotiaan kanssa. Leikkivät jo silloin kun tämä oli 4 ja leikkivät muuten nyt jopa 3,5-vuotiaamme kanssa.
Eikä sielläkään samanikäistä seuraa ole. Onneksi on pikkuveli ja kolme koiraa kavereina :)
On kysynyt summerit jo valmiiksi kavereiltaan pihoilla leikkiessään.
Mistä se äiti, tai isä niitä sen paremmin tietäisi?
vilkkaan tien varressa. Eikähän hän voi myöskään muistaa joka perheen rutiineja erikseen, kun mullakin on vaikeuksia muistaa, kenellä ollaan kotona minäkin päivänä ja milloin.
16
päiväkodista ja töistä.
Talvella siis ei näy ketään ulkona. Kesällä parempi tilanne.
Lähinaapuritaloissa nuorin on 15 v. Lähimpään " lapsitaloon" on n. 1 km. Onneksi lapsella on päivähoidossa kavereita ja tekemistä, illat on ihan ok sitten kotona. Mutta tosiaan viikonloppuisin joskus olisi kiva kun olisi pihakaveri. Lapsi ei muuten viihdy pihalla yksikseen lainkaan, vaikka aivan turvallista olisikin olla. Yhtä kaveria päivähoidon ulkopuolelta tapaa silloin tällöin, n. 2 kertaa/kk.
Meillä olisi muuten aivan ihana asuinpaikka täällä " korvessa" , mutta just tuo lapsinaapureiden puute huolestuttaa välillä. No, onneksi meitä tuntuu olevan muitakin:)
Eikä oikein päiväkodissakaan. Lapsi tarvisi ihan oman ystävän (pojan), josta tykkäisi.
Tiheäänkin rakennetulla okt-alueella voi olla ettei saman kadun värressa tai lähelläkään ole samanikäisiä. 5-vuotiasta ei oikein voi vielä kovin pitkälle päästää seuraa yksin etsimään. Täytyisi olla vanhempien " silmien alla" vielä edes jonkin verran.
Kaikilla vanhemmilla ei ole mahdollisuuksi etsiä kaiket päivät sitä seuraa lapsille aktiivisesti jos on muitakin pieniä lapsia kotona hoidettavana. Ei voi keskittyä vain sen yhden viihdyttämiseen, kun on ne kolme muutakin.
(nyt joku sanoo että mitäs teit niin monta lasta, eiks niin?)
Myös illalla pimeällä ja on ihan kotihoidossa. Mua hirvittää, kun tossa lähellä menee iso tie, ja kerrankin se seisoi siinä keskellä tietä ja pysäytteli autoja:( Käskettiin kotiinsa, kun pysäytti meidätkin. Eipä totellut, tietenkään.
En ymmärrä miten uskalletaan päästää yksin tonne pimeään, näyttää vielä ikästään paljon nuoremmalta.
jonka kanssa viihtyisi.
Vierailija:
Eikä oikein päiväkodissakaan. Lapsi tarvisi ihan oman ystävän (pojan), josta tykkäisi.
Se on sellainen vehje jolla voi soittaa. Ei tarvitse mennä ovelta ovelle kolkuttelemaan. Sitten on jopa sellaisia kännyköitäkin, joilla voi laittaa tekstiviestejä. Tai sitten voi meilata sellaisella ns. sähköpostilla, jonka voi saada tietokoneeseen.
Olet sitten kovin aktiivisesti yrittänyt?
Meillä tämä " tyttöystävä" on erittäin tyttömäinen, aina hame päällä, prinsessat rules, oikein siis tyttyö-tyttö. Kotonaan on vain tyttö-leluja ja ennen kuin tapasivat poikani kanssa, niin ihan noita perinteisiä tyttöleikkejä vaan leikki. Äitinsäkin oli aivan ihmeissään, miten homma muuttui täysin kun leikki mun pojan kanssa meillä! Ihan eri touhut.
Ja samoin mun pojalla, joka niin poikaa, että. Kummasti vaan ne My Little Ponyt kiinnosti siellä tytön kotona... Ja ne pihaleikit sitten oli sellaista molemmin puolista kompromissia.
Musta tuntuu, että sä aliarvioit omaa tyttöäsi.
t. 20
Vierailija: