Olen yh! Enkä ole köyhä tai hulllu!
Olen yh, ja pidän lippua korkealla kaikkien yksinhuoltajien puolesta. Ei kaikki ole juoppoja, huoria, puutteessa, mielenterveysongelmaisia tai muuten sekaisin.
Käyn palkkatyössä ja olen ihan normaali.
Olen niiiin kyllästynyt, että yh:t ruikuttaa. Menkää töihin.
Kunnon pano toki tekisi poikaa, mutta muuten on kaikki hyvin.
Lopettakaa se valittaminen, lokaatte mun maineen.
P.s. En valittanut edes kelarahoilla! Ja silloinkin oli Reimat ja fillarit. Halvat sellaiset, mutta oli.
Kommentit (2)
Olen akateeminen ja hyvässä ammatissa, aina on ollut sosiaalista elämää, ystäviä ja hyvä mieli (vaikka lapsen biologinen isä ei olekaan ollut kuvioissa). Pitää vaan käyttää mielikuvitusta, tehdä paljon töitä ja pitää huolta omasta jaksamisestaan ja sosiaalisesta verkostaan. Ei se elämä ole ankeeta, kun sen ei anna olla.
En valittanut itsekään, kun vauvan kanssa opiskelin ja opintotuilla ym. pikkurahoilla kituuttelin. Silloinkin kyse oli mielestäni lähinnä budjetoinnista, kekseliäisyydestä, viitseliäisyydestä ja vaatimustason laskemisesta realistiseksi. Nukuin itse olohuoneessa, budjetoin tarkasti ruokamenot, tarvikkeita ja vaatteita ostettiin mm. nettikirppareilta jne. AINA oli lapsi hyvin puettu ja sitä Reimaakin löytyi. Koti oli viihtyisä, kauniisti sisustettu ja avaran oloinen, vaikka sitä erillistä makuuhuonetta tai design-huonekaluja ei löytynytkään. Mistään ei ollut puutetta, ja välillä sai rahaa säästymään johonkin ylimääräiseenkin. Ja ennen kaikkea piti suunnata katse tulevaan. Silloin kun vähän pihisteli ja teki lukuhommia pitkin öitä, on nyt hyvä ammatti.
Välillä väsytti, mutta hei, kuka sanoi, että kaiken pitäisi tulla tarjottimella.
Yksinhuoltajat ovat usein oikeita arjen sankareita. Kun ei tule helppoa rahaa kenenkään toisen palkkapussista, kun ei voi sysätä lasta miehelle hoidettavaksi kun itsellä on vatsatauti, kun turhat tutut karsiutuvat tosiystävistä (tosiystävä tulee tapaamaan sinua kotiisi, kun ymmärtää, ettet pääse kaljalle illalla), toiset alkavat valittaa ja passivoituvat, mutta useimmat suoristavat selkänsä. Sitä on pakko pistää arki rullaamaan, kun on ainoa perheessä, joka sitä on tekemässä. Yksinhuoltajuus on ainakin minulla ollut mitä parhain motivaattori opintojen, työelämään suuntautumisen ja itsestäni(kin) huolehtimisen saroilla.
HYVIN ON MENNYT JA MENEE EDELLEEN...HYVÄ ME!
ps. nykyinen parisuhdekin on paljon parempi, kuin monella ydinperheellisellä
ja pidetään me lippu korkealla(=