Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mitä etua työelämässä monista kotivuosista? Ihan oikeasti?

Vierailija
11.02.2008 |

Kertokaa mulle, mitä erityistä työnantajan kannalta plussaa on ihmisessä, joka on ollut useita vuosia kotona lasten kanssa? Esim. 7 vuotta kolmen lapsen kanssa?

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

kenelläpä ei olisi töissä lokoisampaa kuin tenavien kanssa kotona

Vierailija
2/14 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis työelämässä. Yksityiselämässä toki on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kai kukaan vaan jää kotiin noin moneksi vuodeksi tekemättä mitään muuta siinä sivussa? Itse jäin kotiin vuonna 1998, olin 18v. Suoritin kotiäitiaikanani lukion loppuun, avoimessa yliopistossa kieliä muutamia kursseja sekä näyttötutkintona perhepäivähoitajan ammattitutkinnon. Palasin työelämään 2005. 2006 aloitin opinnot ammattikorkeakoulussa, sivutoimisesti samalla opiskellen. 2 lasta.

Vierailija
4/14 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuinka arvostaa minua ja kuinka positiivisesti ja tunnollisesti suhtaudun moniin asioihin verrattuna saman ikäisiini muihin työntekijöihin. Ja nimeenomaan ottanut tämän kotiäitiysaikani esille.

Itse siis olin juuri 7 v. koti-äitinä ja nyt hyvällä työmotivaatiolla syksystä asti työelämässä.

Vierailija
5/14 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuskin meni ihan hukkaan 6 kotiäitivuotta 3 alle kouluikäisen kanssa.

Vierailija
6/14 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

katoaa sosiaaliset taidot, eikä ryhmätyötaidoista ole tietoakaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

että osaan pitää paremmin puoleni, kun on lapsia. Eli voi tietty olla, että on työnantajan silmissä huonokin ominaisuus... Toisaalta osaan pitää myös työnantajani puolta, jos on tarvis.

Vierailija
8/14 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

että mikä ihme vimma sitä on tuli pyrstön alla päästä sinne heti muutama kk lapsen syntymästä? Lasten kanssa vietetyt vuodet antaa varmasti perheelle niin paljon, että töihinpaluu kiireellä tuntuu minusta hulluudelta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

kotivuosien jälkeen tiedän, mitä haluan. Olen määrätietoinen, motivoitunut, tunnollinen ja aktiivinen. Työ on minulle tärkeää, mutta sen pitää olla tasapainossa kodin kanssa. Olen oppinut nimenomaan tasapainoisen elämän arvon.

Vierailija
10/14 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Ei kai kukaan vaan jää kotiin noin moneksi vuodeksi tekemättä mitään muuta siinä sivussa?

mutta kysyt tosissasi tätä? :-O

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta tuo on ihan relevantti kysymys.

Vierailija
12/14 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kotivuosien jälkeen työntekijä (yleensä nainen) on sitoutunut työhönsä ja motivoitunut. Ei halua tulla irtisanotuksi tai moitituksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja osaatte tasapainoilla työn ja perheen välillä! Nostan teille hattua todellakin! Itse vielä kotona, 6 vuotta pian tulee täyteen. Kohta edessä työelämään hakeutuminen ja jännittää! Nämä viestit kuitenkin rohkaisivat!

Vierailija
14/14 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

itse nyt vasta muutaman kuukauden vanhan lapsen äiti, mutta huomaan jo tiettyjä muutoksia itsessäni...

Aiemmin olin sellainen helekutin tossukka, joka ei sanonut koskaan vastaan mihinkään. Hoidin kaiken, mitä piti ja tein sen takia pitkää päivää. Nyt jo huomaan, että tuon lapsen vuoksi olen oppinut vaatimaan tiettyjä asioita, enkä vain hyväksy hiljaa sitä, mitä sanotaan (esimerkiksi lääkäriajan hankkiminen julkisella puolella oli mulle aikamoinen kasvunpaikka).

Ensimmäisenä, kun työhönpaluustani neuvoteltiin pomon kanssa, sanoin hänelle, että ne ylityöt ovat minun osaltani nyt tehty. Elämäntilanteeni on muuttunut ja nyt minulle tärkeintä on meidän vauvan hyvinvointi. Ilmoitin siis aivan suoraan tekeväni 8h päivässä töitä ja sillä hyvä. Meidän alalla tuo on ihan ennenkuulumatonta, mutta eipä pomo väittänyt vastaan (tosin hän on suurperheen isi, eli varmaan ymmärsi tavallaan). Aiemmin en ikinä olisi uskaltanut sanoa tuota suoraan... :)

Silti...

Yksikään mun tuntema kotiäiti, joka on ollut siis useamman vuoden kotona (nyt kyllä puhutaan jo kymmenestä vuodesta), ei ole päässyt takaisin siihen työhön, mitä on aiemmin tehnyt. Eli työnantaja on kyllä ottanut takaisin, mutta työtehtävät on muuttuneet ja myöhemmin ko. henkilö on huomannut myös itse sen, ettei pysty enää niihin samoihin hommiin kuin ennen kotiäitivuosiaan. Kielitaito kadonnut monilla, lisäksi tietotekniikan muutokset, yleinen työelämän muutos... kaikki tämä... Monilla mun tuntemilla kotiäideillä valitettavasti kävi niin, että se firma, jossa oli töissä, meni nurin pitkän kotona olon aikana ja sitten, kun oli aika palata työelämään, niin piti aloittaa työnhaulla... ja ihan suoraan sanottuna: silloin, kun on ollut kotona 10v, ei ole kauhean korkealla työnantajan listoilla, jos samaa paikkaa hakee nuorempi ihminen, jolla on tuore koulutus ja tuoretta osaamista.

Mutta, tämä on siis hyvin paljon kiinni siitä, mitä äiti kotonaollessaan tekee. Monet ylläpitävät taitojaan, käymällä just esim. kielikurssilla. Näissä tilanteissahan homma on aivan eri...