Lasten synttäreistä: miten olette toimineet, jos välimatkaa sukuun useita satoja kilometrejä?
Ei mahdollista majoittaa koko sukua yöksi, joten miten tekisitte? Jättäisittekö kylmästi koko sukulaiskahvituksen väliin?
Hoopolta tuntuis ajeluttaa kymmenen ihmistä tänne päiväseltään, ja älyttömältäkin, kun matka suuntaansa kestää vähintään kuusi tuntia.
Kommentit (13)
jokaiselle ollaan ilmoitettu syntymäpäiväjuhlien ajankohta ja ovat itse päättäneet tulevatko vai ei. Tyttäremme kummi on tullut 250km päästä joka vuosi, mieheni vanhemmat ovat tulleet 300 km päästä joka vuosi, minun vanhempani ovat tulleet 150km päästä joka vuosi mutta esim lapsen setä vaimoineen ovat taineet tulla 200km päästä kerran tämän kuuden vuoden aikana.
Ihan hölmö ajatuskin, että he lähtisivät lasten synttäreitten takia ajamaan satoja kilometrejä. Rippijuhliin ja ylioppilasjuhliin kutsutaan, eikä sitäkään katsota kieroon, jos eivät niihin pääse tulemaan.
Matkaa heille tulee meiltä (ja muiltakin sukulaisilta) 450 km. Yleensä emme lähde, koska heillä ei mahdu yöpymään ja meillä itsellämmekin on kolme lasta.
Eivät edes tarjoa ruokaa, vaikka kaikki vieraat ovat pitkänmatkalaisia. Todella tökeröä mielestäni, kun vielä tivaavat aina loukkaantuneina syitä, miksi emme päiväseltään ajele heille noille synttäreille useita kertoja vudessa.
Meillä on juhliin kutsuttu suvusta aina vain isovanhemmat... Lähellä asuvalle siskolle preheineen ilmoitan, että tulkaa kahville jos ehditte. Ei ole käynyt mielessäkään, että lapsen synttäreille kutsuttais laajemmasti sukua, siis esim. muita sisaruksiani perheineen, jotka asuu 200-350km päässä.
Minusta lapsen synttärit ovat yksi hyvä syy kutsua sukulaisia kylään ja aika usein ovat tulleetkin (jopa kauempaankin), mutta käyvät meillä kylässä kyllä muulloinkin.
Mutta silloin, kun sukulaisia nähdään, niin haluan, että saadaan jutella ja viettää aikaa rauhassa ilman ylimääräistä häslinkiä.
Yleensä ainoat isommat pippalot sukulaisille on pidetty lasten täyttäessä 1v, sen jälkeen pidetään pienempiä juhlia ja pikkuhiljaa lasten kasvaessa lähinnä kaverisynttäreitä (4v->). Kahville saa toki läheltä tulla, mutta ei me nyt oleteta kauempaa kenenkään joidenkin synttäreiden takia tulevan. Kummeiltakin riittää kortti :) Tietenkin SAA tulla, kyllä meille mahtuu, mutta stressiä siitä ei pidä ottaa.
isovanhemmat molemmilta puolilta sukua (toisilla matkaa 250km, toisilla 150km), minun sisareni perheineen ja mieheni sisarukset perheineen (osalla pitkä matka, osa lähempänä) sekä lasten kummit. Kaikki eivät aina tule mutta aika usein kuitenkin.
Koska pitkänmatkalaisia on paljon juhlat alkaa aina soppalounaalla (minulla on iso 10l kattila tätä varten) ja sitten vasta iltapäivästä on kakkukahvit.
Mutta meilläkin nämä samat sukulaiset vierailevat muutenkin aika usein. Joskus ovat yhden yönkin, mutta aika usein ajelevat päiväseltään.
Kyllä se meidän lapsille ainakin on hirveän tärkeää että sedät ja tädit ja mummit ja ukit sekä kummit on paikalla synttäreillä.
Sitten eri päivänä pidetään kaverisynttärit.
Varsinkaan, kun ei tosiaan edes tarjota ruokaa vieraille vaan suhtaudutaan kuin he tulisivat naapurikorttelista tunniksi piipahtamaan.
Eli yleensä 2 kertaa vuodessa tulee pitkänmatkan päästä sisko/veli perheineen yökylään koko viikonlopuksi... Samoin me käydään heidän luonaan viikonloppuvierailulla pari kertaa vuodessa. Näiden lisäksi nähdään mummolassa, joten melkein kerran kuussa tavataan koko viikonlopun ajan jotain perhettä. Että tekemisissä ollaan kyllä kovastikin ja silloin siis aina koko viikonlopun ajan.
En itsekään jaksasisi ajaa lasten kanssa päiväseltään jotain 200km matkaa edes takas, vähintään 5 tuntia autossa! No thanks! Joten en sitä odota muiltakaan...
Ja lapsihan tottuu siihen mihin totutetaan. Meillä lapset on tottuneet siihen, että synttäreillä on mummot ja kummit sekä sitten niitä omia kavereita, perheystäviä jne. Tätejä ja setiä ei tuohon juhlintaan ole ikinä kuulunut, joten eivät raukat tiedä jäävänsä jostain paitsi ;)
t. 6
Joo en mäkään ajaisi melkein 500 kilometriä, jos ei olisi edes ruokaa tarjolla perillä.
Meillä tosiaan pisimmältä taitaa tulla miehen sisko perheineen (heillä matkaa 280km). Ja aina tarjotaan ruoka. Ei se välttämättä kauhean hienoa tai juhlaisaa ole, vaan ihan peruskotiruokaa (tosiaan usein keittoa tai jotain muuta mitä saa helpolla isolle porukalle). En kuitenkaan edes kehtaisi kutsua vieraita kaukaa, jos en heille sitä ruokaa tarjoaisi. Onhan se selvä, että kun aamiaispöydästä on lähdetty liikkeelle, niin tuollaisenkin matkan jälkeen perille tullessa on ensimmäiseksi ihan kunnon nälkä. Ei siinä halua ensimmäiseksi mitään kakkua ruveta syömään.
kakkukahville :)
ihan tyhmä ajatus. Mummot soittelee ja lähettää lahjoja. Ja tulevat sitten kyläilemään, kun heille paremmin sopii jäädä vähän pidemmäksi aikaa.
Miksi pitäisikään? Ei se nyt niin iso juttu ole.