Onko teistä resurssien haaskausta, jos 8,5 keskiarvon oppilas menee ammattikouluun?

Itse lähdin yläasteelta keskiarvolla 7,8 (todella arvostettu yläaste, numerot supervaikeita saada). Menin ns. paskaan lukioon ( oikeasti oli ihana koulu, mukavat opettajat). Lukion päästötodistuksen keskiarvo 8,6. Ylioppilastodistuksessa kaksi laudaturia, kaksi eximiaa ja yksi magna. Ei siis kovin huonosti tuolla yläasteen keskiarvolla. Monella kun pelkästään opiskeluinto voi nousta, kun pääsee yläasteen koulukiusausmaailmasta pois.

Jokainen saa mielestäni opiskella missä haluaa. Ei tulisi mieleenikään muodostaa ihmisistä ennakkokäsityksiä koulutuksen perusteella.

Kyllähän niillä todellisilla älyköilläkin voi olla motivaatio-ongelmia tai jokin kapinavaihe päällä. Varsinkin jos puhutaan yläasteesta.

Ihme puppua " välkyistä" ja niiden keskiarvoista. Tietysti, jos pitää välkkynä sitä pingottamista, niin mikäs siinä. On kyllä turha väittää, että koulusta saisi täysin lukematta hyviä arvosanoja. Vai meinaatko, että tieto imeytyy tyynyn läpi, kun laittaa kirjan sen alle yöksi?



Itselläni oli aikoinaan jotain 8,2 muistaakseni yläasteen jälkeen keskiarvo, lukiosta L:iä (ei ollut siihen aikaan Eximiaa) ja akateeminen koulutus ja olen ammatissani erittäin pätevä. Ai niin, ja ÄO hipoo Mensatestin ylärajaa.



Pointtini on siis se, ettei tuosta keskiarvosta voi päätellä yhtikäs mitään.

Amiksessa olleessaan sai jo kolmannen vuoden keväällä vakituisen työpaikan eräästä harjoittelupaikastaan, ehti olla vuoden töissä ennen kun meni armeijaan. Sieläkin erikoisalalle, jolle jo yläasteella oli tähdännyt. Armeijan jälkeen taas 8kk työssä ja ammattikorkeaan opiskelemaan erikoisalaansa. Samalla sai myös vakituisen työpaikkansa siirrettyä paikkakunnalle, jossa opiskelee ja samalla saa ammatti-ihmisen palkkaa. Aivan toisenlaista palkkaa kun Hesen pihvinkääntäjinä opiskelurahoja tienaavat opiskelukaverit.

esim. erittäin hyvin asiansa osaava insinööri, jos hän käy ensin amiksen ja jatkaa sitten tekuun.



Ja jos hän ei jatka tekuun, hänestä tulee varmasti erittäin pätevä alansa ammattilainen. Minä ainakin arvostan perinteisten käsityöammattien mestareita enemmän, kuin huonosti hommansa hoitavia ylempiä toimihenkilöitä. Esimerkiksi Pauligin kahvimainoksen mestarit herättävät minussa yleensä suurta kunnioitusta erikoisosaamistaan kohtaan.



BTW: Olen itse mennyt joskus tekuun amiksen kautta. Amiksessa luokalleni päässeiden heikoin keskiarvo oli 8.1 kun taas paikkakuntamme lukiossa 6.7.



Vaikkapa suunnittelupuolen hommissa inssillä voi olla lukiotaustasta enemmän hyötyä kun taas käyttö ja ylläpitotehtävissä amislaiset voivat olla selvästi vahvemmilla.

Hän aikoo hakea Lahden muotoiluinstituuttiin, jonne otetaan hänen linjalleen pelkästään pääsykokeen perusteella. Hän opiskelee nyt tulevaa ammattiaan läheisesti sivuavaa alaa, jonka opinnoissa hän saa valmennusta pääsykokeissa ja ammatissaan tarvitsemiinsa taitoihin. Samalla hän saa toisen ammatin siltä varalta, että ei pääse heti opiskelemaan.



Hän on luokkansa paras ja opettajien lellikki, joten tulee saamaan parhaat harjoittelupaikat ja sitä kautta parhaan työkokemuksen ja varmasti työtarjouksia valmistuessaan.



Meillä vanhemmilla on molemmilla akateeminen loppututkinto, mutta uskomme, ettei fiksuudesta ole haittaa millään alalla. Kerma nousee aina pinnalle ja pomoja tarvitaan kaikkialla.

Ihminen joka ei etene mitenkään omilla ansioillaan tuskin on kovin välkky. Ei ainakaan omaa minkäänlaista itsekunnioitusta ja varmasti painuu laiskuuttaan sinne keskikastiin kun kukaan ei olekaan enää kantamassa.

No, kumminkin olen " uralla" tällä hetkellä jumissa oleva reppana kahden lapsen äiti, joka puolitosissaan harkitsee uudelleenkouluttautumista jopa duunariammattiin.



Myönnän kyllä että aikanaan tein huonoja valintoja työuraa ajatellen, mutta se todella kaduttaa, etten kouluttautunut unelma-ammattiini (nyk. amk-tasoinen) vain siksi, että oli ns. pakko mennä yliopistoon. Milloinkaan ei tietenkään periaatteessa ole myöhäistä, mutta ei se näin perheellisenä talovelallisena enää niin yksinkertaista ole.

Useimmilla kielitaito on englanti ja huono ruotsi eli ei sen kummempi kuin ammattikoululaisillakaan.

Vierailija:

... lukiosta saat hyvän kielitaidon & yleissivistyksen verrattuna yläaste -> ammattikoulu -> amk reittiin.

Ei niitä koulusta saa. Englannin opetus on ihan auttamattomasti vanhanaikaista ja oppiiko muka sillä systeemillä kukaan mitään?

ja älykkäimmät oppilaat eivät ole niitä luokan hikipinkoja. Ne on juuri niitä, jotka suhteessa käytettyyn opiskeluaikaan oppivat kaikkein eniten asioita ja niin, että ymmärtävät muutakin kuin hauki on kala...

Vierailija:

Onko teistä resurssien haaskausta, jos 8,5 keskiarvon oppilas menee ammattikouluun?

Opiskelin yo:ssa pari vuotta ja nyt amk:ssa. Turhauttaa kun ei ole oikeata ammattia ja hanttihommia joutuu tekemään. Jos olisin valmistunut amiksesta ammattiin, olisin voinut tehdä muitakin kuin siivoustöitä nyt opiskeluaikanakin.

siel voi kans tehdä yo:n ja jatkaa vaikka tutkijaks .... että no hätä

Nyt sitten olen kolmissakymmenissä ja työtön. No opiskelen sentään siivoojaksi : D Maalarina tienaisin tällä hetkellä noin 16e tunti. Oli se hyvä, että äiti tiesi paremmin. Ehtiihän sitä opiskella vielä maalariksikin. Elämää kun on vielä jäljellä : )

Opiskelijat pannaan ensin itse hakemaan harjoittelupaikkoja. Sen jälkeen yhteistyöyrityksistä soitetaan opettajille ja kysytään, ketkä näistä ehdokkaista kannattaa ottaa minkäkintyyppiseen työhön. Opettajilla on toimivat yhteydet opiskelupaikkakunnan suurimpiin alan yrityksiin. Niihin on saatu neuvoteltua kiintiöt, esim. tiettyyn paikkaan otetaan max 6 harjoittelijaa. Siinä menee parin paremmen ohessa sitten joku keskinkertainen ja pari osaamatontakin.



Erittäin harva vailla mitään kokemusta oleva opiskelija pystyy kuulemma itse hankkimaan oman alansa harjoittelupaikkaa, seuraavan paikan hankinta jo sitten useammin onnistuukin itse. Ammattikouluissa kuitenkin kannetaan vastuuta opiskelijoista eli kaikille tarjotaan mahdollisuus. On sitten itsestä kiinni, miten sen käyttää. Aidon työelämän säännöillä mennään alusta asti eli aloitteellisuutta palkitaan, mutta useimmat työpaikat hankitaan suhteilla aivan niin kuin tosielämässäkin.

Ystäväni peruskoulun päästötodistuksen ka 9,7 > kauppaopistoon > aloitti kauppislukion, mutta väsyi ja päätti jättää lukion kesken > valmistui merkonomiksi erinomaisin arvosanoin (mm. puhuu viittä kieltä sujuvasti) > meni töihin pieneen firmaan ja on tällä hetkellä aika kova ammattilainen alallaan (mm. soitellaan töihin ja kysellään, olisiko kiinnostusta vaihtaa) > kävi lukion loppuun työn ohella aikuispuolella, kun harmitti sen jääminen kesken... ainiin, yleisarvosana L (siis uusi L), kirjoitti kaksi eximiaa ja 4 laudaturia (ei siis kirjoittanut kaikkia osaamiaan kieliä).

Meikäläinen... Peruskoulun päästötodistuksen ka 9,4. Menin lukioon, kun en muutakaan keksinyt. Valmistuin Magnan (yhä edelleen uusi systeemi) papereilla ja menin suoraan lukiosta amk:hon. Kohta kymmenen vuotta myöhemmin... olen löytänyt oman alani ja vaihtamassa nyt työpaikkaa... ainiin, mutta mulla on lopputyö tekemättä, eli ei " ammattitutkintoa" lainkaan. Mä olen vain " valkopipo" ... jos olisinkin mennyt sinne kauppikseen, joka aikanaan oli mun toinen vaihtoehto... sillä alalla kuitenkin olen.

Toinen ystävä... peruskoulun ka. 9,0. Kävi lukion keskinkertaisin arvosanoin. Teki sitkeästi töitä ja pääsi sisään kauppakorkeaan parin kokeilun jälkeen... valmistuu tänä keväänä ekonomiksi erinomaisin arvosanoin.

Eli... se on ihmisestä kiinni... mun pari serkkua meni yli kasin keskiarvoilla amikseen. Serkut ovat onnellisia ja varmoja siitä, että ovat oikealla alalla, mutta heidän vanhempansa ovat hyyyyvin pettyneitä, kun eivät menneet lukioon... lapsiparat.

En ole keksinyt mistä narusta vetelisin, kaveripiirikin tuntuu vaikuttavan enemmän asiaan kuin järkiperusteet.

kirjat todellakin pysyvät kiinni nenässä. Minun kirjani olivat aina kiinni.