KOLMAS LAPSI, kolmas pyörä?
Jäänkö kolmas lapsi aina kolmanneksi pyöräksi sisarussarjassa? Etenkin, jos ikäeroa on enemmänkin (>5v) nuorempaan.
Kommentit (18)
Kuopus ja keskimmäinen ovat kuin paita ja peppu, ikäeroa 3 vuotta. Esikoinen enemmänkin erillään, kun on isompi ikäero.
ikäeroa keskimmäiseen vajaa viisi vuotta.
tietysti pikkuinen joskus häädetään kun sotkee leikkejä tms mutta pääasiassa hyvä jatke sisarussarjaan ja rakas isommille..
mutta minulle kävi näin meidän sisarussarjassa, jossa itse olen ns. iltatähti. En koskaan sopinut isosiskojen leikkeihin, osittain vanhemapani olivat tähän mielestäni syyllisiä koska puolustivat aina minua ja ehkä minua myös lellittiin enemmän kun olin se viimeinen. Aikuisiälläkin olen ulkopuolinen, isosiskot mm. rakensivat yhdessä hienon paritalon eikä meiltä edes kysytty olisiko projekti kenties kiinnostanut meitä. Nyt he tietysti asuvat niin lähekkäin että jakavat kaiken ja mulla on aina vieraillessakin aivan ulkopuolinen olo. Itse en siis ikinä missään nimessä tule hankkimaan kolmea lasta vaan lopetan kahteen.
sen takia meille tuli vielä neljäskin, ei tule niin helposti 'ulkopuolista' kenestäkään.
Näin ainakin meillä ja useammassa tuttavaperheessä. Toki lasten luonteet ja ikäerot vaikuttavat, mutta keskimmäinen tuppaa jäämään jotenkin väliinputoajaksi, kun ei ole se iso ja taitava eikä myöskään se pieni ja suloinen, joka asemansa vuoksi saa kaiken anteeksi.
Minä ainakin hankkisin parillisen lapsimäärän, jos vain voisin. Harmi, että kolmeen jäi :(
Meillä esikoinen 9v poika, keskimmäinen 7v tyttö ja nuorin 3,5v tyttö. Eli ei ihan yllä tuohon 5v ikäeroon.
Mietin minäkin aikanaan tuleeko kolmas olemaan ylimääräinen pyörä. Ei ole ollut. Pikemminkin molemmat isommat leikkivät mielellään tuon pienemmän kanssa, mutta eivät enää keskenään. Joskus miettii että isommat ovat liian pienellä ikäerolla ja heillä on enemmän kilpailua keskenään, pienemmän kanssa ei sitten niinkään.
Silloin kun nuorin syntyi tuntui nuo kaksi ensimmäistä olevan vielä tiivis pari. Se muuttui kun esikoinen meni esikouluun ja kouluun. Pikkuhiljaa lapsilla on omat kaverit ja omat piirit ja sukupuolikin tuntuu erottavan, mutta myös luonteiltaan ovat ihan erilaiset. Mielenkiinnon kohteet näillä isommilla on nykyään ihan erilaiset.
Kolmas on selkeästi aika eri ikäinen, mutta natsaa luonteensa puolesta paremmin leikkimään kummankin isomman kanssa. Ja kilpailutilanteita ei niinkään synny. Toisaalta eivät nuo isommat hirveän paljon ole leikkimässä pienimmän kanssa, mutta kuitenkin. Oikeastaan meillä jokaisella lapsella on omia juttujaan ja eivät ole koko aikaa keskenään. Usein meillä on myös lasten kavereita tai joku lapsista muualla menossa, eli ei sitä kovin paljoa olla kaikki kolme ilman ylimääräisiä lapsia vain kotosalla.
Sisareni on mua 10 vuotta ja veljeni 7 vuotta vanhempi. He olivat pieninä ja nuorina kuin paita ja peppu. Mä olen aina ollut ulkopuolinen ja mua on aina kohdeltu vähän kuin vähä-älyisenä:((. Siskoni erityisesti tekee sitä vieläkin.
Uskon että johtuu enemmän isosta ikäerosta.
Meilläkin kolme lasta mutta ikäerot niin pienet että tällaista jakaumaa ei takuulla tule!!!
Välillä leikkivät kaikki kolme yhdessä, välillä pareittain niin, että jokainen näyttää aina joskus olevan se, joka puuhastelee itsekseen (tai vauvan kanssa). Esikoinen ja kakkonen ovat jo kouluikäisiä, kolmonen neljän vanha.
Olen nuorin lapsista, ja minuakin haukuttiin aina tyhmäksi ja olin aina se ketä pystyi jekuttamaan. Siitä syystä myöskin on nykyään TODELLA huono itsetunto. Ei mitään rajaa... Luvattiin leikkiä jos hakisin esim. vanhemmille sisaruksilleni omenat. Sitten kun oli syöty niin sanottiin, että "ei me mitään leikitä sun kaa..." Se on kumma kyllä jättänyt jälkensä.
Ehkä myös siksi olin myös sellainen lellikki vanhemmille, kun olin viimeinen lapsi. Siksi myös kiusattiin kait...
lellitään myös isompien toimesta.
Mutta itse olen 5 v vanhempi ja sen jälkeen löytyy pari sisarusta lyhyellä ikäerolla, ja täytyy sanoa, että siinä jäi ulkopuoliseksi. Isompana lapsena piti aina huomioida pienempien tarpeet ja pienemmillä oli taas seuraa toisistaan. Siinä tuli joskus ulkopuolinen olo.
Itse olin keskimmäinen, veli 3 v. vanhempi ja sisko 5 v. nuorempi.
Pienempinä leikin aina veljen kanssa, mutta siskon synnyttyä koin itse jääväni täysin paitsioon, koska veli tykkäsikin enemmän siitä vauvasta.
Vanhemmalla iällä leikin myös siskon kanssa, mutta silloin veli oli aika ulkopuolinen (esim. lomilla).
Se riippuu siitä miten vanhemmat suhtautuvat lapsiinsa. Meitä oli kolme ja oltiin lapsena (ja edelleen) läheisiä, leikittiin/tapeltiin keskenämme milloin ei ollut muita kavereita, jokaisella kuitenkin oma kaveripiiri. Nyt ollaan lastemme kummeja ristiin rastiin.
Odotan kolmatta lasta ja siihen meidän lapsiluku jää, ja meillä kaikki lapset ovat samanarvoisia ja heitä kohdellaan myös siten (toki sen mukaan miten ikä antaa myöden)..
jonka mukaan itsetunto nimenomaan perustuu pitkälti siihen miten sisarukset ovat sua kohdelleet ja ovatko vanhemmat kohdelleet ylipäätään sisaruksia tasapuolisesti. Uskoisin olevan perää. Esim. miehen pikkuveli on aina ollut vanhempiensa lellikki ja se näkyy sellaisena itsetuntona. Veljeä on aina pidetty etevänä sisarusparvessa myös.
Oma vanhempi siskoni on aina kyllä jotenkin mollannut ja kiusannut mua, pitänyt mua vähän huonompana. Vieläkin olen epävarma siskoni seurassa... Itse olen sentään 37v ja sisko 45!
Edelleen nuoremmat sisrukseni ovat keskenään läheisempiä ja enemmän tekemisissä toistensa kanssa kun minä vanhimpana.
Mutta itse olen 5 v vanhempi ja sen jälkeen löytyy pari sisarusta lyhyellä ikäerolla, ja täytyy sanoa, että siinä jäi ulkopuoliseksi. Isompana lapsena piti aina huomioida pienempien tarpeet ja pienemmillä oli taas seuraa toisistaan. Siinä tuli joskus ulkopuolinen olo.
Lapset 12, 8 ja 4. Kukaan ei kolmas pyörä, kaikilla omia juttuja ja yhteisiä.
Vanhempien lasten välillä on vain vuosi ja he ovat aina olleet hyvin läheisiä. Vaikka 2. ja 3. väliä ei ole kuin 2,5 vuotta, se tuntuu paljolta ja kuopus todella tuntee olevansa aina ulkopuolinen.
Tai oikeasti se ulkopuolinen taidan olla minä, koska kuopus hakeutuu aina isän kamuksi.
sen takia meille tuli vielä neljäskin, ei tule niin helposti 'ulkopuolista' kenestäkään.
sen takia meille tuli vielä neljäskin, ei tule niin helposti 'ulkopuolista' kenestäkään.
minä ja pikkusisko oltiin kuin paita ja peppu (oikeasti toistemme parhaat ystävät) mutta 6 vuotta vanhempi isosiskoni jäi monesti meidän juttujen ulkopuolelle.
...mutta lapsuudenkodissani näin kyllä kävi. Minulla oli kaksi vanhempaa veljeä, jotka tietysti olivat taitavampia kaikessa ja jakoivat poikamaiset kiinnostuksen kohteet kepposineen. Olen ajatellut että hankaluus johtui osittain pienestä ikäerosta ja jos ikäeroa olisi ollut enemmän, veljet olisivat suhtautuneet minuun paremmin. En olisi ollut niin selvä kilpailija jonka takia piti suunnilleen luopua tissistä ja siirtyä liian nopeasti isoksi pojaksi, vaikka rahkeet eivät vielä riittäneet.