Löytyykö muita naisia jotka eivät ENÄÄ voi saada lisää lapsia?

lapsi ja enempää ei voida saada. Tosin syy miehessä. On toisaalta helpottavaa, ettei tarvi miettiä montako lasta haluaisi. On tyytyminen yhteen ja ihan kiva niin. Tosin välillä asia harmittaa, mutta menee nopeasti ohi.

mutta suuret riskit olisi oman terveyden kohdalta ja joutuisin aikamoiseen syyninkiin raskauden aikana, joten olen päättänyt, ettei enää lapsia tule meille (kaksi lasta on). Nuorin lapsi jo reilusti yli 3v. Tein kovasti töitä itseni kanssa ja kova vauvakuumekin vaivasi jossain vaiheessa, mutta nyt olen suunnannut ajatukset jo tulevaisuuteen. Huomasin myös ihan yllättäen, että kun lähisukuun tulossa useampi vauva, niin itse ajattelin vain, että onneksi ei meille ajatellen molempien rankkaa vauvavuotta. Olen luonteeltani myös ns. järkevä, en jää haikailemaan asioiden perään, kun jonkin asian saan itselleni järkeistettyä, suuntaan ajatukset uusiin asioihin.



T: Onnellinen äiti

En ole stressannut, koska ensimmäisenkin saaminen oli kysymysmerkki. Ehkä tulee mahdollisuus toiseen, ehkä ei. Oikeastaan päätös on vaikeampi silloin kun siitä voi ottaa vastuun vain itse. Kukaan ulkopuolinen ei sano, ettet voi saada enää. Jos käy huonosti, se on oman päätöksen syy. Toisaalta on taas pieni mahdollisuus, onhan se paljon se.



29v.

Itsekään en enää voi saada enempää lapsia. Aluksi ajatus oli aika ahdistava, mutta sitten opettelin psyykkaamaan sen juuri noin: elämä on. Ja onhan se elämä jo toisaalta antanutkin tosi paljon, kun olemme saaneet kaksi tervettä lasta. Alun luopumissurun jälkeen osaan aidosti olla heistä kiitollinen ja olen lakannut haikailemasta sellaista, mitä en voi elämässä saada.



Kaikille ei suoda ensimmäistäkään omaa lasta. Vaikka se ei tietenkään lohduta, etenkään jos kaipuu suurempaan perheeseen on kova, on se kuitenkin hyvä pitää mielessä, ettei päästä itseään rypemään turhan syvissä vesissä... Meidän perhe on nyt tässä ja me olemme onnellisia näin :) Kaikella on tarkoituksensa.



Elämästä ei koskaan sitä paitsi tiedä, miten se yllättää. Oma suruni tuntui pieneltä ja suorastaan pinnalliselta sen ollessa pahimmassa vaiheessa, kun jouduin seuraamaan sivusta vielä kamalampaa kohtaloa. Ystäväni mies sairastui syöpään ja hänelle annettiin puolesta vuodesta vuoteen elinaikaa :( Nyt tuosta tapahtuneesta on pian neljä vuotta aikaa, ja jostain ihmeestä ystävänikin on saanut voimia ja valoa elämäänsä kahden pienen lapsen äitinä ja nuorena leskenä. Häntä auttoi se, että lasten vuoksi oli pakko jaksaa. Tämä meidän " ei enää lapsia" -menetys on sen rinnalla pientä, mutta kuitenkin sama siinäkin lohduttaa: nautimme näistä lahjoista, mitä olemme saaneet, emmekä tuhlaa elämää sen murehtimiseen, mitä emme saa. Emmehän me ole edes menettäneet mitään jo olemassaolevaa.

En terveydellisistä syistä yritä edes toista ja näin on hyvä. itkut tuli itkettyä ja yksilapsisena eletään onnellisena.



t 38 v mamma

En tiedä olisimmeko yrittäneet vielä lasta, vaikka kohtu olisi tallella, mutta heti tapahtuneen jälkeen asiassa harmitti mm. se, että joku ulkopuolinen taho (leikannut lääkäri) päätti laspilukumme. Tokihan olen tyytyväinen, että olen elossa, enkä haudassa.....

2 lasta.

Kaikkiaan viisi, kuopus nelikymppisenä.

Ollessani 43 laitoin uudelleen putket tukkoon, kuopuksen tei sterisaation jälkeen.

Nyt en enää tee enkä saa, ikää pian 53!

2 lasta on ja onnellinen niistä!

Minä olen nyt 6v takunnut itseni kanssa. Vaikeaa on ettei enää saa lapsia. Adoptiota on edes turha yrittää sillä onhan minulla jo 4 omaa lasta. Ikääkin on nyt 40v

Tietenkin olen onnellinen näistä 4, mutta jotain jäi puuttumaan. Olin aina haaveillut iltatähdestä tai kahdesta. Vaikeinta on kai se ettei se ole minun oma päätös tai mieheni kanssa yhteinen. Asiat nyt vain ovat niin etten enää synnytä elävää lasta=( Vieläkin itken usein..mutta asia ei siitä muutu. Onneksi siskollani on lapsia ja ainahan voin odotella lapsenlapsia(esikoinen 14v)

Siis ihan vilpittömästi kyselen kun en tiedä.

Itse en voi saada etenevän sairauden vuoksi. Toki se on surun paikka, sillä olisimme halunneet vielä yhden tai kaksi lasta. Voisin tietenkin periaatteessa saada lapsen, mutta siinä ei olisi mieltä. Suurella todennäköisyydellä en pystyisi huolehtimaan hänestä aikuiseksi asti.

Täytyy vain todeta, ettei kaikkea voi saada ja olla hurjan kiitollinen kahdesta ihanasta lapsesta jotka meillä on.

Minäkin olen alle 30v enkä enää voi saada lapsia :( Molemmat munasarjat on poistettu.. Onneksi meille ehti siunaantua kaksi ihanaa lasta ennen tuota leikkausta. Hiuskarvan varassa oli oikeastaan molempien lasten syntyminen, joten onnellisia saamme olla heistä!

Silti yllättävän kovilla on ottanut hyväksyä se ettei meille enää tule vauvaa. Kaveripiirissä useammat haaveilevat lapsista ja suunnittelevat koska vauvojen olisi hyvä syntyä yms.

Ei tässä kuitenkaan auta muu kuin nauttia näistä pienistä, jotka olemme saaneet. Monilta jää kuitenkin se ensimmäinenkin lapsi saamatta.

kaksi ihanaa lasta, mutta olisin halunnut vielä yhden tai kaksi lasta lisää. Täytyy olla onnellinen näistä kahdestakin..ja siis olenkin, mutta kun olen aina haaveillut useammasta!

saa lisää lapsia.



Minulla oli tuolloni yksi 7 v. lapsi ja olin eronnut. Koko elämä tökki eron jälkeen - menkat sekaisin, huono olo yms. Sain tuomion 35 v. vanhana- vaihdevuodet! Tätä tunnetta ei varmaankaan tarvitse selitellä kenellekään, kauhea.



Tapasin nykyisen mieheni ja ajattelimme, että tulee jos on tullakseen.

Sain lähes 40 v. vanhana vielä 2 lasta, huolimatta gynen lausunnosta. Nyt sain taas kuulla, että hormoniarvojen mukaan piuhat ovat ikuisesti kiinni. Nyt se sopii!