Aidit, jos vain taloudellisesti pystytte, niin olkaa ihmeessa kotona lapsen kanssa se 3 vuotta! Jalkikateen ajateltuna tuo aika on todella lyhyt,

Tänään tein päätöksen, että lähden takaisin töihin elokuussa, kun kuopus on 2 vuotta. Pää hajoaa kotona. Eli aina ei ole rahastakaan kiinni.

Jos taas alusta pitäen haikailee töihin koko ajan, ei ihme että kyllästyy.

seurauksella että sain kroonisen henkisen allergian kotitöitä ja ruoanlaittoa kohtaan. Nykyisin jaksan olla kärsivällisempi, jaksavampi ja ystävällisempi äiti.

En vain yksinkertaisesti halunnut olla kotona pidempään kuin sen 1 vuoden kummankin lapsen kohdalla. Kun esikoinen oli 1 v. ja kuopus syntyi, esikoinen meni tarhaan.

mutta kun tekevät lisää niin laittavat edelliset lapset hoitoon....

Kotonaolo vain masentaa, jos on tottunut " älylliseen" elämään.

Sinäkin aikana opiskelin, koska mies pystyi välillä hoitamaan lasta kotona. Kyllä olisi järki mennyt, jos mitään älyllisiä haasteita en olisi itselleni hankkinut. Mutta en todellakaan kadu sitä, että lapseni sai elämänsä ensimmäiset 2,5 vuotta olla täysin kotihoidettu.

Olen ollut työelämässä jo sen verran että haluan olla kotona pitkään. Sekin 3v kävis jos vaan saadaan sumplittua jotenkin raha-asiat.

Jäin juuri lomalle töistä, oon pian viikon ollut kotona ja eron huomaa ihan selvästi : Silmäpussit hävisi, iltapäiväväsymys on kadonnut, iho paremmassa kunnossa ja jaksaa miehenkin kanssa paremmin touhuta illalla. Suosittelen tätä kaikille väsyneille mammoille

Ei kaikki vaan ole samanlaisia, eikä jokainen asia ole asennekysymys.



Mielestäni jollekin voi olla parempi ratkaisu palata työelämään aiemmin, kuin väkisin pysytellä kotona leikkimässä onnellista ja samalla kuihtua henkisesti. Joku toinen taas pystyy ilman ongelmia olemaan onnellinen ja tasapainoinen kotiäiti.

kaikkien naisten kannattaa ehdottomasti olla kotona monta vuotta ja että se on ratkaisu, joka ei varmasti harmita jälkeen päin.



Itse olin kotona 2 x 1,5vuotta ja kyllä ottaa pattiin muutama tosi kiinnostava työpaikka, joka sinä aikana meni sivu suun. Ja ihan turha väittää, että tuleehan uusia vastaavia tilaisuuksia myöhemminkin. Kun ei välttämättä tule, ja on myös uran kannalta eri asia, saako sellaisen tilaisuuden 31-vuotiaana vai 37-vuotiaana.



Komppaan tuota yhtä, jonka psykologi sanoi, että älylliseen elämään tottuneen naisen paikka ei ole kotona. Jos on koulutettu, älykäs ja urasuuntautunut, kaksi x-kromosomia ei tee kotirooliin sopeutumisesta yhtään sen helpompaa kuin jos olisi XY.