Mitean reagoit, kun 4v ja sitä vanhempi lapsesi sanoo sinulle vastaan? Siis tyyliin

Ja meidän reilu nelivuotiaalla on oikeastaan ensimmäinen uhmakausi, vänkää ihan joka asiasta.



Itse sanon että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä hampaita pesemään, uhkailen myös tuolla iltasadun menetyksellä. Ja valitettavasti huudan välillä.

kun taas toinen lapsi luottaa vanhemman rakkauteen kuin kiveen - ja osaa rissata jatkuvasti. Moni herkempi lapsihan melkein jo traumatisoituu jäähystä, kun taas toinen lapsi istuu siellä melkein lämpimikseen.

Vierailija:

Itse sanon että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä hampaita pesemään, uhkailen myös tuolla iltasadun menetyksellä. Ja valitettavasti huudan välillä.

sellaista jokailtaista jankkaamista, enkä jokailtaista uhkaamista, mutta en myöskään ymmärrä teitä, jotka karjutte ja uhkailette.



Meillä tuo toimii noin enkä halua mitenkään tällä itseäni ylentää, mutta kyllä meillä vanhemmilla joku auktoriteetti (kuulostaa pahalta) pitää omiin lapsiin olla.

Antaa hammaspeikkojen tulla ja tehdä reikiä ja sitten mennään hammaslääkäriin.



tämän jälkeen kerjää hampaidenpesua.



Tietenkään en jättäisi niitä pesemättä,m utta toistaiseksi tämä vastaus on tehonnut.

Kakki lapset tulevat mielellään äidin syliin hammaspesun aajksi.

Mulla ei ole mitään auktoriteettia lapseen ilmeisesti. En tiedä, miten olen sen menettänyt? Onko sitä ikinä ollutkaan? En lyö enkä hakkaa enkä karjukaan kovin usein ;) Rakastan kovaa ja sen kyllä lapselle kerron. Enkä siis katso läpi sormien tottelemattomuutta, vaan aina seuraa rangaistus. Lapsi vaan kärsii rangaistuksen, katuu, pyytää anteeksi ja seuraavalla kerralla ei ole mitään oppinut.

t. 21

Vierailija:

sellaista jokailtaista jankkaamista, enkä jokailtaista uhkaamista, mutta en myöskään ymmärrä teitä, jotka karjutte ja uhkailette.

Meillä tuo toimii noin enkä halua mitenkään tällä itseäni ylentää, mutta kyllä meillä vanhemmilla joku auktoriteetti (kuulostaa pahalta) pitää omiin lapsiin olla.

Lapsilla on erilaiset luonteet ja heidän uhmaamisensa voimakkuus riippuu juurikin siitä luonteesta, ei siitä kuinka loistava äiti on. Jos kasvattaa lastaan hyvin niin se näkyy kyllä sitten myöhemmin, uhmaikäisestä ei voi päätellä vielä mitään.



On totta, että vanhempien pitää olla se joka viime kädessä asioista päättää ja heidän tulee olla auktoriteetti. Se ei kuitenkaan estä lasten uhmaamista, vaikka he siis tietäisivätkin etteivät huutamalla saa tahtoansa läpi. Osa kokeilee niitä rajojaan hyvin voimakkaasti ja osa ei koe siihen tarvetta juuri ollenkaan. Se on kiinni sen lapsen tempperamentista. Jos omat lapset eivät kyseenalaista sääntöjä niin se on oikeasti kiinni jostain muusta kuin vanhemmista.

Vierailija:

sellaista jokailtaista jankkaamista, enkä jokailtaista uhkaamista, mutta en myöskään ymmärrä teitä, jotka karjutte ja uhkailette.

Meillä tuo toimii noin enkä halua mitenkään tällä itseäni ylentää, mutta kyllä meillä vanhemmilla joku auktoriteetti (kuulostaa pahalta) pitää omiin lapsiin olla.

myötäelävän, sosiaalisesti fiksun jälkeen saamaan sellaisen jässikän, jolla on voimakas oma tahto, ei kovin paljon empatiaa eikä sosiaalista älyä.

Pelästyvät siinä vaiheessa niin, että menevät suosiolla hampaidenpesulle.

niin tehkää hampaiden pesusta houkuttelevaa tyyliin " Kuka ehtii ensiksi äidin syliin hammaspesullle?"



Meillä lapset 5, 4 ja 2 vuotiaita ja keksin tämän kikan kun oli ongelmia saada lapset hammaspesulle.

On 4v:n vastaus: Pikkusisko.... Ja itse juoksee karkuun =)



Että se siitä, on me yritetty kaikkea.



t. 21

niin läväytät revan esiin?

Vierailija:

Argh. Meillä ei. 4v. vänkää ja vänkää, väittää vastaan, juoksee karkuun... Eli meillä tilanne menisi kutakuinkin näin (ja meneekin, lähes joka ilta).

Minä: Nyt hammaspesulle.

4v: En tuu.

Minä: Kyllä tulet, nyt on hammaspesun aika.

4v.: En tuu (ja samalla juoksee karkuun).

Minä: Jos et nyt heti tule tänne, niin jää iltasatu väliin.

4v. Ei muuten jää (edelleen karkuteillä).

Minä: Kyllä jää. Ja jos et siitäkään huolimatta tule, niin hampaat jää siis pesemättä ja hammaspeikot saa rauhassa jyllätä.

4v. Ei saa hammaspeikot jyllätä, sun on pakko pestä mun hampaat, typerä äiti, tänne heti, tuu pesemään mun hampaat (itkua, huutoa, hammasten kiristystä).

Ja tästä seuraa sitten jäähypenkkiä, kun ei taaskaan osattu käyttäytyä. Jäähyn jälkeen pyytelee anteeksi ja pyytää pesemään hampaat. Silti sama toistuu lähes joka ilta. Ja tämä hammaspesu ei siis todellakaan ole ainoa taistelun aihe, vaan sama homma voi syntyä iltapalalle tulemisesta, iltapalan tarjoilusta (4v:lle ei kelpaa se mitä annetaan), ulos lähtemisestä, lelujen keräämisestä...

MITÄ MÄ TEEN VÄÄRIN!?!

En siis ole ap, vaan joku joka tosiaan ei osaa kasvattaa lastaan.

Sinä: Nyt hammaspesulle! (Aikasemmin jo sanottu, että kohta seuraa leikin loppu ja iltapesut)

Lapsi: En tuu!

Sinä: Miksi et tule?

Lapsi: En halua!

Sinä: Yleensä 4-vuotiaat lapset tietävät, että hampaanpesu on tärkeää, ei mene hampaat pilalle, jne... Haluaisitko sinäkin olla yhtä taitava 4-vuotias?

Lapsi: Joo! (Tämän teorian mukaan he yleensä haluavat. )

Siirrytte hampaan pesuun ja sinä kehut, kuinka taitava ja hieno hän on!

Jos ihan ei mene tällä kaavalla, niin sinä ilmoitat lapselle, että nyt on hampaanpesu ja jos lapsi kieltäytyy, niin sinä ensin kysyt lapselta, mikä oli ohje ja jos lapsi osaa vastata siihen, niin katsot tapahtuuko sitten mitään tai sitten fyysisesti ohjaat hänet sinne. Et komenna moneen kertaan, etkä korota ääntä. Vaan tyynen rauhallisena, ilmeettömin kasvoin viet hänet vessaan. Ja kehut, että hienoa, nyt sinä tulit hampaan pesulle.

Pitäisi toimia niin tavalisella kuin esim. käytöshäiriöisellä, ahdh-lapsella jne. Tärkeintä on olla se aikuinen, joka määrää rajat ja päättää asiasta. Toteuttaa suunnitelma ilman omaa raivostumista ja huutoa.

Ja tavoitteena voi ensin olla ihan sinne vessaan siirtyminen, ei heti se, että koko pesu sujuu mallikkaasti. Paljon kehua pienestäkin onnistumisesta. Lapsi sitoutetaan itse haluamaan onnistumista.

Tekisin 21: n tapauksessa niin, että kävisin erikseen (en vasta juuri ennen pesua) läpi selkeän " kaavan" , miten iltarutiinit hoidetaan ja miten nyt on ongelma, että joka ilta samoista asioista taistellaan.



Sopisin yhdessä vaikka paperille piirtäen, miten homma hoidetaan, mihin aikaan jne. Lapselta voi kysyä mielipidettä, esim. pestäänkö hampaat ennen muita pesuja jne, jolloin lapsi kokee, että hänet otetaan mukaan päätöksentekoon, mikä todennäköisesti vähentää uhman määrää.



Sitten vaan vaikka vessan oveen muistutus sopimuksesta. Jos lapsi edelleen vänkää, kylmän rauhallinen " näin on sovittu" ja lapsi kainaloon ja vessaan.



En kannata uhkailua, kyse on kuitenkin niin selkeästä perusjutusta, joka pitää hoitua ilman " ei tuu iltasatua" uhkailua.

hän inttää. Eikä silloin ole kyse siitä, etteikö häntä olisi kuunneltu tai siitä, etteikö hän ymmärtäisi, että hampaat pitää pestä.



Meillä nyt ei hampaiden pesusta ole väännetty, mutta jotkut inttämiset ovat menneet sille asteelle, että vaikka vanhempi ei ole huutanut/erityisesti provosoitunut, vaan sanonut koko ajan " ei käy, nyt tehdään xx" , niin lapsi on käynyt päälle, lyönyt, potkinut, sylkenyt kasvoille ja huutanut. Ja väittänyt, että hänelle on luvattu (jotain aivan päinvastaista) ja että me ollaan nyt " vitun huijareita" kun hän ei saakaan tehdä mitä haluaa.

ei saakaan sanoa, että ei käy. Lapsen vastustaviin kommentteihin ei sanota mitään, lapsi vaan viedään tekemään asia. Mallitetaan, että näin homma hoidetaan.

Vanhemman on oltava aikuinen ja otettava tilanteessa vastaan ne syljet ja huutamiset. Niihin ei puututa kun halutaan saada lapsi tekemään se asia, jota on pyydetty. -37-

Lapsesi käytökselle sopisi muuten erityisesti tuo 37:n kertoma malli.

kysyinkö sinulta, haluatko ulos tai nukkumaan? (Meillä ei koskaan tapella hammaspesusta, kumma kyllä).

Vastaan, että minä olen aikuinen ja tiedän, että nyt on uniaika tai nyt mennään ulkoilemaan. Sitten kerron syyt, joskus jankataan pitkään, joskus menee jakeluun laakista. Lapsi on kohta 4v.

Eihän näissä asioissa ole yleensä edes kyse siitä itse hampaiden pesusta vaan lasta suututtaa ja kiukuttaa jokin ihan muu, mutta se purkautuu vain tuohon tilanteeseen. Häntä voi ihan yksinkertaisestikin vain väsyttää tms.

Monet aikuisetkin tätä tekevät eli jos on huono päivä niin se puretaan kaikkiin ympärillä.



Meillä tosiaan keskustellaan aina kaikesta ja lapsi on kova kyselemään minkä takia asioita tehdään. Hän tietää miksi esim. ne hampaat pitää pestä, mutta silti välillä kiukuttelee. Varsinkin kun on voimakkaampi uhmakausi päällä. En minä ainakaan tuollaisesta hermostu ja pysyn kyllä rauhallisena ja johdonmukaisena, ne kuuluvat asiaan. Jos jollain toimii esim. se, että kerrotaan isojen lapsien ymmärtävän niin sehän on hyvä juttu. Jos lapsi kuitenkin vänkää vastaan ihan periaatteesta (purkaa oloaan) niin tuollaiset eivät auta.



Kun tälläisiä tilanteita tulee eteen niin minä suosittelisin miettimään kannattaako siihen taisteluun ryhtyä. Jos on kyse hampaiden pesusta niin tietysti se asia hoidetaan loppuun asti eikä luovuteta, mutta on niitäkin asioita joissa voisi tehdä kompromisseja tai antaa olla. Monet nimittäin sortuvat komentamaan esim. sen takia, että heitä itseään väsyttää tms.