Lapsen kanssa ulkomaille reissuun vai ei

reissanneet, viime kesänä oltiin 2vkoa mallorcalla sitä ennen 2vko kreikassa. Viime kesänä lapsilla ikää 2v8kk ja 4v, näiden kanssa olemme tehneet 5 etelänreissua ja hyvin menneet kun lasten ehdoilla puuhastellaan

vauva0207:

Itse olen lähdössä 5päiväksi Ranskaan kuoron esiintymismatkalle ensi kesänä lapsen ollessa 1v 4kk ja päätin ottaa lapsen mukaan. Mukaan lähtee sitten myös mummu hoitamaan lasta esiintymisten ajaksi (miehellä ei ollut mahista olla kotona/lähteä mukaan).

Täytyy sanoa, että minä olin juuri samalla kokoonpanolla matkalla, kun oma poikani oli 1 v. 5 kk. Minulla oli työhöni/ opintoihini liittyvä kurssimatka ja miehelläni samaan aikaan työmatka, joten minä, lapsi ja isoäiti lähdimme yhdessä neljäksi päiväksi Ruotsiin. Ja hyvin meni, vaikka seurueemme hieman kummastusta herättikin... Ainoa oli, että muilla oli tietenkin ihan eri lailla iltaohjelmaa. (Muut kurssilla olivat 24 - 27-vuotiaita ja lapsettomia.)

Me olemme matkustelleet siitäin kun poika oli 4 kk:n ikäinen, nyt viimemmin jouluna, kun poika 1 v 9 kk:tta. Hän on kulkenut matkassa ikäänsä nähden varsin paljon, viidellä lyhyemmällä kaupunkilomalla ja kahdella pidemmällä aurinkorantalomalla ja uusi on taas suunnitteilla. Lapset nauttivat olostaan kuten vanhemmatkin ja elävät aina vain sitä hetkeä sekä pysyvät mukana missä vaan. Me matkusteltiin kaksin niin kauan ja toivoimme kovasti jo vuosia lapsia ja jopa kadehdimme lomailevia lapsiperheitä, joten elämme nyt sitä haavetta perheestä ja myös perhematkailusta. Minä taas koen niin päin, että matkalla ollessa minulla ei ole niitä kodin tuomia velvotteita, joten pidän vain huolen itsestäni sekä lapsestani eli ei todellakaan vaikeutetuissa olosuhteissa. Ja meitähän on vielä kaksi aikuista kokoaikaisesti pitämässä huolta lapsesta. Pääsen huomattavasti helpommalla ollessani lomalla, joten todellakin lomalta tuntuu myös lapsen ollessa mukana ja jopa reppureissatessa. Lapsemme on kyllä tietenkin tottunut kaikenmoisiin järjestelyihin, joten melkoisen rauhallinen ja tyytyväinen tapaus hän on, vaikkakin toki tempperamenttia löytyy, kuten pitääkin. Lisää lapsia saisi kyllä tulla nauttimaan kanssamme niin arjesta kuin lomasta ja matkailusta, kun vain Luoja niitä meille soisi.

Me ollaan reissattu tosi paljon kahden kotimaan väliä lapsen kanssa. Viime syksynä käytiin ensimmäisellä varsinaisella lomalla yhdessä, lapsi oli silloin 3 vuotta. Nautti todella paljon reissusta ja muistelee sitä vieläkin. Eli ei olisi kyllä sydäntä nyt lähteä kahden miehen kanssa lomailemaan... Meillä oli sellainen ratkaisu, että reissattiin yhdessä toisen perheen kanssa, jolla oli samanikäinen muksu. Vuokrattiin yhdessä huoneisto, ja muutamaksi päiväksi myös auto lastenistuimineen. Plussia tässä oli se, että lapsilla oli tosi paljon seuraa toisistaan ja saatiin liikkua erilaisissa porukoissa, kaikki eivät olleet koko ajan lasten kanssa. Esim. saatiin tämän toisen äidin kanssa käydä shoppailemassa kahden, kun se ei muita hirveästi kiinnostanut. Ja miehet tekivät jotain omia retkiään meidän ollessa rannalla. Ja huoneistossa sai itse tehdä aamupalat ja halutessaan muitakin ruokia. Ja sai istua iltaa toisen pariskunnan kanssa lasten nukkuessa. Meidän tyttö ei tuossa iässä enää rattaisiin nukahtanut, pienempi saattaa kulkea illallakin nukkuvana mukana. Mutta 3-vuotias taas jaksaa valvoakin pidempään, kyllä me joinakin iltoina kuunneltiin katukonserttejakin jne. Ravintoloissa on mielestäni tosi mukavasti suhtauduttu, värityskirjaa ja muuta touhuttavaa vaan mukaan.

Itse olen ollut lomailemassa aina lasten kanssa, eihän sen vaikeampaa ole kuin kotona oleminenkaan.Pyykkiä ei vaan tartte pestä eikä siivoilla ja muutenkin hermot lepää kotitöistä ja kiireestä.



Olen joskus kuullut sanonnasta että lapsi on valmis olemaan vanhemmistaan erossa yhtämonta yötä kun on ikävuosiakin eli teidän tapauksessa se olisi sitte 2 yötä, mutta meitä ja lapsia on niin moneen junaan että empä tiedä sitten....



Riippuu minusta tuo ikävöiminen siitä kuinka tuttuja nuo hoitajat ovat. Minun lapseni ikävöisivät ihan varmasti isovanhempien luona kun eivät näe heitä muutenkaan kovin usein, mutta jos teidän lapsenne näkee isovanhempia esim. kerran viikossa ja ovat lapselle muutenkin tärkeitä ja rakkaita niin ei varmasti tule sen kummemmin ikäväkään.



Tässä minun ajatukseni asiasta. Tyhjentävää vastausta on tuskin odotettavissakaan, mutta aihe on ainakin herättänyt keskustelua.



t.kolomonen kera kolmen lapsen

Pitkä aika on tuo noin pienelle ihmiselle ilman vanhempia vaikka tutussakin seurassa



Mutta lyhempiä kahdestaan-keikkoja kyllä lämpimästi suosittelen minäkin

Ap kirjoitti, että kovasti tekisi mieli mennä kahdestaan. Onko myös mies tätä mieltä? Mitä toivotte lomaltanne?



Kuten kaikki ovat vastanneet, kyllä varmasti lapsennekin matkasta nauttii, jos vanhemmat nauttivat olostaan. Sitä tosin en ymmärtänyt, kun joku kirjoitti että helpommalla pääsee kuin kotona... riippuu varmasti siitä missä on ja miten majoittuu. Ainakin minusta aina lasten kanssa on ollut raskaampaa reissussa kuin kotona. Mutta me emme olekaan olleet lasten kanssa hotelleissa, vaan aina vuokratuissa villoissa tai apartementoksissa. Ruoanlaittoa ja pyykkihommiakin riittää siis. Jopa vähän perussiivoamista.



Yhden mukavan mutta työlään perheellä tehdyn etelänmatkan jälkeen lähdimme mieheni kanssa kahdestaan neljän päivän Barcelonan-matkalle. Lentokentällä loimme toisiimme salaliittolaissilmäyksiä, kun hikiset perheenäidit paimensivat katraitaan ja koneessa oli kaikenlaista pikkulapsiperheiden matkaan kuuluvaa luonnollista häslinkiä. Me skoolasimme kuohuviinilasejamme nautinnollisesti ja käperryimme toistemme kainaloon hymyillen, ja kumpikin ajatteli: " tuokin on omalla tavallaan ihanaa, mutta onneksi saa välillä olla näinkin!"



Perhetilanne ja suhde omaan puolisoon vaikuttaa paljon. Ymmärrän täysin, että perhelomista pitkään haaveillut ei osaa kuvitellakaan haluavansa lapsen vihdoin saatuaan mitään muuta. Sehän on maailman luonnollisinta. Tällaisella useamman lapsen arkipäivää pyörittävällä äidillä, joka saa viettää lasten kanssa yllin kyllin myös sitä " laatuaikaa" on ehkä erilaiset haaveet ja tavoitteet. Välillä on ihanaa lomailla lasten kanssa, ja sitten välillä taas ei.



Eivätkä omat lapsemme ole muuten koskaan meitä unohtaneet matkojemme aikana, joten se nyt ainakin oli aika hassu pelko joltakin kirjoittajalta. Aina ovat hyvin pärjänneet: mummit ovat pitäneet kuin pikku keisareita ja hauskaa on kuulemma ollut. Omanlaistaan hemmottelua lapsille sekin.



Parisuhteen kannalta on merkittävää, että mietit, olisiko kahdenkeskinen matka teille tarpeen ja mitä puolisosi matkalta odottaa. Jos olette molemmat sitä mieltä ettei tarvetta kahden kesken matkailun ole, niin mikäs siinä sitten. Kyllä pientenkin lasten kanssa _pärjää_ missä vaan, kun omat toiveet mitoittaa olosuhteiden mukaan.



Ja siihen toisteltuun väitteeseen, että lapsi voi olla vanhemmastaan erossa niin monta yötä kuin on ikävuosia sanoisin, että täyttä puppua!

Tuon ikäinen (ja pienempikin) nauttii matkasta suunnattomasti ja muistelee sitä vielä pitkään.



Me ollaan reissattu kun neiti oli n.1,3v ja myöhemmin kahden kanssa, nuorimmainen oli vähän alle vuoden ja esikoinen alle kolmen. Jälkimmäisestä reissusta esikoinen puhuu paljon ja muistelee lentokonetta ja hiekkarantoja.



Meilläkin oli miehen kanssa kiva reissu ja kaksi viikkoa meni mukavasti. Kreikka on varmasti mukava paikka lapsen kanssa.

Joo, ja tarkoitin sitä todellakin ja käytännössä se on siis sitä että kun me lähdemme reissuun niin me syömme ulkona eikä siis valmisteta ruokaa hotellilla (vaikka se mahdollisuus olisikin) ja totta tosiaan meillä on 3 alle kouluikäistä lasta ja vasta pari viikkoa sitten tulimme viimeiseltä 2 viikon reissulta ja se oli todellakin LOMAA. Täällä kotona saa koko ajan olla järjestelmässä paikkoja kuntoon ja 5 kertaa päivässä laittaa ruokaa eli kotona on siis minusta haastelisempaa tältä osin, mutta kukin kokee lomansa tavallaan!



Suosittelen myöskin lomaa kahden kesken jos sitä miehesi kanssa todella tahdotte, kyllä lapsi pärjää vaikka sitten ikävöidenkin. Ompahan sitten parisuhde asiat kunnossa ja jaksaa ehkä paremmin lapsen kanssa touhuilla =)



Nyt suljen sana-arkkuni tältä keskustelulta!



T.kolomonen edelleen kera kolmen kelmin

Ja hyvä niin! Kaikista parasta olisi lähteä lapsen kanssa reissuun siten, että isovanhemmat tai tuttavaperhe olisi mukana, mutta se ei valitettavasti nyt onnistu. Tuntuu menevän kaikilla lomat niin ristiin.

Kun poika oli 9 kk ikäinen olimme yhdessä isovanhempien kanssa reissussa Kyproksella ja hyvin reissu silloin kyllä meni, lapsi viihtyi hyvin ja itsekin päästiin välillä kaksistaan menemään, kun lapsenhoitajat olivat mukana. Nyt oltaisiin sitten tosiaan kolmestaan matkalla ja ehkä tässä eniten mietityttää juurikin se, että onko loma kuinka rentouttava, vai pääseekö kotioloissa helpommalla.. Mutta, kuten joku kirjoitti lomalla mennään lapsen ehdoilla ja sieltä mistä aita on matalin;)



Kahdestaan lähtemisessä mietin sitä, että nauttiiko reissusta paria päivää pidempää, kun ikävöi lasta ja toisaalta sitä, että kuinka paljon lapsi taas ikävöi meitä, vaikka onkin tutussa hoidossa.



Puolensa ja puolensa molemmissa, kahden keskistäkin aikaa tarvitsee, mutta toisaalta reissu lapsen kanssakin olisi hieno, kun lapsikin varmasti nauttii lomailusta.



Kiitos runsaista kannanotoista.

Eli me olemme tosissaankin matkustaneet aina lapsen kanssa, paitsi silloin, jos toisella vanhemmista on ollut jokin muutaman päivän työmatka. Tosin lapsi on ollut iältään pitemmillä (4 - 7 päivää) matkoilla 1 v. 4 kk - 1v. 10 kk, ja nyt viimeksi yhden päivän Tallinnan matkalla ikää oli 2 v. 10 kk, eli en voi suoraan verrata omia kokemuksiamme teihin.



Lapsen kanssa matkustaminen on, niin kuin joku sanoi, " lastenhoitoa vaikeutetuissa olosuhteissa" . Aina pitää miettiä, milloin ja missä syödään, nukutaan päiväunet jne., illalla mennään ajoissa nukkumaan jne. Me olemme nukuttaneet lapsen päiväunille joko hotellille tai rattaisiin. Illalla olemme käyneet joko ennen lapsen nukkumaanmenoa ravintolassa koko perhe tai sitten antaneet lapsen syödä jotain purkkiruokaa tai puuroa hotellilla ja itse ostaneet kaupasta jotain valmissalaattia tms. ja syöneet, kun lapsi nukkuu.



Vanhempien kahdenkeskeinen laatuaika jää tuollaisilla matkoilla vähän väliin (lähinnä hotellihuoneessa hengailu lapsen nukkuessa), mutta muuten lapsenhoidossa voi vuorotella, jos toinen vanhemmista haluaa mennä vähän yksin kiertelemään. Toisaalta myös koko perhe on viihtynyt rannalla, akvaariossa jne. ja kaupungilla on liikuttu lapsi rattaissa. Meillä lapsi on pärjännyt ja viihtynyt matkoilla hyvin ja mitään vaaratilanteita, erityisiä ongelmia tms. ei ole ollut.



Minulla ei olisi sydäntä lähteä viikoksi ilman lasta matkalle, ja ainakin tällä hetkellä lapsellamme (ikää pian 3 v.) on taas jokin äidistä ja isästä hyvin riippuvainen kausi. Sen sijaan voisin kuvitella, että jossain kahden päivän Tukholman-risteilyllä tms. voisimme käydäkin kahdestaan. Tiedän kyllä vanhempia, jotka ovat jättäneet alle kaksivuotiaankin viikoksi hoitoon ja lähteneet matkalle.



Noin mutu-tuntumalla minusta kaikkein ideaalein matka olisi sellainen, jonne voisivat lähteä sekä lapsi, vanhemmat että isovanhemmat tai vastaavat (tai sitten kaksi tuttavaperhettä). Sitten lapsen/ lasten hoidossa voisi vähän vuorotella, että vanhemmatkin pääsisivät kahdestaan vaikka ravintolaillalliselle. Ensi talvena varmaan yritetään sitä ratkaisua :)

Me olemme matkustaneet paljonkin lapsen kanssa, ilman muuta ottaisin lapsen mukaan. Lapsikin nauttii lämpimästä ja lomasta.

Viimeksi reissussa oli mukana 2,5-vuotias ja olisi siellä varmaan helpommalla päässyt, jos olisimme kahdestaan olleet, mutta ikävä olisi ollut kamala.



Lomalla mennään lapsen ehdoilla; ajoissa nukkumaan, päiväunet hotellilla, jäätelöä joka päivä ja lapsi nukkuu vanhempien välissä jne muuta kivaa, jota ei meillä ainakaan kotona ollessa tehdä. Ja löysätään pipoa ja mennään yli sieltä, mistä aita on matalin ; )



Olemme me miehen kanssa kahdestaankin olleet reissussa, mutta tuolloin vain viikonlopun. Viikon reissua en halua tehdä ilman poikaa.

Tottakai tuon ikäinen jo osaa nauttia lämmöstä, uima-altaasta, kaikesta kiva ympärillä tapahtuvasta. Ja nauttii kiireettömästä ajasta äidin ja isän kanssa. En kyllä itse ainakaan jättäisi lapselta mahdollisuutta kokea yhteistä perhelomaa.



Me olemme reissanneet paljonkin molempien lasten kanssa, noin 6-kuisesta lähtien. Ei tulisi mieleenkään jättää heitä kotiin, kun matkustamme löhölomalle etelään. Toinen asia onkin sitten ns. kaupunkimatkat, joita mielellämme teemme ilman lapsia.

Olemme lomailleen useaan kertaan ulkomailla lapsen kanssa, lapsen olisimme aina voineet jättää Suomeen isovanhemipien hoituun, mutta mun mielestä homma on niin että kun se lapsi on perheeseen saatu niin kyllä lomat vietetään yhdessä, varsinkin silloin kun lapsi on jo päiväkodissa ja yhteistä aikaa koko perheen kanssa on vähän. Toki loma on erilainen kuin ennen lasta. Turhaan ei kannata stressata. Kyllä lapsi esimerkiksi nukkuu kun sitä väsyttää.

Musta olisi itsestani jotenkin surullista jattaa lapsi kotiin, minulle loma on sita perheen yhteista aikaa (noh, itse olenkin toissa, en tieda ap:n tilanteesta). Meilla siis lapset 4,5 vee ja 2 vee ja ollaan oltu heidan kanssaan kylla vaikka missa, ykkosen kanssa mm. La Gomerassa kun han oli alle 1 vee, Sevillassa kun han oli n. 2 vee, Kanadassa autoilemassa ympariinsa viime vuonna kun ykkonen taytti 4 ja kakkonen oli 1,5 vee jne... En kaikkea varmaan edes muistakaan. Ei siina sen kummempaa, touhukkaita ovat meidankin lapset, mutta ollaan edetty heidan ehdoillaan eli etsitaan leikkipuistot tai muut lapsia kiinnostavat kohteet lomapaikoistammekin. Tuollainen yli 2 veehan syo ihan normaalia ruokaa eli samaa kuin aikuisetkin, ja imetettava vauva vasta helppo matkakumppani onkin kun ruoka on aina mukana. Kreikkahan on hyvin " tavallinen" lapsiperheen matkakohde, eli luulisin ettei siinakaan ole mitaan sen kummempaa. Tsemppia reissuun, kylla se mukavasti menee!

Kyllähän useimmat perheet lasten kanssa " pärjäävät" lomilla ja usein lapsetkin nauttivat. Se ei kuitenkaan ole ainoa huomioon otettava asia.



Moni avioero jäisi varmaan kokematta, jos leikki-ikäisten vanhemmat tekisivät välillä asioita ihan kahdestaankin. Lapset ovat maailman tärkein asia, mutta äidin ja isän hyvä parisuhde on sitä myös. Jos siis kerran tekee mieli matkalle kahdestaan niin sanoisin että siitä vaan!



Meillä on kokemusta reissaamisesta sekä lasten kanssa että ilman. Puolensa kummassakin. Joku on sanonut, että matkailu lasten kanssa on vain lastenhoitoa vaikeutetuissa olosuhteissa. Olen osittain samaa mieltä. Lasten kanssa joutuu valitsemaan erilaisen majoituksen, koska ainakaan me emme halua nököttää hämärässä hotellihuoneessa lasten mentyä nukkumaan, vaan on vuokrattava huvila tai isompi huoneisto, jossa voi kokata ja istua iltaa. Myös päiväaktiviteetit menevät lasten ehdoilla, väkisinkin. Ostoksille olisi kiva mennä kahdestaan, mutta se on mahdotonta. Samoin rento katukahviloissa istuskelu jne. (villin parivuotiaamme kanssa ei kauan istuskella rauhassa missään).



Eräs ystäväpariskuntamme matkustaa aina vain ja ainoastaan kahdestaan, parinkin viikon kaukomatkoja. Aikanaan ihmettelin tätä kovasti, mutta nyt mieli on vähän muuttunut. Olemme itsekin viime vuosina alkaneet tehdä pitkiä viikonloppumatkoja kahdestaan (Alpeille, Prahaan, Roomaan jne.) ja voin sanoa että parisuhde kukoistaa aivan uudella tavalla näiden matkojen jälkeen. On ihanaa saada olla välillä niin kuin silloin ennen. Ikävä on tosin aina lapsia, mutta aikuisena ihmisenä kestän sellaisen terveen ikävän kyllä, kun tiedän lapsilla olevan kaiken hyvin mummin hoidossa. Ja jälleennäkeminen on sitten aina riemukas.



Viikko voisi kyllä minullekin olla hiukan pitkä aika erossa lapsista, joten jos ette ole vielä kokeilleet sitä, ehkä kannattaisi ensin kokeilla vaikka yö Tukholmassa -risteilyä tai vastaavaa kahdestaan. Kreetalta asti kun on vähän hankalampi lähteä kesken viikkoa takaisin jos huomaa ettei oma pää kestäkään...

Me oltiin syksyllä Mallorcalla ja meillä oli mukana 1v10kk poikamme. Meillä oli ns. all inclusive matka, jolloin kaikki ruuat oli hotellilla. Ei tarvinnu murehtia syömisistä eikä odotella ruokia !

Ja niinä päivinä kun olimme reissussa, söimme siellä reissun päällä. Hotellilla oli monta uima-allasta ja leikkipaikka, joten tekemistä riitti. Kävimme myös safarilla, vesipuistossa, veneretkellä ja yhtenä päivänä vuokrasimme auton. Autoon sai tietenkin istuimen pojalle ja ajettiin uniaikaan. Tosin meidän poika viihtyy autossa, joten sen puolesta on helppo ajella ympäri saarta ;)

Seuraava ressu kun tehdään, niin meillä onkin matkassa jo 2 poikaa ;)

Pääsee itsekin hauskoihin paikkoihin ( safara, vesi- ja huvipuisto..) kun on lapset mukana ;)

eikä poika kiukutellut ei yhtään matkan aikana, kun oli koko ajan jotain aktiviteettiä. Ja nukahti iltaisin 20 maissa suoraan sänkyyn.

Meillä kolme lasta tällä hetkellä ja onhan se vähän haastavaa matkustaa näin suurella köörillä, mutta lapset nauttii lomailusta, lämmöstä, auringosta ja uimisesta niin paljon että omakin lomailo siinä tuplaantuu tai triplaantuu.

Että viikoksi en itse raaskisi 2 v. 4 kk vanhaa vielä jättää. Jos menette kaksin, niin menkää lyhyemmälle matkalle. Kaksivuotias unohtaa teidät viikossa aika tyystin. Tai sitten menette vuorotellen? Äiti ensin kaverinsa kanssa ja isä on lapsen kanssa kotona ja sitten toisin päin. Me ollaan tätä harrastettu kaupunkimatkojen kohdalla. kun kaupunkilomalle ei olla haluttu alle kouluikäisten revohkaamme raahata.

Ei tosiaan kaksivuotias unohda vanhempiaan viikossa tyystin kuten edellinen kirjoitti! Enemmin kyse on siitä, että lapsi osaa ikävöidä, mutta ei käsitellä sitä tunnetta eikä myöskään ymmärrä aikakäsitteitä eli tajua että millaisen ajan päästä vanhemmat takaisin tulevat. Viisi yötä ja viisi minuttia ovat jotakin mistä ei tiedä onko se paljon vai vähän. Riippuen siitä miten lapsenne on erossa vanhemmista tottunut olemaan, voitte miettiä miten matkustatte.



Mutta edellisten tavoin sanoisin että tuon ikäinen kyllä todella jo nauttii auringosta ja lämmöstä (tosin olitte kai menossa kesällä, jolloin sitä ehkä olisi täälläkin) ja uimisesta. Lapsen kanssa tietysti matkustetaan lapsen ehdoilla, sanomattakin selvää, että silloin ei kannata itse etukäteen suunnitella tekevänsä sitä ja tätä vaan ottaa rennosti ja mennä siitä missä aita on matalin niin että kenenkään ei tarvitse stressata.



Itse olen lähdössä 5päiväksi Ranskaan kuoron esiintymismatkalle ensi kesänä lapsen ollessa 1v 4kk ja päätin ottaa lapsen mukaan. Mukaan lähtee sitten myös mummu hoitamaan lasta esiintymisten ajaksi (miehellä ei ollut mahista olla kotona/lähteä mukaan). Ja nyt olemme hiihtolomalla lähdössä vuosikkaan kanssa Madeiralle patikoimaan. Omasta asenteesta on eniten kiinni että osaa reissusta nauttia.