Muita???LÄHDE MUKAAN!!!

Hei!



Kirjoitan nyt asiasta mistä en ole nähnyt ainakaan täällä keskusteltavan. En ole aiemmin rohjennut ottaa asiaa esille, mutta nyt alan olla niin kyllästynyt tilanteeseen, että tunnen tarvitsevan " ryhmän" tms tukea.



Elikkä...Olen pienten lasten äiti, olen normaalipainoinen ja imetän. Minulla on ongelmana makeanhimo ja yleensäkkin syömisen himo. Harrastan melko paljon liikuntaa, mutta en haluaisi tehdä sitä vain sen takia, että pelkään lihomista. Minä siis pelkään lihomista ja luulen että olen nuoruudessani ollut jo melko lähellä syömishäiriötä. En niinkään anoreksiaa tai bulimiaa, vaan ortoreksiaa. Siis olin terveysintoilija. Lasten syntymän myötä itsekurini on kadonnut ja olen alkanut käyttyäytyä sillä tavalla mitä aikaisemmin kauhistelin enkä voinut itselleni sallia. Palkitsen itseäni helposti ruualla, lohdutan itseäni kahvileivällä tms ja muutenki tuntuu että en hallitse makeantuskaani. Rakastan terveellistä ruokaa mutta myös makeaa. Tykkään leipoa ja osaan tehdä hyviä herkkuja.



Perusruokavalioni on siis aivan kohdallaan, ei siinä mitään, mutta nyt tarvisin kavereita jotka painivat saman tai suunnilleen samansuuntaisten asioiden parissa. Ehdotan, että kirjaamme tänne päivän syömiset ja kommentoimme niistä toisillemme ja kannustamme toisiamme jne. En ole varma mutta luulen että syön usein liian vähän siihen nähen mitä imetys ja liikunta minulta kuluttavat. Pelkään että elimistöni käy säästöliekillä. Haaveilen että saisin vielä muutaman raskauskilon pois. Siis puhutaan korkeintaan kahdesta kilosta. Tiedän että se ei ole kuin kuukauden juttu oikealla ruokavaliolla mutta... Meidän perheessä on yksi karkkipäivä viikossa ja siitä en meenaa luopua. Karkkia menee n 200g kerralla, osa voi joskus olla suklaata riippuen fiiliksestä. Viikonloppuna voi sallia kahvileivän tai pari jos käy vieraita tai on itse kylässä. Tässä on vielä sellainenki puoli että kuinka viitsii kieltäytyä kahvileivästä jos esim kahvittelee muiden mammojen/kavereiden kanssa? Minulle varmaan nauretaan tai vähintääkin ihmetellään jos sanon että en ota. Luulevat että laihdutan, enkä halua tehdä mitään haloota tästä kevennyksestä. Tai lähinnähän kyse on siitä että saisin itsehillintäni ja -kurini takaisin. Toivon että pääsisin takaisin siihen mitä joskus olen ollut, eli en ala syömään vieraiden jämiä heidän lähdettyään enkä jatka herkuttelua kuin korkeintaan yhden illan ja sillonkin kohtuudella.



Minulla lähtee helposti homma käsistä jos otan edes vähän makeaa. Sitten sitä on saatava niin paljon että ei vaan enää jaksa. Sitten toinen paha on se että kun lapset nukkuvat päiväunia tai on muuten rauhallinen hetki niin jo meenaa retkahtaa.



Nyt siis toivon, että tämä toisi minulle apua. Minulla olisi tavallaan " vahtijoita" joille olisin tilivelvollinen. Silloin ei ehkä sitten kehtaa repsahtaa. Voitaisiin sopia että ei tarvi välttämättä jokaista leipää tai jogurttia merkata mutta lähinnä näitä suklaapatukoita ja piirakoita, pullia, kakkuja, pirtelöitä, jäätelöitä, pannareita, lättyjä yms yms... Meillä on kohta loma tulossa ja muutenki on reissuja tiedossa. Tiedän että en pääse koneelle ja reissussa on vaikeaa tämän asian suhteen mutta pyrin siihen että paino ei ainakaan nousisi silloin.



En halua kertoa tarkkaan omaa painoani ja pituuttani (ehkä senki vuoksi että minua ei tunnisteta) mutta sen lupaan että tunnustan tänne jos se nousee tai laskee. Toivottavasti edes vähä laskisi, koska jouluna lihoin taas. Kevyt olo on se tärkein mitä haen. Huomaan että minulla ei ole hyvä olla itseni kanssa kun olen tämmönen. Hermostun lapsilleniki helpommin ja olen muutenkin kiukkuinen ja " hermo" .

Kerroin imettäväni. Se hieman hillitsee minun kevennystäni, sillä olen saanut kantapään kautta oppia mitä tapahtuu jos keventää liikaa. Maito on silloin todella tiukassa ja lapsi huuta yöllä kun ei maito nouse. Kyseessä ei siis ole mikään pikkuvauva vaan kohta vuoden ikäinen jolle tissi on lähinnä hupiherkku. Haluan kuitenkin imettää vielä pitkään. Etsin tasapainoa....Toisaalta haluan elää terveellisesti ja kevyesti, sekä harrastaa liikuntaa, mutta toisaalta sitten en halua vaaranta imetystä. Minulla maidontuloon vaikuttaa helposti kaikki muutokset elämässä.



Onko joku muu samassa tilanteessa, painiiko samojen ongelmien kanssa, onko joskus ollut ja haluaisi kannustaa ja kertoa omia selviytymiskeinoja? Kiitollisena ottaisin vinkkejä vastaan.

Toivon pikaisia vastauksia ja sitä että saisimme muodostettua oman ketjun jossa voisi puida näitä asioita enemmänkin.



*mammukka@