Jestas, että jotkut asuu ahtaasti!

Me asutaan miehen kanssa kaksin 200 neliön asunnossa, eikä meillä ole yhtään liikaa tilaa. Sitten kun lapsia tulee (jos tulee) muutetaan kyllä isompaan. Yhden lapsen kans tässä kyllä voi asua.

Minusta meillä on oikein kivasti tilaa ja vauvakin vielä sopisi (vauvan tavarat onkin sitten eri juttu). Alue on niin ihana. Minusta on kivaa olla perheen kesken lähekkäin. En kaipaa lisää tilaa akuutisti. Toki sitten jossain vaiheessa. Mutta nyt halutaan elää säästeliäästi, ihan tarpeeksi on lainaa tälläkin tavalla.

valintakysymyksiä. Meidän viisilapsinen perhe asuu melkoisen ahtaasti. Meillä taas on valittu näin, jotta lapset saavat harrastaa, joskus vaikka uusia vaatteita ja vähän matkustaakin. Tästä kaikesta joutuisimme luopumaan ihan kokonaan, jos hankkisimme isomman asunnon.

että muutkin näyttävät asuvan ahtaasti ja vielä ihan omasta tahdostaan. Meillä viisi lasta, joista kolme murkkua, asutaan neljän makuuhuoneen asunnossa. Ihan hyvin mahdutaan, mutta se on totta, että murkut ottaa välillä yhteen aika railakkaasti. Ja tarvitsisivat omaa rauhaa.



Tässä vaiheessa ei enää kannata muuttaa isompaan, koska viiden vuoden päästä kotona on luultavasti enää kaksi pienintä.

Kyllä minä ainakin ajattelin muuttaa sitten pienempään asuntoon kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Ja kyllä 5 huonetta neljälle ihmisille on ainakin meille ihan passeli ja perheenjäseniä näkee kyllä ihan riittävästi... Toisaalta työhuoneessa on mahdollista työskennellä rauhassa ja siellä voi myös majoittaa vieraita ilman suurempaa ongelmaa omille nukkumisjärjestelyille.

Ymmärrätkö, että yleensä RAHA on se mikä ratkaiseen sen missä ja miten ihmiset asuvat? Kukaan tuskin huvikseen asuu ahtaasti jos olisi varaa isompaan asuntoon.

Vierailija:

Miksi pitäisi ison perheen asua jossain 70neliön kolmiossa?

Luuletteko todella että teidän (tulevat) teinit arvostaa sitä että ei ole mitään yksityisyyttä ja rauhaa?

Mieluummin asutaan vähän ahtaammin, vaikka ei sentään niin ahtaasti kuin AP:n mainitsema perhe.

mielettömiä summia korkoineen isoista kodeistaan, jotka ovat pian super-isoja (kun lapset muuttavat pois kotoa).



Mistä (ja miten) lie markkinoitu ajatus, että tilaa pitää olla rutkasti ja jokaisella lapsella oma huone...

Miksi, jos talo rakennetaan, tehdään kerralla joku yli 200 neliötä, vaikka perheessä joku 4-5 henkeä? Luulis, että joku 100-120 neliötä, 5 huonetta riittäis mainiosti.



Meitä on kerrostalokolmiossa kolme ja lisääkin voisi mahtua.

kohta 5 henkeä, ja kaksio, 59 neliötä. repikääs siitä huumoria!



Ei vaan kyllä tämän kestää, kuukauden sisään tehdään tulevan talomme perustukset, kuukauden päästä tulee talopaketti, ja sisään olisi tarkoitus muuttaa vuoden kuluttua kesällä. En suostu muuttamaan aiemmin, kun muuten jää esikoisella kerhot ja kaikki kesken just ennen eskarivuotta. Ja parempi se on, että tässä tilanteessa on aikaa rakennella rauhassa.

ei liian paljon siivoomista ja lapset pysyy näkösällä kun laittaa keittiössä ruokaa tms. eikä myöskään mies katoa omiin oloihinsa iltaisin :)

Ja yläkerta on ihan liikaa. Meitä on 4 henkeä ja alakerta (k+oh+2mh kylppäreineen) riittäisi hyvin. Tulee just tuo ongelma, että illat kuluu eri kerroksissa, monta tuntia, ettei edes näe miestä...

Kun viides lapsi syntyi, muutettiin isompaan. Neljän kanssa mahduttiin ihan hyvin tuohon pienempään. Naapurin 7-henkinen perhe asui 75 neliön asunnossa vuosia, ja mummokin asui siellä pitkiä aikoja, eli kolme aikuista, viisi lasta ja neliöitä 75.

siellä on sentään mahtunut asumaan isän ja äidin lisäksi 15 lasta. (ei tosin kovinkaan kauan kaikki samaan aikaan) Poikien huoneessa oli kolme kerrossänkyä, tyttöjen huoneessakin muistaakseni muutama. alakerrassa oli pieni makkari, mihin mahtui yksi sänky ja joku nukkui muistaakseni sohvalla. Äiti ja isä omassa kamarissaan. Ei siellä koskaan rutistu tilasta, pojat (joita 10kpl) olivat lähes aina urheilemassa, joten kotona käytiin nukkumassa ja syömässä.



Kyllä se on siitä kiinni, kuinka organisoi ja mihin tyytyy.

Miksi pitäisi ison perheen asua jossain 70neliön kolmiossa?

Luuletteko todella että teidän (tulevat) teinit arvostaa sitä että ei ole mitään yksityisyyttä ja rauhaa?