Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi minulle ei tapahdu koskaan mitaan hyvaa, miksi olen aina vaan yksin, miksi joudun karsimaan ainaisesta rahapulasta, miksi mina en saa miesta, miksi minun syntymaton lapsi

Vierailija
05.02.2008 |

tuli ulos kesken kaiken, miksi minun elämässä ei ole mitään järkeä, milloin saan kohdata onnen, vai saanko koskaan, miten pääsen tästä kärsimyksestä ja tuskasta yli? Kuka minut pelastaa?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
05.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

minulla on periaatteessa ihan kauheasti kaikenlaista säpinää. Mutta kunnollinen, lämmin suhde mieheen puuttuu. Yksinäisyys ahdistaa toisinaan, mikä ärsyttää ja ahdistaa.



Päivä kerrallaan - se on oma mottoni. Huomenna voi jo olla asiat paremmin! Tsemppiä!

Vierailija
2/6 |
05.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mua ärsyttää tollaset vässykkäruikuttajat!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
05.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tää vuosi on alkanut lupaavasti, heti vuoden alkuun sain keskenmenon, sitten miehen yritys alkoi mennä taloudellisesti huonosti ja nyt sitten koko mies päätti lähteä ja jättää mut ja lapsen. En uskalla edes kuvitella mitä ensi kesänä tapahtuu.



Mäkin oon yleensä positiivinen, mut nyt ihan rikki. Romahdin eilen, itkin vain, lapsi reagoi tähän kaikkeen niin ettei nuku ja on ihan väsynyt koko ajan. Nyt se on kipeenäkin taas, raukka. nyt mun pitäis äkkiä hankkia työ ja laittaa tuo pieni päiväkotiin. Kaikki vauvaunelmat jäihin, koska ei sitä miestäkään oo... Ja vielä kaksi kuukautta sitten haaveilin syksystä kahden lapsen kanssa, suunniteltiin joulureissua...



Vierailija
4/6 |
05.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ehkä tuo sinulle onnea kertaheitolla, mutta taatusti vaikuttaa vähän elämänkulkuusi.

Vierailija
5/6 |
05.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Taas koitin iloisena kohdata uusiakin ihmisiä, tehdä tuttavuutta. Olen hyvin sosiaalinen, mutta romuna sisältä. Tuntuu, etten nouse tästä enää lainkaan. Olen ihan työssäkäyvä, en sossun asiakas kuitenkaan, mutta yksin kannan vastuuta lapsestani, yksin teen päätökset ja venytän senttiä. Iltaisin ei ole ketään keneen tukeutua. Olen ihminen jolle ihmiset soittavat ongelmiin törmätessään, olen hyvä kuuntelija ja lohduttaja ja osaan auttaa ihmisiä, mutta enää en tiedä miten autan itse itseäni...

Vierailija
6/6 |
05.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei vaiskaan. Hommaa lapsenvahti ja ala vaikka harrastamaan jotain. Harrastusten parista löydät itsellesi terapiaa ja lisäksi voit saada uusia tuttavuuksia.

Heh, joo paraskin neuvoja olen. Täällä illat kyhjään kotona...



Tsemppiä kuitenkin oikein paljon!