Harvoin tarjolla sarja herätti mussa surua, koska tiedän
että mieheni lapsuus on ollut samankaltainen kuin tämän alkkis-Hannan lapsien. Vaikka mieheni on kertonut tarinoita milloin mihinkin sammuneesta äidistään, en ole mielessäni osannut kuvitella kuinka kamalaa se on lapselle ollut. Eilen vasta jotenkin havahduin tähän todellisuuteen.
Ihmettelen kyllä miten hyvin mies on selvinnyt asiasta eikä pahempia traumoja ole, vaikka joutui myös hoitamaan vaippaikäistä pikkuveljeään kun äidistä ei ollut hoitajaksi.
Kommentit (4)
Vanhemmat joivat jatkuvasti, äiti sai turpaan isältä aina, me lapset tärisimme ja itkimme oven takana, pyysimme isää lopettamaan mutta eihän hullu mitään kuullut.
Ihme etten ole sisaruksieni kanssa tämän hullumpi! Itse elin erittäin vaikean teini-iän, ihme että olen edes hengissä. Tänä päivänä olen vahva ihminen, hyvä äiti lapsilleni sekä vaimo miehelleni. Alkoholi ei ole iso mörkö perheessämme!
Pappa vaan oli hullu juoppo, joka juodessaan kävi aggressiiviseksi. Muistan edelleen sen kauhun, jota tunsin kun mummon kanssa juoksimme kirvestä heiluttelevaa pappaa pakoon naapuriin. Omia lapsiani en alkoholistien armoille jättäisi enkä juo alkoholia itsekään lainkaan.
Omassa perheessäni ei ollut alkoholismia, mutta isä sairastui skitsofreniaan ja koko perhe joutui mukaan hänen houreisiinsa. Hän tutki äidin ja sisarukseni aina salakuuntelulaitteiden varalta, hajotti puhelimen osiin ja repi seiniä auki samasta syystä. Välillä isä katosi viikoiksi jälkiä jättämättä jne. Elämä normalisoitui kun isä saatiin hoitoon ja äiti otti eron. Tähänkään päivään mennessä isästä ei ole saatu enää yhteiskuntakelpoista jäsentä.
joko mies on päässyt asiasta yli äitinsä kuoleman jälkeen tai sitten miehellä on kyllä kova kuori, jonka alla kaikki muhii.
ap