Lapsi 2v. itkenyt tunnin äitinsä, minun, perääni.
Tilanne on siis se, että 2v 3kk poikaa pannaan nukkumaan. On tehty tutut iltajutut, ja tänä iltana on isän huki viedä nukkumaan hänet kun itse peittelin esikoisen. Esikko nukahti helposti, sitten kävin vielä toivottamassa pojalle hyvät yöt ja jätin huoneeseen isänsä kanssa.
Koko Täydellisten naisten ajan sitten kuuntelin kun poika itkee huutaa ja kiljuu äitiä. Isä oli vieressä ja rauhoitteli, mutta toinen eikun yltyy.
Tuntuu hiukan paskalta, mutta toisaalta olen kylmäverinen, koska eihän lapsella ole mitään hätää isänsä kanssa. Mitä mieltä te olette?
Kommentit (28)
jos sinä saat pienen nukkumaan helposti niin miksi pitää piinata sekä isää että lasta huudattamisella periaatteen vuoksi?
vaikka joka toinen ilta on isän vuoro! Ja jossain vaiheessa joka lapsella ollut tuommoinen kausi, että isän kanssa huudettu kuin syötävä.. Vaikka ei mitään hätää.
Tarkoitatko myöhäistä nukkumaanmenoaikaa vai? Poika nukkui päikkärit 14.30-16.45, ei häntä tuolloin ennen 21 nukkumaan kannata koittaa (ei ole riittävän väsynyt).
Ja numero 5, juuri sitähän minä koitan selvittääkin :o)
ap
Meillä on ihan samanlaista, voin huikata että ku tulee eka mainostauko niin käyn vielä halimassa ja pusimassa, mutta se on sitten siinä
Että kyllä, isä oli siellä koko tunnin :o) ja on yhä edelleen. Nyt tosin enää silloin tällöin äitiä huutelevan väsähtäneen pojan luona. Eikä isä ole yhtään piinattu, vaan päinvastoin kielsi tulemasta sinne, hän hoitaa tämän loppuun.
Itse kävin myös kerran mainoskatkolla vielä pusun antamassa kuten joku vastanneista, jotta poika tietää äidin olevan paikalla, mutta että tänään vaan iskä hoitaa tän nukahtamispuolen ja sillä sipulainen se :o).
Täällä kyllä tuomitaan aika mukavasti tällä palstalla :o).
Mutta mielipiteitähän tässä olinkin vailla :o)).
ap
Jospa jättäisitte lapsen itsekseen tekemään unta. Käytte välillä katsomassa tai viette takaisin sänkyyn, jos " karkaa" . Eikö parasta olisi, jos lapsi oppisi nukahtamaan itsekseen, eikä aina olisi tuollaista nukuttamisrumbaa.
Haluaa nähdä, saako huutamisella tahtonsa läpi eli nimenomaan järkevää, ettet mennyt, vaan miehenne kanssa osoititte, että lapsi ei päätä asiaa, vaan te vanhemmat.
Meillä vähän sama tilanne ollut paitsi ettei äiti oikein kelpaa nukkumakaveriksi. Mua välillä harmittanut todella paljon että miksi olenkin antanut isän nukuttaa niin paljon kun minäkin haluan olla välillä kullan vieressä nukuttamassa. Joskus (liian harvoin) kun isällä ollut jotain tekemistä niin olen nukuttanut; lapsi itkenyt aikansa mutta uskonut suht pian että NYT ÄITI NUKUTTAA. Tosin nyt kun isä käy yövuorotöissä niin jopas äiti kelpaa ihan hyvin kun isä ei ole paikalla.
Eli kyllä se on vanhempi joka päättää!
Pojan unirutiini on ollut se että hänet viedään sänkyyn, pussataan ja peitellään, pannaan yölamppu, unimusiikki, ovi auki ja lähdetään pois. Nukahtanut niin aiemman elämänsä :o).
Nyt on kai sitten pamauttanu 2v. uhman päälle koska taistelee unta vastaan ihan raivokkaasti (vaikka olisin vieressä itsekin). Aiomme palata tuohon normaaliin kunhan tämä " vaihe" tasottuu, mutta nyt tuntuu sydämessä siltä että olisi liian raakaa jättää yksiksensä huoneeseen huutamaan. Luulen että kokisi turvattomuutta. Ja olisiko se sitten sen parempi kenellekään siellä ravata, itse ainakin ärsyynnyn jatkuvasta sohvalta nousemisesta :o) ja poikahan siitä vasta kivan leikin kehittäisi. Että miten kovaa ja korkealta pitää huutaa tällä kertaa että äiti taas tulee suukottelemaan :o/.
Eikä meillä mitenkään " vuorotella" , tämä ilta nyt meni näin kun oli molemmat vanhemmat kotona ja joutilaina. Toinen otti sitten toisen ja toinen toisen, ja katotaan kumpi onnekas pääsi ekana tv:n ääreen (vitsi).
Mukava kuulla kun joku on kehunut toimintamallia järkeväksi - siltä se itsestänikin kuitenkin ensisijaisesti tuntuu.
ap
Vierailija:
Pojan unirutiini on ollut se että hänet viedään sänkyyn, pussataan ja peitellään, pannaan yölamppu, unimusiikki, ovi auki ja lähdetään pois. Nukahtanut niin aiemman elämänsä :o).Nyt on kai sitten pamauttanu 2v. uhman päälle koska taistelee unta vastaan ihan raivokkaasti (vaikka olisin vieressä itsekin). Aiomme palata tuohon normaaliin kunhan tämä " vaihe" tasottuu, mutta nyt tuntuu sydämessä siltä että olisi liian raakaa jättää yksiksensä huoneeseen huutamaan. Luulen että kokisi turvattomuutta. Ja olisiko se sitten sen parempi kenellekään siellä ravata, itse ainakin ärsyynnyn jatkuvasta sohvalta nousemisesta :o) ja poikahan siitä vasta kivan leikin kehittäisi. Että miten kovaa ja korkealta pitää huutaa tällä kertaa että äiti taas tulee suukottelemaan :o/.
Eikä meillä mitenkään " vuorotella" , tämä ilta nyt meni näin kun oli molemmat vanhemmat kotona ja joutilaina. Toinen otti sitten toisen ja toinen toisen, ja katotaan kumpi onnekas pääsi ekana tv:n ääreen (vitsi).
Mukava kuulla kun joku on kehunut toimintamallia järkeväksi - siltä se itsestänikin kuitenkin ensisijaisesti tuntuu.
ap
Minä olin lasten kanssa koko päivän, joten mun oma aika alkoi siitä kun isä laittoi lapset nukkumaan. Mies töissä usein 6.00-20.00 joten ei paljoa enää kiinnostanut sängyn laidalla istuminen. Toimi hyvin ja mieskin vietti sen vähän hereilläoloajan lasten kanssa.
Täysin turhaa kaikkien osapuolien kiusaamista minusta. Kausiluontoisia hommia kaikki tyynni, ja kohta taas isikin kelpaa paremmin.
Kolmen lapsen kokemuksella näin ;).
Vain äiti kelpasi illalla. Pikku hiljaa vaan pyrittiin siitä pois. Kyllä meilläkin muutama ilta huudettiin ihan kurkku suorana äidin perään. Yksin ei jätetty tai mentiin vähäksi aikaa ulos ja tultiin takaisin pikku hiljaa kasvattaen poissaolo aikaa.
Kyllä se siitä. Nyt 5 v. ja edelleen äiti illalla suositumpi mutta isä kelpaa (ja on siis kelvannut jo monta vuotta).
siitähän lapsi vain tosiaan saa lisäpontta äidin huutamiselle. Joko sinä nukutat, tai sitten et mene välillä " härnäämään" enää sen jälkeen kun ole hyvät yöt toivottanut.
Todella epäjohodonmukaista välillä ilmestyä pusuttelemaan ja sitten taas jättää huutamaan.
ja selittänyt, että äiti menee nyt tekemään äidin juttuja, ja isä jää tähän sinun kanssa.
en tykkää pakko huudattamisesta,en yhtään! inho olo tulee sulle, lapselle ja isälle, jopa esikolle, kun herää ym ym....
näinollen hän tajuaa ettei ole kuin isä jäljellä