Miksi ystävä

Voithan tarjota seuraasi tai apuasi, soitat tai laitat viestin.

Kuulostaa puhelimessa pirteältä?

Varsinkin jos vauva valvottaa öisin, äiti on yleensä sen verran väsynyt, ettei jaksa ajatellakaan ystäviään vähään aikaan. Tiedän kokemuksesta. Se ei tarkoita sitä, etteivätkö ystävät olisi minulle yhä rakkaita. En vaan jaksanut tietyssä vaiheessa muuta kuin vauvaa.

kyllä pitänyt ja tarjoutunut mutta ei mitään

kerran ystävä niin kysyt häneltä suoraan, vaikka samoin sanoin kuin täällä ja odotat vastausta joka vauvaperheessä voi kestää (siis jos kysyt esim. tekstarilla ja odotat vastausta tekstarilla) ja sitten vaikka soitat ja kysyt jos vastausta ei muuten kuulu... onkohan siellä kaikki ok? vauva terve? äiti terve? silloin ei ainakaa jaksa pitää yhteyksia jos vointi ei ole tarpeeksi hyvä. Kun otat asian puheeksi annat samalla ystävyydelle mahdollisuuden kasvaa... tietysti puhuminen pelottaakin, se hiljaisen vihjeen mahdollisuus, jos se onkin totta... Kehottaisin silti kysymään.

jaksa just nyt tehdä suursiivousta, että tänne ilkeää kutsua ketään " nuuskimaan" paikkoja (on meillä perussiistiä nyt kuitenkin, mutta...). Ei huvita leipoakaan kuin välttämättömät jutut.

Kutsu sinä ystäväsi vauvoineen luoksesi. Minä ainakin kaipaisin vaihtelua, ettei tarvitse aina tuijotella samoja seiniä, vaikka kotikissa olenkin...

niin vaikka olisi kuinka hyvästä ystävästä kyse, niin ei välttämättä tee mieli siivota ja kutsua ketään kylään. Anna ystävällesi aikaa, ja pidä yhteyttä puhelimitse. Kyllä se alun symbioottinen vaihe pian hellittää ja seura taas alkaa kiinnostaa.



Kyse siis ei uskoakseni ole LAINKAAN SINUSTA, vaan syyt kotiin ja vauvaan keskittymiseen johtuvat elämänmuutoksesta.

Vierailija:

Kuulostaa puhelimessa pirteältä?

Anna nyt hengähtää, itse ajattelin kanssa kieltää kaverit ym tulemasta kylään ekaviikkojen tai kuukauden aikana kun saa kaksoset niin ei siinä viitti nyt kestitä ym vieraita, vaikka kai nuo osaisi supit keittää itekkin...mutta vähän hajurakoa pyydän ja kyllähän sitä kerkiää sitten tavata kun alkaa elämä rullata lapsosten kanssa....

terveisin ketjun aloittaja

Myöhemmin ystävät ja sukulaiset kertoivat huomanneensa, että mitä suuremmat oli mun silmäpussit, sitä pirteämmältä kuulostin ja vaikutin. Itse en tätä silloin tajunnut, mutta asia oli takuulla juuri noin.



Jos olisin antanut väsymykselle vallan, en olisi noussut sohvasta viikkoihin.

Lapsen tulo mullisti maailmani täysin. Valvoin ekan puoli vuotta parin tunnin yöunilla. En missään nimessä masentunut, mutta energiat ei kertakaikkiaan riittäneet lapsettomien kavereiden jutuille.



En jaksanut selittää miksi puhuin hiljempaa kun lapsi nukkui (sen kerran kun nukkui..) tai miksi annan taas rintaa vaikka juuri pari tuntia sitten syötin..



Lapsettomien kavereiden sinkkuseikkailut kuulostivat niin turhilta ja typeriltä. En tietenkään pahoittanut heidän mieltään sanomalla sitä, vaan yritin kovasti kuunnella ja olla kiinnostunut. Kaveri ei millään voinut ymmärtää että olin työntänyt paripäivää sitten vauvan ulos ja rinnat vihloivat kun lapsi itki niin sitä ei jaksanut alkaa selittämäänkään.

kenenkään vauvamme syntymän aikoihin ja kuukausiin. sitä vaan oli onnessaan sen vauvansa kanssa. anna nyt toisen pesiä rauhassa.