Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Elämä on ankeaa! (valitusta)
04.02.2008 |
Pakko kirjoittaa valitusviesti. Meillä on kolme lasta, joista nuorin vasta 2kk. On aika vaativa tapaus, eikä nuku päiväuniakaan lainkaan, joten olen käytännössä koko päivän vauva sylissä/ kantoliinassa tai imetän. Samalla yritän hoitaa kotihommia ja huolehtia isommista. Isommat tappelevat ja kitisevät, koko ajan kuuluu: " Äiti, mulla ei oo MITÄÄN tekemistä" . En yleensä ehdi istua hetkeksikään kuin imettäessäni ja silloinkin kaksi lasta ovat koko ajan kyljessä kiinni, riehuvat, kantavat minulle kirjoja luettavaksi, vaativat tekemään jotain. AARGH! En juuri käy kodin ulkopuolella muuta kuin pihassa norkoilen tunnin verran aamupäivällä katsomassa kun lapset paiskovat toisiaan lumikököillä ja karjuvat, jos kaivurilla kaivaminen ei mene toiveiden mukaisesti. Samalla heijaan vaunuja, että kuopus pysyisi edes hetken huutamatta.
Mies tulee kotiin iltahämärissä, syödään, alkaa nukutusruljanssi. Kun isot nukkuvat, pienin aloittaa jokailtaisen huutokonsertin, jota yleensä jatkuu siihen saakka, että mennään vauvan kanssa yhdessä nukkumaan. Sitten onkin taas aamu ja sama ruljanssi. Kamalimpia ovat päivät, jolloin pitää mennä jonnekin tiettyyn aikaan, koska silloin pitää koko lauma saada puettua ja ulos ovesta määräajassa kuopuksen karjuessa taustalla.
En enää edes osaa kuvitella, että minulla voisi olla jotain omaa elämää. Kaikki aika menee vain rutiinien pyörittämiseen. harvoin ehdin edes ajatella yhtään omaa ajatustani loppuun, kun joku jo keskeyttää. Tänään söin samalla kun kävelin asunnossa edestakaisin ja nukutin vauvaa kantoliinaan. Nyt onneksi sain hänet sinne nukkumaan ja pääsin hetkeksi koneelle kirjoittamaan tätä viestiä. Hiuksiakaan en ole harjannut pariin päivään. Miksi vaivautua, kun sisällä minua eivät näe kuin lapset ja ulkona on aina pipo päässä.
Koska tämä loppuu?! Saanko enää koskaan omaa elämääni takaisin?! En jaksa enää juuri välittää tai innostua mistään, kun en mitään asiaa kuitenkaan pysty loppuun saakka tekemään. Tuntuu, että kaikki muut elävät ympärillä ja minä olen vain väline, joka huolehtii kaikista muista, mutat minusta ei huolehdi kukaan. Olin juuri flunssassakin, mutta se ei näy missään, hoidan viimeisillä voimillani samat rutiinit kuin ennenkin, ihan kuin kone.
Kun vain tietäisi, että tämä helpottaa joskus...
Kommentit (31)
Mun esikoinen oli n. 4kk kun palasin nettiin.. joten jos vaikka olisit niiden lasten kanssa ja laittaisit netin kiinni, auttaisiko se?
Ihan kaikella ystävyydellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kovisteluistakin. Taidan olla sen tarpeessa. Tällä viikolla lähdetään sinne perhekerhoon. Tsemppaan itseni sinne, ihan noiden isompien takia. Tuosta ajatuksesta saa voimaa, että lasten takia pitää ryhdistäytyä. Samoin siitä toivosta, että joku päivä tämäkin vauva on jo isompi ja helpompi.
Puolustuksekseni pitää sanoa, että vauva on ihan todella poikkeuksellisen itkuinen. Ja kun se itku alkaa siihen ei välillä auta mikään. Sillion on kamala olla kaukana kotoa, kun jotenkin pitää saada koko lauma raahattua kotiin vauvan huutaessa. Ja kyse ei siis ole pikkukitinästä. Esim. kaikki automatkat yleensä huutaa, joten emme paljon autoile.
Ap
Isommat ovat silloin 4 v. ja 1v11kk. Mulla on myös mies joka tulee töistä klo 18.30-19 ja on lauantaitkin töissä eli kauheasti ei jää omaa vapaa-aikaa. Isovanhempia tms. hoitajia ei ole. Tässä jotain mitä olen tehnyt omaa arkea helpottaakseni:
- Esikoinen aloitti päiväkodissa osa-aikaisena, 3 x vkossa 4 h ajan. Tämä on helpottanut paljon, aivan uskomattoman paljon. Yritä löytää ainakin joku kerhopaikka.
- Siivooja käy
- Olen ajatellut palkata MLL:lta lastenhoitajan käymään lauantaipäivisin, että pääsisin vaikka kaupungille kävelemään ja kiertelemään vauvan kanssa
- Illalla uimaan, salille, johonkin myöhään alkavaan jumppaan jos sellainen löytyy
- Todellakin aina kun tilaisuus vain tulee niin pois kotoa, kaikki mahdolliset perhekerhot ja mammapiirit mitä vastaan tulee. Silloin pää vasta hajoaakin jos on koko ajan kotona.
Minulla on vain yksi lapsi (mieheni ei enempää halua seurattuaan oman yh-äitinsä perhehelvettiä lapsena), itse olisin aikoinani halunnut useamman, mutta elämä voi olla hankalaa jo sen yhdenkin kanssa; meillä on vuorotyöt eikä juurikaan tukiverkkoa. Minä voin sanoa suoraan, että jos meille tulisi lapsia lisää, en selviäisi sekoamatta!
Eikö hän voi välillä hoitaa lapsia? Ei kai hän viikonloppuisin ole töissä?
Ja sä kyllä vähän kuulostat siltä, että teet asioista liian vaikeita. Relaa niiden isompien kanssa. Kyllä niiden täytyy jo oppia odottamaan. Yritä saada vähän uutta näkökantaa siihen isompien hoitoon. Ja vauvan hoitoonkin.
Sä ajattelet liikaa muita ja yrität olla liian " täydellinen" . mitä jos yrittäisit välillä mennä siitä missä aita on matalin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta iso ongelma tosiaan on vauvan itkuisuus ja se, ettei nuku. Ei siis´ole sellainen tavallinen vauva, joka olisi helppo ottaa mukaan eri paikkoihin tai jättää hoitoon. Kun alkaa huutaa, kukaan muu ei tunnu saavan rauhoittumaan, paitsi minä. Miehen sylissä huuto alkaa parissa minuutissa ja loppuu vasta kun mies lykkää vauvan minulle.
Niin, ja vauva oli vahinko, eli tämä ei ole mitenkään suunniteltu tilanne. En olisi ikinä halunnut lapsia näin pienillä ikäeroilla. Ihan tiedoksi vaan asiaa ihmetelleille.
Ap
Meinaan, että ymmärrän sua, jos tämä kuopus on temperamentiltaan erilainen... Mun ajatukseni oli täysin samanlaiset silloin, kun tämä pippuripakkaus (terve mutta vaikea) vauva oli pieni. Jännitti lähteä kotoa minnekään, kun se ei ilman rintaa rauhoittunut koskaan..... Kyllä se siitä , koita jaksaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että mies ottaa kaksi kertaa viikossa jotkut kaksi lapsista mukaansa kirjastoon/uimaan/lenkille tms. ja antaa sinulle kahdenkeskistä aikaa kolmannen kanssa. Sillä sitä heistä jokainen kaipaa: äitiä, jolla on aikaa juuri HÄNELLE. On melkein takuuvarma, että lasten käytös rauhoittuu ja vaativuus vähenee, kun oppivat, että äiti on yhä vielä heidänkin äitinsä. Samalla isä saa yhteistä aikaa lastensa kanssa.
Mitenkäs olisi tällainen järjestely:
-maksullista hoitoapua kotiin säännöllisesti
-vauva on jo erilainen, vähemmän äidissä kiinni, 2-3 kk kuluttua!
-1-2 x / arkena lähdet illalla tunniksi esim. kirjastoon tai kahville tai kävelylle ihmisten ilmoille AIVAN YKSIN oman aikataulusi mukaan.
Miehesi on selvittävä lasten kanssa tämä tunti
-jos perhekerhot stressaavat, älä mene sinne. Tutustu reippaasti mieluummin lähialueen äiteihin ja kutsu kylään
Kyllä ihmisen täytyy saada olla omassa rauhassa ja hiljaisuudessa välillä. Muuten tulee tuo konemainen, suorittava olotila.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johan tuon ikäiset kaipaavat kavereita ja leikkiseuraa!
Itsellesi jäisi aikaa olla vauvan kanssa ja tehdä ehkä jotain muutakin järkevää!
Alue: Aihe vapaa
miksi ihmeessä hankitte lapset noin pienellä ikäerolla?
Oliko se yllätys, että nyt on rankkaa? Faktahan on se, että nyt ei auta valitus, sulla ei ole omaa elämää koska on 3 noin pientä. Joko hyväksyt sen tai sitten käytät energiasi valitukseen.
Isommille mielekästä tekemistä, kerhoja? Kitke pois älytön riehuminen ulkoilulla tms.
Tsemppiä ja muista ehkäisy että pääset joskus kodin ulkopuolelle töihin ja omaan elämään kiinni!