Lue keskustelun säännöt.
Kun oma vanhempi ei välitä lapsestaan eikä tämän lapsista
09.06.2014 |
Surullista.
Toinen vanhempani (isäni) on valinnut minut jo lapsesta lähtien perheemme mustaksi lampaaksi. Aihetta en mielestäni ole tähän roolitukseen koskaan antanut, oikeastaan aivan päinvastoin: olen aina hoitanut asiani kunnolla, opiskellut mm. korkeakoulututkinnon, tullut omillani toimeen, pärjännyt elämässä ja ylipäätään elänyt "ihmisiksi". Olen tiivistetysti ollut lapsi (ja nyt aikuinen), josta tämän vanhemman ei ole koskaan tarvinnut kantaa huolta ja murhetta. Kaikesta huolimatta tämä narsistisesti käyttäytyvä vanhempani on aina piikitellyt, vähätellyt ja mustamaalannut minua, vielä edelleenkin, vaikka ikää minulla on jo lähemmäs 40 vuotta. Hän keksimällä keksii minusta ja saavutuksistani vikoja, joille ivallisesti naureskelee. Nuorempaa sisarustani hän taas on kohottanut, kehunut, hehkuttanut ja lahjonut, eli epätasa-arvoisuus on ollut silmiinpistävää aina, ihan lapsesta lähtien.
Mikä pahinta, nyt hän ulottaa tämän inhonsa ja antipatiansa myös minun lapsiini ja luonnollisesti myös mieheeni. Eli ollessamme "pakollisissa" yhteistilaisuuksissa (juhlapäivät, lomavierailut jne) joudun kerta toisensa jälkeen toteamaan, miten vaari lepertelee ja syleilee sisarukseni lapsia. Minun lapsilleni hän ei edes puhu, hyvä jos edes katsoo kohti!! Tilanne on aina äärimmäisen kiusallinen ja aiheuttaa minulle joka kerta suorastaan fyysisesti pahoinvoivan olotilan. Ehkä hän tätä yrittääkin käytöksellään aiheuttaa? Sama kylmyys ja epätasa-arvoisuus jatkuu myös toiseen sukupolveen, siis minun lisäkseni myös lapsiini.
Mikä tässä tilanteessa auttaa? Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Vai olenko tosiaan ainoa, jonka täytyy perheineen tällaista kokea? :(
Kommentit (47)
"Laita äijä isyystestiin, perustele sillä ettei voi olla isä kun käyttäytyy noin paskasti."
Riittää kun tekee sukututkimukseen sopivan DNA-testin. Sitten katsoo tuleeko osumia ollenkaan isän puolen suvusta. Jos ei niin asia on sillä selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kun jaatte näitä kokemuksia. Auttaa kun huomaa ettei ole ainoa joka on tällaisesta kärsinyt.
Inhottavia ihmisiä ja käytöstä tämän ketjun kirjoituksissa. Puhuminen ja kissan nostaminen pöydälle eivät todellakaan auta vaan voivat pahentaa tilannetta. Näissä tilanteissa on yksi tapa päästä niskan päälle. Katkaise välit. Älä käy samoissa sukujuhlissa kiusaajan kanssa. Pidä kivoihin sukulaisiin yhteyttä erikseen. Kun katkaiset välit niin viet kiusaajalta mahdollisuuden kiusaamiseen. Tämäkös vasta häntä ärsyttää. Tämä on pahin mahdollinen "kosto" tai "rangaistus" minkä hän voi kokea.
Prosessi välienkatkaisuun saakka on vaan tosi kivulias.
Biologiasta juontuva lapsen tarve vanhempansa rakkaudelle ja hyväksynnälle on valtavan suuri voima.
Sen tarpeen sysääminen sivuun, oman vanhemman 'unohtaminen' vaatii voimia, ja aiheuttaa suunnatonta pettymystä, vihaa ja surua lapsessa. Ja nämäkin lapsi joutuu kokemaan ja kantamaan yksin; ilman sitä vanhempaa. Mutta ei taida tosiaan olla vaihtoehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Prosessi välienkatkaisuun saakka on vaan tosi kivulias.
Biologiasta juontuva lapsen tarve vanhempansa rakkaudelle ja hyväksynnälle on valtavan suuri voima.
Sen tarpeen sysääminen sivuun, oman vanhemman 'unohtaminen' vaatii voimia, ja aiheuttaa suunnatonta pettymystä, vihaa ja surua lapsessa. Ja nämäkin lapsi joutuu kokemaan ja kantamaan yksin; ilman sitä vanhempaa. Mutta ei taida tosiaan olla vaihtoehtoa.
Katkaisin välini äitiini nuorena aikuisena. Syy oli henkinen väkivalta. Elämänlaatu parani valtavasti.
Olen kai sen verran vahva ihminen että aikuisena ei enää ole tarvetta saada äidin rakkautta ja hyväksyntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Laita äijä isyystestiin, perustele sillä ettei voi olla isä kun käyttäytyy noin paskasti."
Riittää kun tekee sukututkimukseen sopivan DNA-testin. Sitten katsoo tuleeko osumia ollenkaan isän puolen suvusta. Jos ei niin asia on sillä selvä.
Hyvällä tuurilla tämä voi onnistua. Riippuu kuitenkin siitä onko kukaan lähisukulainen tehnyt testiä. Tein testin enkä saanut yhtään läheisiä osumia en äidin enkä isän puolelta. Ainoat osumat olivat 1% luokkaa eli niin kaukaisia sukulaisia että ei toivoakaan tietää kummalta puolelta sukua olivat. Ei yhtään tuttua sukunimeä.
Meillä on (eroon ajautuva parisuhde) ja 2,5 vuotias lapsi. Isä on suoraan sanonut, että ei edes lapsi ole hänen prioriteettilistansa kärjessä, ehkä vasta viidentenä tai kuudentena. Kyseessä vieläpä todella helppo lapsi. Tekee niin pahaa, kun lapsi(kin) elää kuin isä olisi joku silloin tällöin kotona piipahtava remonttireiska.