80-luvun teinit? Muistatteko

Meillä oli puhelin olkkarissa ja edellleen inhoan juttelua lapsuudenkodissani, kun ei ole omaa yksityisyyttä.

kun lähti opiskelemaan, eikä ollu enää sitä lankapuhelintakaan käytössä. Vielä 90-luvun puolivälissäkin sähköposti oli käytössä tosi harvalla ja kännykät opiskelijabudjetin ulottumattomissa. Silloin ei auttanut kuin sopia treffit yms. face-to-face.

Täällä stadissa yksi soitto maksoi 20 penniä, puhui sitten yhden minuutin tai miljoona minuuttia.

ensi oltiin päivä koulussa yhdessä ja sitten vielä ilta puhelimessa. Viikonloppuisin tehtiin treffejä keskustaan kaveriporukan kanssa, ne treffit piti sopia tosi tarkkaan jotta myös löysi ystävät.



Aloitin yliopisto-opinnot 90- luvun alkupuolella, kenelläkään ei ollut kännykkää tai tietokonetta. Esseet, seminaarityöt ym kirjoitettiin käsintehdyistä raakaversioista puhtaaksi yliopiston tietokoneluokassa, johon oli varauskirja. Oman sähköpostiosoitteen sain joskus vuonna 95 tai 96. Vau sitä tunnetta kun pääsi tietokoneluokkaan lukemaan sähköposteja.

Lankapuhelimitse sovittiin bileisiin menosta ym. Kännykän ostin vuonna 98, niihin aikoihin myös ensimmäisen läppärin kotiin.



Ah niitä aikoja =)

yliopistolla -93 ja sähköpostiosoite tuli kyllä heti. DOS-tilassa kirjoitettiin jopa chatissä hiukan myöhemmin :-) Ensimmäiset raportit kirjoitin kirjoituskoneella :-)

Mäkin saatoin puhua 4 tuntia jonkun kaverin kanssa puhelimessa,vaikka just oli tultu koulusta ja kohta nähtäis taas;))))

Ja niitä koneita oli yleisessä käytössä (muualla kuin atk-luokassa, johon ei päässyt kuin atk-oppitunnilla) ehkä kaksi koko tiedekunnassa... Ja vuosia meni ennen kuin sähköposti oli windows-pohjainen. Ja wp:tä käytettiin raporttien kirjoituksessa -98 asti, siinä piti osata ulkoa parikymmentä komentoa, jotta edes jotakuinkin sujuvasti pystyi töitä tekemään.

Vierailija:

yliopistolla -93 ja sähköpostiosoite tuli kyllä heti. DOS-tilassa kirjoitettiin jopa chatissä hiukan myöhemmin :-) Ensimmäiset raportit kirjoitin kirjoituskoneella :-)

ja muistan myös että isosisko tai pikkuveli oli aina linjoilla salakuuntelemassa yläkerran puhelimessa.. Piti aina tarkkaan kuunnella jos puhelin kilahti hiukan jossain vaiheessa tai kuului ylimääräistä hengitystä linjalla :)

meillä oli aina koulun jälkeen ihan kauheat soittoringit kavereiden kesken kun sovittiin koska ja missä nähdään illalla. jälkeenpäin ajatellen typerää ettei sovittu suoraan koulussa vaan piti erikseen soitella ja vielä monta kertaa jokaiselle... toisaalta silloin oli hyvää se että kaikki tulivat ajoissa treffeille kun myöhästymisestä ei pystynyt ilmoittamaan.



ja minäkin istuin vessanpöntöllä puhumassa jotta sai puhua rauhassa, puhelin oli kiinni eteisen seinässä. vinguin puhelinta omaan huoneeseen mutta en sitä saanut :(



ja kun poikakaveri meni 90-luvun alkupuolella armeijaan niin minun piti käydä aina ostamassa hänelle HPY:n puhelinkortteja joilla saattoi soittaa kasarmin yhteisestä puhelimesta muiden jonottaessa selän takana. puhuminen oli vielä törkyhintaista, hinta oli monta markkaa/minuutti joten ei siinä paljoa rupateltu. ja jos sattui olemaan metsäleirejä niin sitten ei todellakaan puhuttu moneen päivään.



ekan kännykän ostin muistaakseni vuonna 1997 ja se oli kyllä tosi ihme vekotin ;)

monella niin samanlaisia muistoja :O) Olin th-oppilaitoksessa ja siellä oli aika edistyksellstä tietotekniikkaa, -94 päästiin käyttämään s-postia (joku dos-pohjainen) ja irkkailemaan. Lopputyö tehtiin v. 95 WP:lla ja kirottiin se alimpaan helvettiin, sen jälkeen en ole moiseen ohjelmaan suostunut koskemaan (yksi väärä enterin painallus ja....). Ekan kännykkäni ostin -96 töihin mentyäni. Se oli Nokian 2110 (halon kokoinen kapula jossa jumalattoman paksu akku) joka maksoi 2500 mk, säkkijärven polkka oli pop ja puna-mustapilkulliset värikuoret ylpeys... ;)

Vierailija:

Ja niitä koneita oli yleisessä käytössä (muualla kuin atk-luokassa, johon ei päässyt kuin atk-oppitunnilla) ehkä kaksi koko tiedekunnassa... Ja vuosia meni ennen kuin sähköposti oli windows-pohjainen. Ja wp:tä käytettiin raporttien kirjoituksessa -98 asti, siinä piti osata ulkoa parikymmentä komentoa, jotta edes jotakuinkin sujuvasti pystyi töitä tekemään.

Vierailija:

yliopistolla -93 ja sähköpostiosoite tuli kyllä heti. DOS-tilassa kirjoitettiin jopa chatissä hiukan myöhemmin :-) Ensimmäiset raportit kirjoitin kirjoituskoneella :-)

Puhelu oli maraton pitkiä, välillä poljin stepperiäkin tunnin puhelimessa puhuen. 4-5h oli ihan normaali puhelu klo 17 jälkeen. Kännykän hankin -97 ja en voinut ostaa Ericssonia koska puhelimen piti olla luurin kokoinen =) Otin nokian vanhemman mallin. lankapuhelimesta jouduin luopumaan erossa pakolla.

muistelen 90-lukua....



kun nmt:t tuli " taviksille" ... bussiin ei kehdannut nousta luuri korvalla ja känny piti sulkea matkan ajaksi ettei se vain soi (vain jupit puhu puhelimeen bussissa) ja kaupassa puhelu lopetettiin maksamisen ajaksi



kun baarissa tai kahvilla istuttiin, kaikilla oli kännykät pöydillä ja miehet kulki reteesti kännykkä vyöllä heiluen



kaveriporukassa hauskuutettiin soittamalla kaverille pilari; saatiin nauraa kun toinen tärkeenä kaivaa kännykkää tai kattoo kuinka moni rupes kännykkääsä tarkistamaan



oli se niin uutta sillon



ja joo, paksut akut luurin ulkopuolella ja luuri kuin halko ikään, mut niin pieni ja sievä, et sille oli aina tilaa käsilaukussa

ei varaa puhelinosakkeeseen, kolikkopuhelimesta yritin soitella poikakaverille armeijaan ja yleensä siinä vaiheessa kun se ehti puhelimeen niin mulla loppu rahat. Onneksi jossain oli niitä korttipuhelimia. SÄhköpostinkin sain heti, mutta ei mulla ollut kuin kaveri joka käytti sähköpostia ja me nähtiin joka päivä luennoilla :)

Vierailija:

Ekan kännykkäni ostin -96 töihin mentyäni. Se oli Nokian 2110 (halon kokoinen kapula jossa jumalattoman paksu akku) joka maksoi 2500 mk, säkkijärven polkka oli pop ja puna-mustapilkulliset värikuoret ylpeys... ;)

2110:

Gewicht: 230 g

Maße: 168 mm x 57 mm x 24 mm

Mulla oli sentään Cityman:

Weight: 790 gr

Dimensions (W*H*D): 44*186*79 mm (with battery pack)

Ja väitti olevansa 16, 18 tms vaikka tosiasiassa oli hädin tuskin 13? Isojen poikien kanssa oli sitten jännää kikatella. Lällärillä myös samaa peliä kylän poikien kanssa.

Myös kun itse soitti niin jännitti kauheesti että vastaako se ite puhelimeen vai joku muu! Ja entä jos ne vastaa kaikki pelkällä sukunimellä, mistä sitä sitten tietää kuka siellä on puhelimessa! Kauheaa jos niillä on samanlaiset äänet ja alkaakin puhumaan vaikka hänen veljelleen tai isälle!

Varsinkin kun tavattiinkin,kun olin tuon pojan kanssa pari vuotta...