Lohduttavia ajatuksia niille, jotka eivät ole yrityksistä huolimatta tulleet raskaaksi.
Muitakin kuin se, että ehtiihän sitä. Koska me elämme hirveän huolen vallassa asian suhteen, sitä eivät helposti raskautuneet ymmärrä.
Kommentit (19)
Mikä oli motiivisi noin ilkeään kommenttiin?
Hyvä, kun sitten niitä lapsia siunaantuu moisille luusereille.. no, life sucks.
älkää siitä välittäkö.
Lohdutukseksi: joskus se vie vähän kauemmin, mutta lähes kaikki jotka tahtoo, saa pienen nyytin kotiinsa! Koittakaa ajatella että joka tapauksessa joku päivä teillä on lapsi! Nyt pitää vaan odottaa vähän liian kauan.
Itselläni 5 v lapsettomuutta takana ja nyt olen raskaana 8+ jotain viikolla.
Vieläkään en meinaa uskoa, että voiko näin todella olla.
Yleensä siihen ei mene lapsottuudesta kärsivilläkään noin kauaa!!
Kaikkea hyvää!
sinut on luotiu joksikin muuksi kuin äidiksi.
unohda siis äitiys, ja hanki elämä. tai kissa.
Taistelu vasta on elämää ja voitto on taistelun hinta.
Vaikea asia, tietäisikin miten lohduttaa. Itsellä kaksi lasta, kolmatta tosin yritetty alulle jo neljä vuotta.
Valitettavasti minullakaan ei ole sinulle mitään lohduttavia sanoja. Sekään kun ei auta, että joskus ihme voi tapahtua. Meillä on nyt muutaman vuoden ikäinen esikoinen, jota odottelimme tooodella monta vuotta! Hän on suuri ihme ja kultakimpale elämässämme. Mutta edelleen hänen syntymän jälkeen olemme halunneet monta vuotta lasta, eikä raskautta kuulu. Tiedän, että olemme todella onnekkaita, että meillä on hänet! Mutta silti vauvakuume on liiankin iso ja itsekin kaipaisin lohduttavia sanoja...
Ja se ei muuten pidä paikkaansa, että 10 vuoden päästä olo helpottuu... Ainakaan meillä!
lapsen voi saada tekemättäkin, se vaan vaati pitkää pinnaa :o)
Minulla on pcos, ja kierrot aivan alyttömän pitkiä. Kuukausia kerrallaan. Aloin jo ajatella, että en ikinä saisi lapsia. Mutta sitten ihme vain tapahtui, viikkoa ennen kun oltaisiin aloitettu yrittämään taas. Nyt hän on kaksivuotias höpöttäjä. Nyt toivoisin toista, nähdään kuinka pitkään pitää seuraavaa odotella. Vaikka riittäisihän tuo yksikin ihme. Lohdutuksen sanoja on vaikea muotoilla, tiedän kuinka kauhean lohdutonta se lapsettomuus on, sanoisin vain, että se tapahtuu jos sen on tarkoitus tapahtua. Pitäkää toivonkipinästä kiinni... bd bd...
adoptiotako tarkoitat, totta mutta ei sekään kaikille mahdollista!
minä olen viimeksi käyttänyt ehkäisyä vuonna 1999. Tänä aikana olen ollut 8 kertaa raskaana. Joista 6 on mennyt kesken rv 5 - 30. Tulen raskaaksi toisinaan heti, toisinaan menee useampi vuosi. Vihdoinkin, valtavan katkeruuden kautta, olen oppinut olemaan onnellinen niistä asioista mitä minulla. Lapsi on tietenkin todella tärkeä, mutta ennen kaikkea olen pyrkinyt löytämään elämästä myös ne muut ihanat asiat. Vihdoinkin olen onnistunut jättämään taakse sen pakkomielteisen lapsen yrittämisen ja etenkin se on henkisesti helpottanut oloani. Minulla on edes yksi lapsi ja nyt olen taas raskaana ihan alussa. En tiedä miten tässä käy mutta luottavaisin mielin mennään eteenpäin vaikka tiputus voi tulla vaikka jo huomenna.
Toivon että sinäkin tulet vielä raskaaksi ja saat kauan toivomasi vauvan. Toivon myös että onnistuisit helpottamaan jotenkin lapsen kaipuun tuskaa ja hallitsemaan tuskaa ja epävarmuutta.
Jos joku vaan voisi varmaksi luvata että sen lapsen saa vaikka 5 vuoden kuluttua. Kyllä sen ajan jaksaisi hyvinkin odottaa. Jos joku vaan voisi sen VARMASTI luvata.
Hmm, koittakaa keksiä jotain muutakin kivaa elämäänne, kun vaan lapset. Tiedän että elämä tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä ilman lapsia. mutta koittakaa keksiä jotain toiseksi ihaninta ja kivaa tähän elämään.
Ja joskus tapahtuu myös ihmeitä, kuten meillä jolla oli sekundaarista lapsettomuutta 12 vuotta. Kyllä tiedän että olimme tosi onnekkaita että meillä edes oli esikoinen, ja hänkin on varsinainen kultakimpale ja elämämme ilo.
Eniten kyllä satutti ihmisten kommentit siitä että miksi olemme niin itsekäitä että emme anna lapsellemme sisarusta! Eihän se meidän tahdosta kiini ollut!
Emme koskaan puhuneet siitä että toinen lapsi ei vaan saa alkua yrityksistä huolimatta. Kaikki luulivat että tämä ikäero oli tarkoituken mukainen, eikä tänä päivänäkään vielä kukaan läheisistämmekään tiedä asiasta.
Siinä vuosien varrella harrastimme kaikkea kivaa, yhdessä lapsen kanssa, välillä vaan kaksitaan jne. Oli meillä tosi mukavaa, vaikka välillä olikin haikeata nähdä monilapsisia perheitä.
Tsemppiä, ja toivottavasti tekin saatte sen oman pienen ihmeen.
" luotu äideiksi" ? MIten sen selität? No kerroppa nyt kun kaiken tiedät
että et joudu hoitamaan kuumeista vauvaa ja olemaan huolesta sekaisin.
Ei niin pitkää yötä ettei päivä perässä.
Kun ajattelen tuota pitkää odotuksen odotusta näin jälkikäteen, niin olen huomannut kuinka paljon se kasvatti minua ihmisenä - teki jollain tavoin entistä ehyemmän. Sairaudet, onnettomuudet yms. kasvattavat ihmisiä ja sellaisten jälkeen elämäänsä osaa arvostaa paljon enemmän. Osaan myös nähdä lapsen saamisen onnen sekä lapsettomien tuskan ihan eri tavalla kuin joku joka on tullut raskaaksi kertalaakista - tuntuu jopa että lastaan osaa arvostaa paljon enemmän kun sen eteen on nähty paljon vaivaa.
Toivottavasti kaikki te lasta toivovat ja lapsettomuudesta kärsivät saatte kokea vanhemmuuden onnen - tavalla tai toisella.
Ja toivottavasti kirjoitukseni ei loukannut ketään.
Sinun elämälläsi on jokin muu " suurempi" tarkoitus.
Itselläni on äitiä lyhyempi pinna, päädyimme adoptioon :D
Vai lohduttaako se, että aallonpohjan kautta taas noustaan, ja asia ei ole yhtä arka kymmenen vuoden päästä?