Minä en koe ansainneeni koskaan yhtään mitään.

Jos minä jotain saan tai ostan, tulee heti sellainen olo, etten ole kyllä ansainnut yhtään mitään.

Tämä taitaa juontaa kotikasvatuksen, koulukiusaatuksi joutumisen ja varhain sairastetun (huonosti hoidetun) masennuksen yhteisvaikutuksesta.



Kun sain ensimmäisen lapseni, tunsin oloni tosi oudoksi, en vaan osannut sitten iloitakaan ja se masennuskin iski taas päälle.



Miten oppia iloitsemaan omista saavutuksistaan niin, ettei koko ajan taka-alalla jyskytä tunne, etten ole ansainnut tätäkään?