Isot ryhmät

Eskarilaisen ryhmäkoko on 21, mutta pysyvästi ryhmässä on 22lasta. Ryhmässä 3aikuista. Tietenkään kaikki lapset eivät ole aina yhtäaikaa ja joukossa on joku osa-aikainenkin. Mutta kun kyseessä on eskari-viskari ryhmä, niin ne kaikki lapset ovat juuri samaan aikaan paikalla (lähinnä siis eskariajan/päivisin kaikki). Eli silloin ryhmäkoko ylittyy jatkuvasti.



Sitten pikkusiskon ryhmäkoko on vain 14lasta (koska niin paljon alle 3v:ta, joilla tuo lapsisuhde hoitajaa kohti lasketaan erilailla) ja aikuisten lukumäärä kai periaatteessa 3-4. Lukumäärästä en ole päässyt selvyyteen koska tekevät aamu/iltavuoroa ja paljon on sijaisia ja yksi hoitaja vielä opiskelee. Välillä on vähemmän hoitajia paikalla, mutta yleensä aika hyvin lapsimäärään nähden. Tässä ryhmässä on myös paljon enemmän näitä poissaolevia lapsia ja varsinkin tautiaikana hoitajia voi olla ruhtinaallisesti lapsimäärää kohti. Ainoa ongelma on ollut että puoli vuotta meni ilman pätevää lastentarhanopettajaa ja lastenhoitaja teki hänen sijaisuuttaan. Ja joskus kun hain lapsen, niin tämäkin lastentarhanopettajan sijaisuutta tehnyt oli isompien puolella paikkaamassa siellä hoitajavajetta, niin tässä sisarus/pienempien ryhmässä oli vain lähihoitajia.



Eli taitaa päiväkodissa olla pientä " joustoa" säännöksistä/suosituksista tai mitä nyt ovatkaan.

Siis tuohon ettei ehdi kuulumisia vaihtaa tai tehdä enää metsäretkiä. Meidän laosen ryhmässä on 22 lasta ja 3 aikuista. Ja teattereissa käydään, metsäretket ovat joka viikko ja pulkkamäkeen lähdetään aina kuin mahdollista. Toki on joskus henkilökunnan sairastumisten vuoksi peruttu retkiä yms. mutta tuolla normaalimitoituksella ainakin meidän lapsen ryhmän aikuiset selviytyvät hyvin. Kyse on siis yli 3 vuotiaiden ryhmästä.



Taitaa olla henkilökunnan asenteesta kiinni, jos eivät pysty edes kuulumisia vaihtaa. Minä ainakin vaihdan kuulumiset joka kerta kun lapseni haen hoidosta. Aamuisin on töissä käydessäni ollut itsellä sen verran hoppu, ettei ole aina ehtinyt kuin heippa sanoa.



Tiedän että lapseni ryhmän yksi aikuinen on kovinkin aktiivinen, joten saa varmaan työtoverinsakin innostumaan. Ja tästä olen todella kiitollinen.

Näistä 12 eskaria, 12 viskaria ja loput junnuja.



Ulkoiluista ovat joskus tinkineet kaatosateen, juhlaohjelman harjoittelun tai muun poikkeuksen takia. retkiä tekevät koko porukalla ja pienryhmissä jatkuvasti, vähintään kerran 2 viikossa on joku metsäretki, kulttuuririento tms.



Eilen sain helmikuun tiedotteen ja tiedossa on niin hiihtoa, luistelua kuin laskiaisen pulkkamäkiretkikin, runebergintortutkin leipovat itse. Nuo luistelut ja hiihdot eivät ole pk:n pihalla vaan luistelemaan mennään kaupungin luistinradalle ja hiihtämään oikealle ladulle.



Ei ole resurssipulaa valittanut sen enempää pk:n johtaja kuin muukaan henkilökunta. Taitaa olla asenteesta kiinni.

Meillä isommalla 18 lasta ja 3 hoitajaa + erityisavustaja.



Pienemmän ryhmässä 14 lasta ja 4 hoitajaa.

Pojan ryhmässä 21 lasta ja 5 aikuista (lto, 2 lastenhoitajaa, 2 avustajaa/harjoittelijaa).



Tytön ryhmässä 19 lasta ja 4 aikuista (lto, 2 hoitajaa, 1 avustaja/harjoittelija).



Mistään ei ole tingitty ja lapset tekevöt paljon kaikkea pienryhmissä - jumppaavat, retkeilevät, askartelevat, pelailevat, laulavat jne.

Muistutan vain, että melkoisen paljon on myös merkitystä sillä, minkälaisia lapsia ryhmässä on. Meillä työntekijöillä on vaitiolovelvoillisuus, joten emme voi vanhemmille kertoa aina ihan kaikkea siitä, mikä toimintaamme vaikuttaa. Toisinaan ryhmät ovat sellaisia, että niissä on hyvin paljon aikuisen tukea vaativia lapsia (esim. vielä diagnosoimattomia adhd-lapsia tms.), joiden kanssa on suorastaan vaarallista lähteä minnekään aidattua pihaa pidemmälle.

Jos joukossa on uhmakas lapsi tai jopa useita, on aika turvaton olo olla jossakin vilkkaan liikenteen keskellä suuren ryhmän kanssa. Ei siinä aina koulutus tai kokemus auta.

Ryhmäkoot ovat isoja. Asetukset ovat sellaiset, että 7 3-vuotiasta menee yhden aikuisen kanssa lakisääteisesti. Minun mielestäni on aika iso porukka, jos 14 juuri kolme täyttänyttä on kahden aikuisen kanssa retkeilemässä.

Uskon, että laiskuudesta harvoin on kyse, jos retkeily vähenee. Välillä vaan ryhmän tarpeet ovat sellaiset, että arjen perushoitotilanteet ja rutiinit ovat extraohjelmaa tärkeämmällä sijalla. Kun peruspuuhat toimii, on toki mukava saada vaihtelua tasaiseen arkeen.



Miten te vanhemmat koette päiväkotien ryhmäkoot? Tuntuuko teistä, että retkeily sujuu ihan mallikkaasti isollakin porukalla? Välillä kun tuntuu, että yhden uhmaikäisen kanssa kauppareissukin on liikaa...

Kolme hoitajaa per 21 lasta, mutta kolme on paikalla vain päiväsaikaan, kun tapahtuu se varsinainen toimintaosuus. Ryhmän kasvaessa tuli siis vielä yksi uusi hoitaja, joka siis jo aloitti ennen lasten tuloa.

Lisäksi on tietty päiväkodin muuta avustavaa henkilökuntaa kuten kaksi siivoojaa ja keittäjä.



Ehtivät kyllä käydä metsäretkillä ja elokuvaretkillä ja lähes joka päivälle jotain tekemistä, ja viikoittain vaihtuu teemat, samoin kuukausittain. Eli siinä mielessä on hyvin asiat, ja lisäksi on lapsia jaettu kiinnostusten mukaan erilaisiin " kerhoihin" joissa tehdään vähän erilaisia asioita kerran viikossa, lisäksi on " viskarit" 5-vuotialle esikouluharjoituksia varten.



Se missä ryhmäkoko näkyy, on että ulkoilua ei ole välttämäti kuin kerran päivässä, ja toisaalta lapset ovat aika omineen. Tietyssä määrin omatoimisuus ja joukon mukana meneminen on hyvä, mutta luonteiden ääripäissä tämän systeemin ongelmat sitten korostuu. Esim. meidän ujo lapsi tuntuu jäävän vähän jalkoihin ja huomiotta ja seisoskelemaan vaan. Ja monessa tilanteessa ei ole rahkeita ja hoitajia tarpeeksi leikkimään lasten kanssa, he vain siis valvovat ja ohjeistavat seuraavaa steppiä. Ryhmissä kyllä toimitaan ja ohjaaja on mutta yksilöllisyys tuppaa unohtumaan aika paljon. Ja tähän asti on ollut hyvä, että ei ole lyöviä ja muita ongelmallisia lapsia ollut, mut nyt kun ryhmäkokoa on alettu vielä entisestään kasvattaa, on joukko alkanut hieman villiintyä välillä turhan valvomattomaksi.

Piiku: Tuntuu varsin väärältä ryhmän lapsia kohtaan, jos yksi tai pari lasta viitoittavat ryhmän toiminnan. Muut lapset jäävät näin huomioimatta ja heidän päivänsä lienevät tylsiä jne. Entäpä kun kuulevat kaverin pk:sta, jossa on virikkeellistä ohjelmaa?



En todellakaan haluaisi lastani päiväksi " valvottuun säilytykseen" päiväkotiin, jossa 5-vuotiaiden kanssa toimitaan " perushoidolla" . Kai pk-lasten varhaiskasvatussuunnitelmaan, lakeihin&asetuksiin ym. lasten päivähoidosta kuuluu muutakin kuin perushoito?



Voisikos noita diagnoosia vailla olevia lapsia ohjata asianmukaiseen hoitoon hankkimaan diagnoosit? Tietenkin he tarvitsevat tasoistaan hoitoa, mutta eihän muiden pidä kärsiä heidän takiaan.

arnica:

Piiku: Tuntuu varsin väärältä ryhmän lapsia kohtaan, jos yksi tai pari lasta viitoittavat ryhmän toiminnan. Muut lapset jäävät näin huomioimatta ja heidän päivänsä lienevät tylsiä jne. Entäpä kun kuulevat kaverin pk:sta, jossa on virikkeellistä ohjelmaa?

En todellakaan haluaisi lastani päiväksi " valvottuun säilytykseen" päiväkotiin, jossa 5-vuotiaiden kanssa toimitaan " perushoidolla" . Kai pk-lasten varhaiskasvatussuunnitelmaan, lakeihin&asetuksiin ym. lasten päivähoidosta kuuluu muutakin kuin perushoito?

Voisikos noita diagnoosia vailla olevia lapsia ohjata asianmukaiseen hoitoon hankkimaan diagnoosit? Tietenkin he tarvitsevat tasoistaan hoitoa, mutta eihän muiden pidä kärsiä heidän takiaan.

Ihan samaa turhautumista itse koen asian kanssa. Mutta totuus on se, että kuntien resurssit tutkia näitä erityislapsia eivät tunnu missään olevan riittäväy. Ja ihan pienten kohdalla odotellaan aika pitkään, ennekuin mitään varsinaista diagnoosia annetaankaan. Adhd usein voidana diagnosioida vasta lähellä kouluikää.

Niin kauan kuin lapsella ei ole mitään paperia ongelmista, ei myöskään ryhmäkokoa pienennetä hänen vuokseen. Avustajia palkataan tosi nihkeästi ja tukea lapsille vaikea saada (pitkät jojot toiminatperapiaan, psykologeille). Mutta silti uskon, että ryhmissä pyritään tekemään laadukasta varhaiskasvatusta. Mielestäni se kuitenkin on paljon muuta kuin retket ja muu extra. Pienten lasten kohdalle se perushoito on kaikkein arvokkain asia. Jos lapsen perushoito ei toimi (lapsen lepo/ulkoilu/ravinto aina huonossa jamassa), ei retket tilannetta pelasta.

14 lasta ja 3 hoitajaa+harjoittelija.Poika oli ennen kunnallisessa päiväkodissa isossa ryhmässä,ja se aiheutti tiettyjä ongelmia jotka tuon ryhmän vaihdoksen myötä helpottuivat,mutta toki suurin osa lapsista pärjää isossakin ryhmässä,meidän poika selkeästi tarvitsee enemmän ohjausta ja rauhallisempaa menoa,vaikkei ole mitenkään diagnosoitu.



Noista retkista,päiväkodissa niitä hyvin harvoin tekivät,mutten niitä mitekään osannut kaivata vaikka muissa lähiseudun päiväkodeissa oli sillä saralla aktiivisempaa.Pojalle ihan " vain" leikkiminen ulkona ja askartelut olivat jo mukavia,me vanhemmat kyllä viedään retkille ja elokuviin,uimahalliin,tapahtumiin jne.Eli minun mielipiteeni on,että päiväkodit eivät ole ohjelmapuistoja ja toimivat resurssiensa mukaan.Kaikki kunnia hoitajille,parhaansa varmasti tekevät.

Esim. meillä isommat viskari ja eskarit saavat olla jo varsin paljon pienryhmissä leikkimässä keskenään. Päiväkodissa on erilaisia tiloja mihin lapsia jakaa, mutta minua mietityttää se että lapset ovat usein keskenään kun heitä hakee. Lähin aikuinen voi olla tilan takana olevan aulan toisella puolella olevassa huoneessa. Tai lapset ovat vielä yhtä pykälää kauempana keskenään jumppasalissa. Eli aikuinen ei edes kuule leikkejä.



Ja pihalla on yksi esimerkki pihavälinevaja jonne pojat aikanaan menivät piiloon tappelemaan. Yksi tappelu käytiin myös leikkimökin takana. Pihalla olevat hoitajat eivät näistä tienneet mitään.



Meillä päiväkoti on kehuttu ja monen mielestä parhaasta päästä... Kummilapseni päiväkodissa äiti valitti kun lapsen lääkitys oli unohdettu antaa ja joskus kun haki lapsen kotiin, oli talvella ulkona kengät paljaissa jaloissa ja t-paita haalarin alla (lapsi oli pukenut itse ja kukaan ei ollut ehtinyt/muistaa tarkistaa mitä lapsi puki). -Tälläisten jälkeen minua lähinnä kauhistuttaa mitä kaikkea päiväkodissa voi tapahtua.



Erityislapsista taitaa valitettavasti olla niin että kuntien resurssit ovat usein puutteelliset. Jopa ne lapset joilla on lausunto omasta erityisavustajatarpeesta eivät niitä yleensä saa (harvoin saavat edes yhden yhteisen ryhmäänsä). Käytännössä tarve ratkaistaan usein sillä että nämä lapset vievät 2lapsen paikan päivähoidossa. Ja useinhan noissa lausuntokierroksissa menee aikaa ja niitä ei kovin nuorille tosiaan anneta.



Itse näen asian niin että perheenkin kesken voimme tehdä retkiä yms. kivaa. Voimme opettaa lapselle paljon taitoja, myös niitä sosiaalisia. Mutta päiväkodissa pitäisi pystyä olemaan varma että lapsi saa tarvitsemansa perushoidon ja että aikuiset valvovat lasten tekemisiä.