Mikä ihme meissä hyvissä äideissä ja vaimoissa ärsyttää?
Minulle perheeni on ykkönen. Rakastan lapsiani ja miestäni yli kaiken. Meidän kotimme on siisti ja viihtyisä. Vietämme paljon aikaa yhdessä ja teemme kaikkea kivaa. Toki välillä myös riidellään, mutta aina sovitaan. Jaksamme hyvin mieheni kanssa pyörittää kotia ja arkea. Olemme onnellisia ja myös " aikuisten touhut" luistavat hyvin. Lapsia on kolme. Lapsemme osaavat käyttäytyä nätisti ja osaavat jakaa asioita ja ottaa toisia huomioon; osa luonteesta, osa kasvatuksesta. Meillä nauretaan paljon, halitaan ja jutellaan. En hauku miestäni ympäri kyliä. Jos on jotain negatiivista sanottavaa, juttelemme sen keskenämme. Jostain kumman syystä meidän kuviomme tuntuvat monia ärsyttävän, vaikka emme mitenkään korosta omaa onnellisuuttamme. En hehkuttele lastemme käytöstä, en parisuhdettamme, en kehuskele siistillä kodilla tai sillä, että meillä syödään hyvää ruokaa ja miehellä on aina ruoka pöydässä kun tulee töistä kotiin. Miksi ihmeessä monet tuntuvat kokevan toisten onnellisuuden uhkana itselleen? Miksi on tarpeen mustamaalata äitiä, joka on ONNELLINEN perheensä kanssa ja TYKKÄÄ tehdä kotitöitä??
Kommentit (34)
jotka kyllä osaa olla kriittisiä suustaan esim. valittavat saamaansa kohtelua töissä tai kaupassa. Mutta KOSKAAN ei hauku miestään tai lastaan!??! Mä olen tottunut siihen että läheisten kavereitten kanssa jutellaan ja nauretaan ja juorutaan kaikki jutut. Esim. että mies tekee liikaa töitä, mies ravistaa pyykit väärin tms arjen pikkujuttuja jolle voi nauraa.
On ärsyttävää ja ihmeellistä ettei puhu noista. Esim. tämä toinen lähituttu erosi ekasta miehestään vaikkei koskaan ollut meille läheisille mitään viestittänyt, että ei pitäisi miehestään!! Ja nyt uuden miehen kanssa sama juttu, ei ikinä mitään kriittistä sano hänestä... outoa... Lakaisevatko kotonakin kaiken maton alle...?
Oikeen mainostetaan sitä kuinka onnellisia ollaan ja kuinka hyviä vanhempia jne... Vittu mitä paasausta.
Vierailija:
Siivoatteko te täällä keskellä yötäkin, kun aina paikat kiiltää vaikka on kolme pientä lasta! Täällä on luonnottoman puhdasta ollakseen lapsiperhe.
Varsinkin jos on vähän vieraampi ihminen. Kun suomalaiselle on aika vaikea sanoa suoraan että vau, onpa täällä siistiä. Sellaisia puheita pidetään vierailta ihmisiltä imelinä ja mielistelynhaluisina. On liian henkilökohtaista sanoa puolitutulle että kylläpä teillä on siistiä vaikka on kolme lasta. Jolloin asia ilmaistaan kevyttä herjaa heittämällä.
mun ei tarvi mainostaa onnellisuuttani kenellekään, eikä sitä että olen hyvä vanhempi. kaikki nää näkyy ilman mainostamistakin.
epäonnellisia ja epävarmoja vanhempia ne, joiden tarvii sitä julkistaa ja mainostaa, se luo hieman epäilyä että mikäs se oikea tilanne olikaan. 29
Ap huijaa. Paremmaksi tuleminen kaikessa on prosessi, joka vaatii myös syyllisyyttä, tahtotilaa, huonoja hetkiä ja kilvoittelua.
Ei kukaan vaan ole täydellinen koko elämäänsä. Äitiydessä sen näkee tehokkaimmin. Välillä tekee niin huonoja valintoja, että miettii, analysoi, kasvaa ja parantaa.
Luonnonlaki!
Siskonikin on laittanut välit poikki meidän kanssamme ja on humalassa tunnustanut, että on sairaan kateellinen meidän elämästämme :(. En todellakaan harrasta onnemme hehkuttamista pitkin kyliä enkä retostele siivouksilla tai ruuanlaitoilla mutta tiettyjen ihmisten kommenteista voi hyvin lukea, että heitä yksinkertaisesti ärsyttää se, että meillä ei syödä valmisruokia tai se, että lapseni nukkuvat hyvin päiväunet ja se, että meillä yleensä on siistiä...jne. jne.
eikä todellakaan edes kuvittele sellaista mutta ajan takaa sitä, että on ihmisiä, joita tuntuu toisten onni (tai heidän kuvittelemansa sellainen) ärsyttävän ihan kamalasti.
- itsensä muiden yläpuolelle nostaminen
(Me ollaan täydellinen perhe ja minä olen täydellinen vaimo ja me ollaan tosi hyviä, ainakin parempia kuin noi muut. Perustuuko omanarvontuntosi todella sille, että teillä ei pyöri villakoiria nurkissa ja että kokkaat miehellesi?)
- kapea maailmankatsomus
(Hyvä vaimo on säyseä ja alistuva, hyvä äiti uhraa koko elämänsä lapsilleen, hyvässä perheessä ei koskaan tapella, hyvien ihmisten asunnot ovat aina tiptop-kunnossa. Etkö siedä erilaisuutta? Eikö mikään muu kuin perinteinen ja konservatiivinen tapa voi olla hyvää?)
Terv. hyvä ja onnellinen ihminen,jonka kämppä saattaa joskus olla sekaisin ja joka ei todellakaan kokkaa läheskään päivittäin edes itselleen. Minä saan tyydytykseni ihan muista asioista kuin kotitöistä.
Mies herää aamulla lasten kanssa, pukee, pesee laittaa aamiaisen (olen huono heräämään ajoissa).
Mies vie lapset tarhaan ja hakee jos joku sairastuu kesken tarhapäivän (kummallakin yhtä pitkä työmatka).
Illalla mies yleensä hieroo väsyneitä jalkojani ja hartioitani. Olen yleensä väsyneempi iltaisin kuin mieheni. Mies myös leikkii enemmän lasten kanssa...
Viikonloppuisin mies laittaa yleensä ruuan ja käy kaupoissa. En edes tajua, miksi mies jaksaa vielä huomioida mua muutenkin ja vakuutella joka päivä rakastavansa mua???!
vaikka mä nyt kirjoitinkin kokkaavani miehelleni ja siivoavani täällä, niin hieman tarkennusta...
- en kokkaa päivittäin (teen ruokaa kerralla isompia määriä)
- enkä siivoa päivittäin, keräilen kyllä aina tavarat paikoilleen.
- En TODELLAKAAn hehkuta ulkopuolisille, miten hyvä äiti tai vaimo olen, enkä mainosta suhteemme onnellisuutta... Osaan kyllä kiukutella kavereilleni, kun mies viikkaa paidat eri tavalla kuin minä ja jättää sen vessanpöntön renkaan ylös ;) Ainoa, jolle hyvin usein sanon, että olen onnellinen, on mieheni...
Mä tunnen monia äitejä, jotka eivä kokkaa miehilleen tai siivoa itse (vaan käyttävät siivoajaa). He ovat silti varmasti miehilleen hyviä vaimoja ja lapsilleen parhaita mahdollisia äitejä. Tuskin ne miehet ketään pitää sen takia hyvänä vaimona, että ruoka on pöydässä... tai mistä minä tiiän...
Jos joku mulle alkaisi selittämään, miten hyvä vaimo tai äiti on, niin kyllä se mua ihmetyttäisi... ja varmaan eka ajatus olisi, että joku on pielessä. Niinhän se menee urheilussakin, kun joukkueen johto sanoo, että " valmentajalla on täysi luottamus" , niin todellisuudessa lähtölaskenta on jo alkanut... heh...
Kel' onni on, se onnen kätkeköön...
En ole koskaan mainostanut siisteyttä, kotimme ulkonäköä tai onnellista parisuhdetta. Ei kuulu tapoihin.
Kyllä sen kateuden vaan oikeasti silloin tällöin näkee ihan varmasti.
Tuo työkavereiden kommentointi suhteestani mieheeni tuli erään keskustelun jälkeen, kun minulta oli kysytty miten mieheni lepyttelee minua riitojen jälkeen. No oli pakko kertoa, ettemme ole koskaan riidelleet. Eivät uskoneet.
Minulla ei ole tarvetta hehkutella ulkopuolisille. Täällä kerroin anonyyminä, koska asiasta keskusteltiin. Anteeksi jos kuulosti reteilylt, ei ollut tarkoitus.
Onko ap omasta mielestään mainitunlainen.
Hyvä, että olet itse tietoinen vahvuuksistasi.
--
Itse olen ok äiti lapsille, miehelle ei mehut riitä, johtuen miehen työstä (poissaoloista).
näitä perussuomalaisia ja peruskateellisia mammoja. Minkäs teet jos olet täydellinen muiden silmissä, vaikka et sellaista itse olisi väittänytkään. Kateus vie kalatkin vedestä.