Otin peneen yhteyttä - tuntuu kuin olisin tehnyt syntiä
Koko sen ajan kun olen äitipuolena ollut, olen ollut ahdistunut lapsipuolistani. Nyt otin yhteyttä peneen, koska tuntuu, että pää räjähtää. Olo on sekä helpottunut, että syyllinen.
Kommentit (28)
En osaa eritellä varmaan kovin hyvin, miksi mulla on epämiellyttävä olo kun he tulevat. He ajautuvat helposti kaaokseen, jota on vaikea lopettaa. He eivät osaa viihdyttää itseään muuten kuin juoksemalla päättömästi ja villitsemällä toisiaan kaoottisuuteen. Heidän kanssaan on välillä vaikea liikkua, koska he tottelevat vain itseään. He eivät erityisesti taida pitää isästään, eivätkä minusta. He mielellään lyöttäytyisivät minun kanssani yksiin isää vastaan. He haluavat olla voittajan puolella ja kannustavat pelissä aina voittajaa.
He luulevat, että kaikilta vammaisilta on kastroitu penis ja he ihmettelevät, miksi sitä ei ole tehty. Vanhempi (7v) ei ole varma sukupuolten välisistä eroista (lyhyttukkainen ja tumma on aina poika hänen mielestään - se on sivuseikka vaikka tällä olisi korvikset ja pimppa).
Nuoremmasta ei saa puhua tämän ollessa paikalla. Nuorempi ei koskaan kerro syytä siihen, miksi esim. itkee - hän vain menee jonnekin nurkkaan, josta sitten kaivautuu esille. Ei auta, vaikka menisi sinne istumaan hänen kanssaan ja pitäisi sylissä, paijaisi. Sanaakaan ei tule ulos. Nuorempi puhuu hirveyksiä hymyillen suloisesti " mä en tykkää isästä, mä tapan isoveljen, ihanaa, sitten se olisi kuollut, mä en halua tulla tänne enää, jihuu!" Ja samalla leveä hymy kasvoilla.
Mitähän vielä... Olen vain niin väsynyt.
mutta esim. hän ei uskalla tehdä palapelejä, koska saattaisi epäonnistua.
Se kaoottisuus on kaikkein vaikeinta kestää. Se on loputonta, jotenkin vähän hysteeristä.
Silloin kun meillä on jonkun tutun lapsia käymässä, eron näihin lapsiin huomaa kaikkein selvimmin. Silloin kun vain nämä lapset ovat meillä, heidän erikoisuuksiinsa alkaa melkein tottua. Usein kun liikumme lasten kanssa, muut aikuiset lasten kanssa tuijottavat melkein haavi auki. (Ja mua nolottaa). Pari viikkoa sitten lapset riehuivat uimahallissa niin, että toiset vanhemmat lapsineen joutuivat väistämään altaan reunalle kokonaan. Puutuin kyllä asiaan. Yleensä tosin en liiku heidän kanssaan. Lasten isä ei aina huomaa, onko kaoottisuus sopivaa vai ei - ja hän on siihen tottunut.
Mutta minua väsyttää...
Pikkulapsen kehitystä edistää vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa ja uskallus tutkia ympäristöä. Mitä paremmat ja luottavaisemmat suhteet lapsella on hoitajiinsa, sitä parempi kyky kaksivuotiaalla on ratkoa ongelmia. Pelkästään kiintymyksen kohteen läheisyys vähentää lapsen pelkoa. Jos lapsella on turvallinen suhde vanhempiensa kanssa, se leikkii 3 1/2-vuotiaana luottavaisesti toisten lasten kanssa ja osaa toimia itsenäisesti. Jos taas suhde vanhempiin on epävarma, lapsen on vaikea voittaa ujouttaan vieraita kohtaan. Turvallinen suhde tekee lapsesta ehkä vähemmän tottelevaisen, mutta samalla se sopeutuu paremmin sellaiseen yhteistoimintaan, joka kiinnostaa sitä. Tämä liittyy yllättävästi sellaiseen mielenkiintoiseen seikkaan, että tällainen lapsi kastelee harvemmin vuoteensa, mutta sitäkin usemmin housunsa, koska WC:ssä käynti voisi häiritä keskeneräistä puuhaa tai merkitsisi myöntymistä vanhempien vaatimuksiin. Kun tällainen lapsi on viisivuotias, sen rauhoittamiseksi riittää, kun kiintymyksen kohde hymyilee tai puhuu sille luottamusta herättävästi. Ottolapsella luottavaisen suhteen luominen voi kestää kauemmin, mutta suhteesta voi tulla yhtä hyvä kuin muillakin lapsilla, jos ottovanhempi pyrkii myötävaikuttamaan siihen. Epävarmaa suhdetta vanhempiin voi edistää herkkä reagoiminen lapsen tarpeisiin. Virikkeellinen leikki, lohduttava kosketus, hymyileminen ja kiinnostuksen osoittaminen lapsen verbaalisiin viesteihin auttaa. Työssäkäyvien vanhempien lapselle olisi eduksi, jos lapsella on vakituinen, säännöllinen hoitosuhde. Vaikka lapsi olisi emotionaalisesti miten vahva tahansa, voi sen turvallisuudentunne heikentyä, jos se ei tiedä, kuka siitä kulloinkin pitää huolta. (ks. Elämisen taito)
Mullon taipumus aina epäillä perusturvallisuuden häilymistä kaikissa asioissa, mutta kun niin moni vanhempi eron jälkeen heittelee lapsia edes takaisin mielivaltaisesti tai etääntyy lapsistaan - siitä tulee arkoja lapsia.
Jos perusturvallisuus johtuu heikosta vanhemmasta (ei kuria, ei sääntöjä) hommahan on sillä selvä! Lapsesta tulee ujo, mutta levoton, koska ei tunne rajojaan. Silloin lapsi on ilkeä vieraissa tilanteissa.
alkoivat päiväkodin kun nuorempi oli 3v ja siellä ovat olleet. Paitsi vanhempi aloitti koulun. Suurin muutos mitä ollut, on se, että iśä alkoi seurustella (mun kanssa) ja me muutettiin yhteen. Ketään muita tyttö/poikaystäviä eivät ole nähneet.
Yleensä äitinsä kanssa ovat aina himassa, tarkoitan nyt että ei ole mitään ramppaamisia, tietääkseni. Äiti hoitaa lapset ihan itse, ei esim. hoidata muilla. Ja sama juttu meillä, isä on aina heidän kanssaan. Yleensä isä pitää lapsia melkein kaikki viikonloput sylissä ja paijaa (lapset haluavat sitä), milloin siis nämä eivät juokse ympyrää.
ap
Miten ne voisi sua auttaa? Lapset asuvat äidillään, eikö? Isä kasvattaa laiskasti ja antaa niiden riehua.
Miten saat lapset salakuljetettua perheneuvolaan vanhempien tietämättä?
Vierailija:
Miten ne voisi sua auttaa? Lapset asuvat äidillään, eikö? Isä kasvattaa laiskasti ja antaa niiden riehua.Miten saat lapset salakuljetettua perheneuvolaan vanhempien tietämättä?
Tekstistä oli vaikea jotenkin löytää mitä haet.
Lapset eivät kuullosta normaaleilta, mutta miksei?
helvetti on irti miehen lasten kanssa. Vanhempi on välillä todella väkivaltainen, nyt on tosin ollut rauhallisempi parin kuukauden ajan. Rasittavinta on jatkuva manipuloiminen ja isän syyttely kaikesta mahdollisesta. " Sä oot huono hoitaja! Osta meille peli! Sä oot huono isä kun sä et osta peliä!"
Ymmärsinkö oikein?
Lapset riehuvat teillä ollessaan. Isä ei kiellä. Ehkä sun pitäisi kieltää, jos se sua ärsyttää? Koetko että et osaa tai saa?
ja illasta aamuun, se ei siltikään ole " hallinnassa" . Lapset eivät luota isäänsä, eivätkä muhun.
Nämä ovat ihan tavallisia kommentteja.
Mä en jaksa...
Jos perusturvallisuus johtuu heikosta vanhemmasta (ei kuria, ei sääntöjä) hommahan on sillä selvä! Lapsesta tulee ujo, mutta levoton, koska ei tunne rajojaan. Silloin lapsi on ilkeä vieraissa tilanteissa.
Heikko vanhemmuus? Isä ei osaa puuttua, ja pitää kuria huutamatta?
Onko teillä mitään johdonmukaisia sääntöjä kun lapset ovat teillä? Tai rangaistuksia? Huutaminen ei auta mitään, jos lapsella ei ole selvät rangaistukset. Lelujäähyä, lapsi jäähyä, karkin tai jonkun kivan poistamista jne. Super-Nannysta opittua johdonmukaista ja vaaratonta kuritusta.
Meillä lähtisi ensin lapsi jäähylle, seuraavasta paras lelu jäähylle, sitä seuraavasta lapsi jäähylle.
Jatkaisin rangaistuksia vaikka siihen asti, että olisi tyhjä huone, jossa lapsi olisi seuraavat viisi vuotta kotiarestissa. Aikuisena saisi ehkä muuttaa pois!
jos lapsia ei saa viedä myös sinne peneen?
Lapset eivät ole kiinnostuneita mistään leluista, vain pelaamisesta ja videoiden katselemisesta. Pelaamista säännellään.
Isä on sanonut, että silloin kun hän asui kotona, lasten äiti ei koskaan kieltänyt lapsia, koska " aikuisena elämä on niin kamalaa kun joutuu tottelemaan, siksi lasten ei vielä tarvitse" .
En tunne häntä lainkaan, enkä osaa arvioida mitään tilanteita.
Ja oma ongelmani on se, että pelkään aina vähän, kun he tulevat meille.