mulla on niin huono omatunto kun olen huutanut meidän 2v lapselle koko päivän.
jo aamulla suutuin kun hän tuli meidän makuuhuoneeseen klo 7 ja räppäsi valot päälle huutaen mulla on nälkä. no siinä sitten samalla heräti kaksoset jotka olivat yön valvottaneet. nappasin häntä kädestä kiinni ja puristin suupieliltä ja sanoin ole hiljaa ja annoin ruokaa.. siitä se päivä sitten jatkui tuota rataa. olen vai niin väsynyt ja loppu tähän koko arkeen että en hillitse enään itseäni. ja koko loppupäivän hän temppuyili ja minä karjuin ja huusin ja sanoin hälle todella rumastikkin välillä.
Kommentit (31)
Kaikilla on välillä noita päiviä. Hyvittelet sitten huomenna, pyydät anteeksi eilisen huutamista ja teet namiruokaa :)
Meidän lapsilla 3v ja 4v on kirja " Ainon äiti on vihainen" ja sen avulla olen saanut selitetyksi molemmille aika varhain, että äideilläkin on pahoja päiviä. (Ja mun pahat on aikas pahoja.)
Hän ei aikonut pahaa. Kauhea rangaistus pienelle, ei hän ymmärrä.
arki paljon paremmalta.. tsemppiä!
ihan kun olisi jokin möykky sisällä kun on niin paha olla. todella huono omatunto. miksi teen sellaista lapselleni mitä en haluisi että minullekkaan tehtäisiin. mietinkin tossa iltapalaa sydessäni etä ei minunkaan äiti tehnyt minulle noin ja miten kauheaa se olisi olut jos olisi tehnyt.
-ap-
Tuollaisia päiviä tulee. Huomenna olet sitten tämänkin päivän edestä mukava äiti pikkuisellesi. Jätät kotihommat siivoukset sun muut vähällä ja keskityt tekemään päivästä mukavan teille kaikille.
silti en hyväksy käytöstäni. ennen menkkoja olen hirviö. pitää vaan yrittää parantaa eikä hyväksyä, että käytös olis ok.
Vitut siitä pienestä lapsesta, joka pelkää mielipuolisesti käyttäytyvää äitiä!
itku meinaa tulla silmään..
ei hän tarkoittanut aamuherätykselläänkään pahaa;
HÄNELLÄ OLI NÄLKÄ. pyysi ruokaa, ja mitä sinä teit?? tarrasit kiinni!!
ei se ole sen pienen ihmisenalun vika, että olet tehnyt kaksoset perään, etkä pärjää ja jaksa niiden kanssa!
HÄPEÄ, ap.
olet törkeä. toivottavasti nukut tänä yönä paremmin, ja vaikka aamulla otat 2vuotiaan pikkulapsesi viereesi, ja sitten menette yhdessä aamupalalle.
JA ANNA OLLA VIIMEINEN KERTA, KUN TARRAAT LAPSEET KIINNI!!
mieti, miltä se tuntuu, kuinka pelottavalta, kun ei voi edes omaaan äitiinsä luottaa? käy käsiksi ja huutaa ja raivoaa??
Ap:lle, toimit kurjasti, mutta inhimillisesti. Väsymys tekee tuon. Muistan samanlaisia päiviä ajalta, kun meillä esikoinen oli 2v. ja kakkonen vauva. Nyt meillä neljä lasta ja hermot paremmat plus seuraavat olleet parempia nukkumaan, kun kakkonen, joka heräsi sata kertaa yössä rinnalle. Ole armollinen itsellesi, sinulla on kaksoset, joissa takuulla työtä vähintään tuplasti. Ja se on ihan hirveää, kun itsekin tajuaa, että tekee väärin, kun huutaa pienelle, mutta väsyneenä ei saa vaan itseään rauhoittumaan. Toivottavasti saisit nukkua vaikka viikonloppuna muutan tunnin.
Jaksamisia!
Uskomattoman epäempaattinen ääliö. Haloo, AP on jo pahoillaan, ihan hajalla!
Kuule AP, älä ota itseesi. Oikeasti, niitä hetkiä tulee kun on väsynyt ja flippaa. Päästä irti ja katso eteenpäin: huomennakaan ei ole liian myöhäistä tehdä toisin.
eikö siinä lapsi ole hätää kärsimässä, kun äiti käy fyysisesti kiinni ja huutaa ja riehuu?
kuinka voi luottaa äidin apuun, jos pitää pelätä omaa äitiä?
Tove Appelgren: Vesta-Linnea ja hirviöäiti. Itkin kun luin sen ensimmäisen kerran.
Itsekin raivostuin 2,5-vuotiaalle, kun juuri olin sanonut että vauvan tuttia ei koskaan saa laittaa suuhunsa (näin että suunnitteli sitä), ja meni minuutti kunnes tämän ipanan oli pakko nuolaista tuttia (tällä lapsella ei ole koskaan tuttia ollutkaan, joten ei ole siitä mustasukkainen). Laitoin jäähylle ja huusin ihan turhaan :o/ 4,5v isosiskokin uhosi koko päivän rikkovansa kaikki lelut ja repivänsä askartelut eikä mene koskaan syömään eikä tahdo ikinä eikä huomenna ulos... Hermo hiukkasen kireällä.
jotka ette koskaan ole huutaneet ja raivonneet lapsellenne!
Huutaminen nyt oli turhaa, mutta jäähy ihan paikallaan. Lasten pitää myös uskoa kun kielletään, oli kyseessä sitten iso tai pieni asia. Jos antaa pienten juttujen mennä toisesta korvasta ulos, niin miksi lapsi uskoisi sittenkään kun kielletään juoksemasta tielle tai kiipeämästä kirjahyllyyn?
18
Kyseenalaistan tuon niin kehutun ja mainostetun lastenhankkimisen pienellä ikävälillä. Mielummin pitkä väli ja lapset saavat kohtelua yksilöinä, ei taakkoina. Kiva lapsenkin aina kokea olevansa " tuhma ja tiellä"
Vierailija:
Kyseenalaistan tuon niin kehutun ja mainostetun lastenhankkimisen pienellä ikävälillä. Mielummin pitkä väli ja lapset saavat kohtelua yksilöinä, ei taakkoina. Kiva lapsenkin aina kokea olevansa " tuhma ja tiellä"
Iloitsen lapsistani, en koe heitä taakkana. Teemme jokaikinen päivä kivoja asioita yhdessä, halimme, kerron lapsille kuinka paljon heitä rakastan. Valitettavasti joskus sitä vain suuttuu, mutta se on elämää.
Vaikka tuo 4,5v olisi ainoani, niin aivan varmasti tuo uhmaaminen ottaisi päähän ihan yhtä lailla. Nyt hänellä on todella läheinen sisko, vauvaakin hän tykkää hoivata kanssani. Keskimmäinen (2,5v) palvoo isosiskoaan, ja heillä meneekin leikit hienosti yksiin.
Ei ne pitkätkään ikäerot takaa sitä ettei lapsiin koskaan hermostuisi.
23
Vierailija:
Uskomattoman epäempaattinen ääliö. Haloo, AP on jo pahoillaan, ihan hajalla!Kuule AP, älä ota itseesi. Oikeasti, niitä hetkiä tulee kun on väsynyt ja flippaa. Päästä irti ja katso eteenpäin: huomennakaan ei ole liian myöhäistä tehdä toisin.
Tuo epäempaattinen ääliö tunsi suurta empatiaa sitä pientä lasta kohtaan. Miksi aikuinen nainen, joka on itse halunnut lapsia pienillä ikäeroilla, saa pahoinpidellä lasta ja siitä hyvästä hänelle halutaan vain empatiaa?
Mitäs jos seuraavan kerran vaikka heittää väsyneenä kaksoset seinään? No, empatiaa vain, äitihän on vain väsynyt!
kireällä... joskus vaan on niin
huomenna teette kahdestaan jotain tosi kivaa