mulla on niin huono omatunto kun olen huutanut meidän 2v lapselle koko päivän.

onhan meilläkin päivisin paljonkin hyviä hetkiä. nauramme,leikimme,luemme,laulamme,temme yhdessä ruokaa ja monasti sanon että xxxxx on äidin kulta äiti rakastaa sinua.

torun myös 5kk vanhoja kaksosia joskus vain siksi että isompi tuntisi että myös muita torutaan esim. ai että miten sinä nyt siihen pissasit ei noin saa tehdä. tai ai ai ei saa heittää ruokaa lattialle. tosi tuhmaa sotkea ruoalla. nätisti pitää paijata ei saa ottaa hiuksiin kiinni.. yms......





-ap-

Älä välitä, ap! Oon minäki huutanu Huutonetistä lapsilleni (5v ja 8v) koko päivän. Pikkuisen morkkis on, mutta minkäs teet, kun vaatefriikki olen..

Iltaisin itkin, kun olin väsynyt, olin huutanut 2vuotiaalle esikoiselleni. Ja muistan tunteen, kun esikoinen hyppi sänkyyn klo7 aamulla ja herätti samalla muut. Mutta koko ajan se alkaa helpottamaan, nyt mennään kevättä kohti ( kuten myös vuosi sitten minun tilanteessani) joten päivät alkavat pitenemään ja valo auttaa jaksamaan.

Kun kuopus syntyi, yritin vielä tehdä vielä samat jutut (siivoukset, leipomiset jne) kuten aikasemmin ja se vei voimani, joten aina hermostuin esikoiselle, koska yleensä hän oli aina siinä " edessä" .

Neuvonkin nyt jättämääm siivoukset yms. vähemmälle, koska sen sotkunkin kanssa oppii elämään. Nuku aina kun voit, osta valmiita kaupasta jne. Se aika menee niin nopeasti ja usko, kohta alkaa helpottamaan!!!

Jaksamisia!

Mulla vain yksi 4-vuotias lapsi jolle tulee kuitenkin joskus tiuskittua ja sanottua tylsästi. Ymmärtää onneksi kun pyydän anteeksi ja sanon että jokainen suuttuu joskus jos on väsynyt.

siis miettiä, miltä lapsesta tuntuu, kun huudatte ja karjutte, käyttäydytte pelottavasti.



mutta ei, te " väsyneet" äidit ajattelette vain MINÄ, MINÄ, MINÄ...

Vierailija:

Vierailija:

Uskomattoman epäempaattinen ääliö. Haloo, AP on jo pahoillaan, ihan hajalla!

Kuule AP, älä ota itseesi. Oikeasti, niitä hetkiä tulee kun on väsynyt ja flippaa. Päästä irti ja katso eteenpäin: huomennakaan ei ole liian myöhäistä tehdä toisin.

Tuo epäempaattinen ääliö tunsi suurta empatiaa sitä pientä lasta kohtaan. Miksi aikuinen nainen, joka on itse halunnut lapsia pienillä ikäeroilla, saa pahoinpidellä lasta ja siitä hyvästä hänelle halutaan vain empatiaa?

Mitäs jos seuraavan kerran vaikka heittää väsyneenä kaksoset seinään? No, empatiaa vain, äitihän on vain väsynyt!

Kun ei se 2-vuotiaskaan moisesta paljon ymmärrä! Olkaa lastenne kanssa, kasvattakaa. Ei huudeta perään " ?&%¤# kakru kun noin menit tekemään!" , vaan ennakoidaan tilanteita ja eletään lasten kanssa, niin ettei mitään ikävää ehdi tapahtumaan.



Meillä lapset ovat pieninä saattaneet herätä jo viideltäkin, että seitsemän kuulostaa luksukselta. Yksi keino mulla kestää arkea oli yrittää ennakoida mihin aikaan lapset heräävät ja nousin sitten 15-30 min aiemmin, nautin yksin aamuhetken kahvikupillisen kera. Sitten olinkin jo valmiina laittamaan aamupalaa muksuille.

että asiat keskustellaan jälkikäteen ja lapselle selitetään, että ihan samalla tavalla kuin lapsilla, myös aikuisilla on huonoja päiviä, myös aikuiset suuttuu ja huutaa, mutta ei se ole vaarallista. Sitten taas lepytään ja pyydetään anteeksi ja ennen kaikkea: suuttuneenakin äiti aina rakastaa lasta.



Lapsen on ihan hyvä nähdä elämässä koko tunteiden kirjo, eikä aina vaan jotain lässynlässyn pehmoilua. Kun sitä suuttumusta ne lapset tulee ihan varmasti elämässään kohtaamaan, ja on ihan hyvä, että osaavat siihen sitten myös suhtautua.

pienet lapset kykene ymmärtämään syy-seuraussuhteita. Vaaditte aivan mahdottomia. Pienen lapsen joka hyväntuulisena aamulla menee herättämään äitikultaa, koska pienessä masussa on nälkä, pitäisi ymmärtää odottaa ainakin kahdeksaan asti ja sittenkin hiippailla varovasti huoneeseen?



Meillä lapsi nukkui todella huonosti 5-vuotiaaksi asti ja on ollut puolivuotiaasta alkaen kroonisesti sairas. Tuntuu, että joillain todella helpot lapset, mutta pinna ei tunnu kestävän edes heitä.



Mitä sillä huutamisella saavutetaan, jota ei voi tavoittaa olemalla läsnä ja opettamalla lasta?

Mun mielestä joku koko seuraavan päivän hemmottelu ei ole oikea keino paikata molempien säikähdystä ja omaa huono omaatuntoaan, mielummin puhuu asian kertaalleen läpi lapsen kanssa, eli pyytää anteeksi, kertoo lyhyesti syyn, sanoo että yrittää toimia jatkossa paremmin ja että rakastaa lasta hurjasti, ja sitten vähän sylitellään päälle. Ei siinä millään lempiruuilla ole mitään tekemistä asian kanssa.



Meillä ei (onneksi) ole pienempiä sisaruksia valvottamassa, mutta joskus menee silti hermo 2 v:n kanssa. Viimeksi kun heitti mua puulelulla silmäkulmaan ja säikähdin/suutuin niin, että karjaisin aika kovaa. Poika meni ihan hämilleen ja itkuiseksi, mutta puhuttiin asia läpi ja sen jälkeen poika kertoikin monta päivää, että " äiti säikätti" .

Ei ap:kaan ole väittänyt, että sen 2-vuotiaan olisi pitänyt käyttäytyä yhtään toisin, ei kukaan ole niin sanonut. joskus vaan pinna ei kestä, me kaikki kun ei olla yhtä hienoja ihmisiä kuin sinä. Me muut ollaan vain ihmisiä, ja käyttäydytään joskus huonosti. Mutta me osataan kyllä käsitellä ne asiat lastemme kanssa, ja ehkä meidän lapset tulevaisuudessa kestää ja sietää paremmin erilaisia ihmisiä ja erilaisia tunnetiloja, kun ne on joskus sellaisia ympärillään nähneet.

Vierailija:

pienet lapset kykene ymmärtämään syy-seuraussuhteita. Vaaditte aivan mahdottomia. Pienen lapsen joka hyväntuulisena aamulla menee herättämään äitikultaa, koska pienessä masussa on nälkä, pitäisi ymmärtää odottaa ainakin kahdeksaan asti ja sittenkin hiippailla varovasti huoneeseen?

Meillä lapsi nukkui todella huonosti 5-vuotiaaksi asti ja on ollut puolivuotiaasta alkaen kroonisesti sairas. Tuntuu, että joillain todella helpot lapset, mutta pinna ei tunnu kestävän edes heitä.

Mitä sillä huutamisella saavutetaan, jota ei voi tavoittaa olemalla läsnä ja opettamalla lasta?