Onko kenenkään äiti kuollut sairauteen lyhyen

olen pahoillani tilanteestanne.

Paljon voimia sinulle!

... kuoli 8 kk sairastamisen jälkeen. Itselläni ei ollut tuolloin lapsia. Ehkä on niin että oikea aika ja oikea tapa kertoa lapsillesi tulee ja otat sen vain vastaan. Ainakin minä sain kokea sellaista johdatusta monessa isäni sairauteen ja kuolemaan liittyneessä asiassa.

Meillä on vanha koira, joka ei voi elää enää pitkään. Olemme sanoneet pienille lapsillemme (3 ja 4 v) jo jokin aika sitten, että Esku lähtee tässä joskus lähiaikoina taivaaseen. Että Esku kuolee täällä ja sen elämä menee taivaaseen. Pari kertaa isompi tyttö varmisteli, että Eskuko menee pian taivaaseen ja eikö me enää nähdä sitä? Vastasin, että sitten ei enää nähdä, ikävä tulee mutta se kuuluu vain asiaan.



Toisin sanoen ei kiertelyä eikä myöskään liiallista selostamista. En tiedä, auttaisiko sama, jos pois on menossa rakas isoäiti. Jotenkin tuntuisi että lapsikin voisi tarvita valmistautumista asiaan.



Voimia sinulle!

Niin kauan kuin äiti oli elossa en puhunut kuolemasta, sanoin vain että Mummo on nyt kovin kipeä ja on siksi noin väsynyt ym. Sitten kun lääkitys lopetettiin ja siirryttiin todenteolla saattohoitoon niin valmistelin lasta niin että Mummo on nyt sairaalassa eikä enää tule sieltä kotiin, Mummo on nyt niin vanha ja väsynyt että hänen elämänsä lakkaa ja hän menee pian taivaaseen. Me katsottiin tässä tilanteessa helpoimmaksi puhua taivaasta vaikka emme ole uskossa, noin pienen lapsen on niin vaikea ymmärtää vielä mitään lopullista ja sitä että joku vaan lakkaa olemasta.

itkua melkein täällä tihrustan teidän jutuille. T rv 25

kuoli muutama kuukausi sitten. Oli alle 80-vuotias kuollessaan. Minun lapseni ovat 4v ja 6v. Emme ole missään uskontokunnassa, emmekä puhuneet mitään uskonnollisia. Ukki oli muutaman kuukauden sairastellut.



Kerroin lapsille ihan totuudenmukaisesti asioita. Että äiti itkee nyt, koska on niin ikävä ukkia. Yhdessä valitsimme lasten kanssa kukat, jotka he pudottivat hautaan. He myös harjoittelivat hautajaisvastaanotolle laulun, joka liittyi ukin aiempaan uraan. He olivat siis kiinteästi mukana kaikessa, eikä heitä sysätty syrjään. Annettiin oma tila ja oma aika sille suremiselle.



Ennen siunausta kävimme katsomassa ukkia arkussa. Se tuntui lapsia myös rauhoittavan. Näkyi, että se oli se sama vanha tuttu ukki, mutta ei elonmerkkejä. Arkkuun oli laitettu edesmenneen mummin kuva myös ja peitto ukille, ettei tulisi kylmä jne. Oli siis tehty homma inhimilliseksi.



Lapset eivät ole ukkia itkeneet, mutta jonkin aikaa he leikkivät hautajaisia leluillaan jne. Annoin heidän työstää kokemaansa näin. Kirjastosta löytyi myös hyviä kuvakirjoja aiheesta.



En ole valehdellut heille, enkä kaunistellut asioita. Kyselivät aikansa kaikenlaista, vastasin sen myötä mitä osasin. Taivaasta tms. emme ole puhuneet, ihminen vain kuolee.

Kerrottiin, että nyt ei mummoa enää ole, mummo on mennyt taivaaseen. Juteltiin millaista taivaassa on. Hyvin tuntui 2½-vuotiaskin asian ymmärtäneen, kun jälkeenpäin asiasta puhuttiin. Vielä 4-vuotissynttäreilleen kyseli kuitenkin tätäkin mummoa tulevaksi, eli ihan täydellinen ymmärräys ei ollut =)

sekä miehen isä suhteellisen lyhyillä varoitusajoilla. Lapset ovat olleet 2-6 vuotiaita. Kyllä me silloin 2 vuotiaanakin kerrottiin että mummu on sairas ja mikä hänellä on. Ja sanottiin etukäteen, että saattaa olla että hän ei siitä selviä vaan kuolee ja menee taivaaseen. Meillä puhuttiin kuolemasta ihan oikeilla sanoilla ja rehellisesti. Monta kertaa jälkeenkinpäin ollaan kuolemaa mietitty ja olen kyllä nyt vanhempana lapsille sanonut, että en osaa asiaa selittää paremmin kun en oikein itsekään ymmärrä. Eräs hoitaja meille sen verran sanoi, että ei saa lapsille koskaan mennä sanomaan kun ihminen kuolee, että hän nukkui pois. Lapselle saattaa jäädä pahoja pelkotiloja nukkumisesta. Useat ihmisethän kertovat kuolemasta juuri niillä sanoilla että joku nukkui pois.

Kuopus oli 11v ja olemme ennenkin puhuneet kuolemasta. Itselläni esikoinen kuollut.

On se itsellekin aika raskasta mutta muuten hyvä kun ei kauan joudu kärsimään.

Äitini kuolemasta tuli 19:sta päivä 2v ja välillä ikävä vaikka ihan ymmärrettävää jo sen ikäisenä.

Voimia sinulle ja perheellesi! ♥