Lue keskustelun säännöt.
Esikoinen kyseessä, olen hieman ihmeissäni
30.01.2008 |
Kyse on siis 1v6kk ikäisestä esikoisestani. Aina tyttö on ollut päivänpaiste, tottelee jne..
Voiko uhmaikä nyt jo alkaa?
Kaikessa vänkää vastaan, sanoo pois, kysyn no nousetko? EN No istutko sitten siinä? EN
Myös jos ei saa tahtoaan läpi, kamala huuto ja lyöminen. yritän kieltää lyömästä, otan syliin ja yritän rauhoittaa.
Samoin äiti ei saa laittaa mitään, sanoo että isi laittaa.
Miten valmistua tähän ikäkauteen? Esikoinen siis kyseessä ja suoraan sanottuna olen ihmeissäni mihin se pieni kiltti tyttö katosi, yhdessä yössä tämä kiukkuinen vänkääjä ilmestyi :)
Eli kaikkia vinkkejä ja kokemuksia kaipaan.
Kommentit (4)
että kysellä ei kannata. Olet päättäväinen ja määrätietoinen lapsen kanssa. Nyt tehdään näin, vaihtoehtoja ei ole ja mitä olet päättänyt, sen myös pidät. Tällöin lapsi kokee olonsa turvalliseksi. Tällä saa huutoa ja rähinää aikaiseksi, mutta se ei ole vaarallista. Lapsi kokeilee vain rajojaan ja sinun on aikuisen asetettava ja pidettävä.
Tsemppiä. Tuo vajaa parivuotiaan uhma on tosi raskasta, kun ainakaan omalla pojalla ei ole älliä yhtään, että voisi edes joskus selittää tai keskustella, miksi jotain ei voi saada tai tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kysy. Se asettaa vain lapsen ahdistavaan tilanteeseen, mihin reagoi uhmalla. Ilmoita mitä tehdään, ja pidä siitä kiinni.
ja ensimmäinen mitä sinuna tekisin, on tuon kyselemisen lopettaminen... Itsekin sorrun siihen välillä, ja varmasti tuon ikäisen vastaus on aina kieltävä! Eli vaihda kysymykset käskyiksi, esim. nouse ylös. Valinnanvaraa tuon ikäiselle voi antaa vaikkapa siinä, syökö hän banaanijogurtin vai mustikkajogurtin, haluaako punaisen vai keltaisen paidan. Tsemppiä, kyllä se siitä :)