" Pakotanko" vaan 5-vuotiaan mukaan tarhan retkelle?

Oletko puhunut asiasta henkilökunnalle? Minusta pitää selvittää syy pelkoon ja loppupelissä olla antamatta lapselle periksi jos syytä pelkoihin ei ole. Jo 5-vuotias osaa manipuloida itselleen vapaapäivän.



Toki välttämättä siitä ei ole kyse, mutta kannattaa selvittää syy pelkoon.

lapselta ja päiväkodilta.



Juttele lapsen kanssa, sovi että hän saa jonkin turvalelun mukaan. Ja laita sitten matkaan!

voi varmaan jäädä muiden kanssa pk:lle

Jos lapselle on ylivoimaisen vaikeaa lähteä retkelle, niin toinen vaihtoehto on sitten jäädä tarhaan pienten ryhmään tai sitten lähteä mukaan teatteriin.



Sitä ennen täytyy selvittää mitä lapsi pelkää. Onko kuullut, että joskus on jollekin tapahtunut jotain vai onko lapselle itselle tapahtunut jotain

Poikani on melko " huomaamaton" ja helppo, eikä siis kiinnitä millään tavalla tarhatätien huomiota. Tietääkseni hänelle eikä kenellekään muullekaan ole sattunut mitään. Poika itse sanoo, ettei halua lähteä teatteriin, koska pelkää sen olevan liian pelottavaa. Olen kertonut, että kyseessä on LASTEN teatteri, joka ei varmasti ole liian pelottava ja että ihmiset vain NÄYTTELEVÄT. En haluaisi hänen myöskään jäävän jonnekin pienten ryhmään siksi aikaa ja leimautuvan pelkuriksi tms.

Vierailija:

En haluaisi hänen myöskään jäävän jonnekin pienten ryhmään siksi aikaa ja leimautuvan pelkuriksi tms.

Voi herranjestas. Lapsi pelkää vierasta tilannetta ja sinä pakotat hänet retkelle ettei MUUT VAIN LUULISI HÄNTÄ PELKURIKSI!

a) Miltä itsestäsi tuntuisi vastaavassa tilanteessa, jos vaikka arastelisit mennä kutsuille missä et tunne ketään ja miehesi pakottaisi sinut menemään ja vielä yksin, koska ei haluaisi olla töistä pois eikä haluaisi, että yhteiset naapurinne pitäisivät sinua pelkurina?

b) Miten se vaikuttaa pojan elämään edes vuoden kuluttua, mitä tarhakaverit hänestä ajattelevat ehkä päivän, pari?

c) Tarhakavereille lienee tutumpaa ja tuoreemmassa muistissa kuin sinulla se, miltä tuntuu, kun itse pelkää uusia asioita ja ovat varmasti ymmärtäväisempiä ja kypsempiä kuin sinä.

Lapsi on tosin vähän nuorempi, vasta 4-vuotias, mutta jännittää silti hirmuisesti kaikkia uusia juttuja. Leikkikoulun aloittaminen viime keväänä oli hänelle tosi kova paikka, sitä itkettiin ja surtiin joka päivä pari viikkoa ennen hoidon aloitusta. Me vanhemmat ja isoveli kehuttiin että tulee olemaan hauskaa, käytiin tutustumassa ja muuta, mutta silti lapsi jännitti sitä ihan mahdottomasti.



Alussa lapsi oli hiljainen ja vetäytyvä, mutta nyttemmin näyttää olevan muiden suosiossa ja hänellä riittää aina kavereita. Mutta silti uudet jutut jännittävät. Retkiaamuina lapsi itkeskelee, ettei haluaisi mennä. Samoin uimaan meno luokan kanssa, vaikka muuten lapsi rakastaa uimista. Alussa hainkin lapsen pois ennen uintia, mutta nyt pari kertaa hän on mennyt muiden mukaan. Mutta molemmilla kerroilla jäi uinnit kesken :-(. Tosin tässä haittana oli se, että olin mukana ja heti kun lapsi muisti minut hän halusi pois altaasta.



Lapset ovat vain erilaisia. Tällaisia ennakkoluuloisia ja jännittäviä lapsia pitää vain kannustaa ja palkita onnistuneista suorituksista. Pakottaminen ei yleensä johda mihinkään hyvään, mutta ensimmäisestä kyyneleestäkään ei pidä antaa periksi.



Minusta sinun kannattaisi jämerästi sanoa lapselle, ettet voi mennä mukaan kun olet töissä. Ja lupaa lapselle jotain kivaa palkinnoksi, jos ja kun hän menee retkelle. Lapselle on kuitenkin suurin palkkio se, kun voittaa jännityksensä, ja jos siitä saa vielä kehuja vanhemmiltaan, niin se ruokkii kokeilemaan muitakin asioita.



Ihan mielenkiinnosta kysyn, että onko lapsesi ennakkoluuloinen ruokien suhteen?

Keltikangas-Järvinen: Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys.

Meillä kerrottiin lasten ollessa pieniä edellisenä iltana, että huomenna mennään esim. konserttiin. Eivät ehtineet pelot kasvaa niin suuriksi eikä selitelty myöskään ihan kaikkea tulevaa. Jos lapselta jatkuvasti kyselee, että pelottaako se ja se niin lapsi saattaa oppia pelkäämään.

pitää selittää hyvissä ajoin ja täysin yksityiskohtaisesti mitä tulee tapahtumaan.

Monesti se -EI!- on johtunut vain siitä, ettei tiedä mitä esim. just retki tarkoittaa.



Mutta kaikesta selittelystä huolimatta tyttö ei ole suostunut menemään yökylään mamman tai mummin luo.

ja juuri tämän takia kaikki päiväkodin retken ovat olleet yhtä itkua. Olen kuitenkin vain todennut, että sinne kuuluu lähteä. Poika on, alkukankeudesta huolimatta, poikkeuksetta nauttinut reissuista. Lähteminen on vain vaikeaa. Nykyään lähtee jo hyvin kaikkialle. Ainoastaan lääkäriin ja tutkimuksiin täytyy pakottaa.

Jos ei ihan ylitsepääsemätöntä pelkoa ole, suosittelisin vain rohkaisemaan lasta ja lopulta tuuppaamaan eteenpäin. Voi loppuelämä olla helpompaa.

ainakin vapaa-ajalla alatte viedä lasta useasti joka paikkaan. Koulussa voi tulla suuria ongelmia.

esim. näytelmiä, musiikkia ja ääniä tms. Mielikuvitus kehittyy tuossa vaiheessa ja tunteet on herkässä. Meillä 5-vuotias pillahtelee paljon herkemmin kuin 3-vuotias ja esim. näytelmissä/nukketeatterissa eläytyy sydäntä raastavasti kaikkeen.

kuulostaa siltä, että lapsi ei ole ollut ilman vanhempia missään.

no, nyt on jo korkea aika kokeilla uutta juttua!



ja molemmat (sekä äiti että lapsi) huomaavat, että eihän se niin kamalaa olekaan.



tottakai lapsi pelkää, jos äiti menee mukaan siihen juttuun... voi kultsinuppeli, se on kyllä ihan kamalaa...