Onko täällä muita, jotka eivät aio lähteä tutkimuksiin/hoitoihin?

Varsinki ap ja Villakerä (meniköhän oikein),kuulostatte meiltä,meidän tilanteeltamme.



Meillä on 4,5v poika,ns ekasta kierrosta ja toisen yritystä nyt 3v takana,joista 2v täysin aktiivista yritystä viime joulukuuhun saakka ja jouluna sitten päätettiin lopettaa se yritys (olin tikutellut sen 2v,juossut gynella ja syönyt clomeja 2x) ja olla vaan,emme käytä ehkäisyä mutta emme myöskään tikuttele emmekä vastaavia.. aloin olla jo puoliksi hullu noidedn tikusteluiden ja yritysten kanssa...



IHANAA,että meitä on muitakin!!

On tää outoa miten mielentilat vaihtuu. Välillä sitä on ihan tyytyväinen elämäänsä ja oloonsa tällä porukalla ja välillä ahdistaa tosi pahasti. Oli menkat viis päivää myöhässä, kierto normaalisti tarkka. Olin jo ihan pilvissä mut eiköhän taas samana päivänä kun ajattelin testata alkoi vuoto ja maailma romahti. Mulla oli pari kuukautta kun meni ihan hyvin eikä tää lisääntyminen ollut niin pinnalla. Nyt on ollu taas tosi ahdistavaa ja masentavaa. Esikoinen on jo iso poika ja kaaverikin sai just vauvan, kaikki tuntuu niin lopulliselta. Täytyy keksiä jotain muuta ajateltavaa tähän elämään, kun tuntuu taas et tulee hulluksi jaa on vaan masentunut.

Surettaa ton ainokaisenkin kannalta jos ei saa sisaruksia.

Tulin taas vaan purkamaan tunteitani ja koitan jaksaa eteenpäin.

pariskunta, jotka ei meinaa lähteä sen kummempiin hoitoihin. Sen verran käytiin että selvis kaiken olevan kunnossa. Yksi lapsi on jo mulla edellisestä liitosta, mutta yhteistä yritetty parisen vuotta. Raskasta on joo...ja välillä tuntuu todella epätoivoiselta. Poppaskonstejakin kokeiltu, mutta turhaan.

Me tehtiin esikoista melkein 1½ v, sai alkunsa luomusti. Vähän ennen sitä päätettiin tosin, että puolen vuoden päästä mennään tutkimuksiin ja katsotaan mitä on edessä Hän on nyt melkein 3½v. Minulla oli imettämisen takia menkat pois tasan vuoden, mutta sen jälkeen on toista yritetty koko ajan, eli 2½ v alkaa olla takana. Jo alusta päätettiin, ettei nyt mennä hoitoihin, kun kerran meillä on jo yksi lapsi.Olen surrut ja murehtinut kovasti, ja kävin gynellä perustutkimuksessa, jossa todettiin, että minussa kaikki on ok, siis ovuloin normaalisti ja limakalvot kunnossa. Siitäkin on aikaa jo melkein 2 v.



Mutta niinhän nyt on käynyt klassisesti, että kun olen asian prosessoinut mielessä, huomannut kuinka ihana 3-henkinen perhe meillä on, kuinka ihanaa on, kun lapsi on jo melko omatoiminen, tein kaappeihin tilaa lahjoittamalla vaatteet ja tavarat pois, niin plussasin tuossa reilu viikko sitten. Vieläkin on epäuskoinen olo, ja olen menossa alkuraskauden ultraan, kun olo on ihan erilainen (ei mitenkään poikkeava normaalista) verrattuna edelliseen raskauteen, etten oikeasti usko olevani raskaana, lähinnä ajattelen tuulimunaa tai pelkään kohdun ulkopuolista. Mutta se selvinnee reilun viikon päästä.

Eli meillä on takana neljä raskautta joista yksikään ei ole mennyt loppuun asti vaan raskaudet ovat kaikki keskeytyneet. Tarkemmin jos selvitän niin 1 tuulimunaraskaus, 2 alkuraskautta viikoilla 6-7 sekä sikiöstä johtuvan syyn vuoksi viikolla 20. Ei siis toistensa kanssa mitään tekoa (?). Lääkäri on määrännyt minulle clomit jo kahden ensimmäisen raskauden jälkeen, niitä en kuitenkaan koskaan aloittanut. Raskaaksi tulin silti. Reseptit on myös Aspirinista joka pitäisi ehkäistä mahdollisia(?) hyytymiä istukassa. Verikokeella hyytymistekijät on tutkittu eikä pitäisi olla mitään vikaa. Toinen resepti on keltarauhashormonista, joka pitäisi aloittaa kun raskaustesti on positiivinen. Keltarauhashormonia on kuitenkin erittynyt tarvittaessa, koska pisimmälle mennyt raskaus ylti kuitenkin puoliväliin. Toisen lääkärin mielestä " aika ei ehkä ole ollut vielä kypsä" . Hänen mielestään en välttämättä tarvitsisi mitään lääkkeitä. Itseäni askarruttaa ainoastaan nuo hormonilääkkeet, niitä en haluaisi. Aspirinia voisinkin käyttää. Mikään lääkkeistä ei kuitenkaan välttämättä auta, toisaalta, aiheutanko vain itselleni lisää keskenmenoja jos en aloita lääkkeitä? Ikä ei voi olla ongelma, olen vasta reilut 20v. En ole osannut päättää mitä tehdä, niimpä olenkin halunnut käyttää ehkäisyä.. Omanapaista pohdintaa, jos jollain on kommenttia, tai kokemusta niin mielelläni kuulen!

Hieno uutinen! Toivottavasti kaikki on kunnossa! Kiva kuitenkin kuulla, että noinkin pitkän yrittämisen jälkeen voi ihan luomusti raskaus alkaa, eikä asia ole niin, että sen vuoden yrittämisen jälkeen ole vielä toivo menetetty. Kai tässä pitää itsekin uskoa, että joskus meilläkin vielä on toinen lapsi. Tää vaatii vaan niin hirveästi kärsivällisyyttä!

joille kolmatta odoteltu jo noin 3v, tuloksetta. Kaksoset tuli luomusti ja helposti, ei ongelmia, heti kun annettiin tulla sain plussan ja nyt kaksoset siis 7v4kk. Mulla oli kaksosten jälkeen 3v ehkäisykapseli kädessä, sen jälkeen meinattiin et kolmas saa tulla, mutta 2 km takana.

Ehkäisyä ei olla käytetty kapselin jälkeen lainkaan.

Hoitoihin en aio lähteä, pitäis olla onnellinen kahdesta olevasta lapsesta, mutta olisin halunnut kokea myös yhden vauvan odotuksen ja vauva-ajan, koska se on kuitenkin niin erilaista kun kahden vauvan odotus ja vauva-aika.

Ja ikää mulla 33v.

Kaksoset oli ylläri, en siis voinut ikinä uskoakaan että saisin kaksoset, suvuissamme ei ole muita kaksosia.

minä kirjoittelinkin tuolla aikaisemmin että kävin tänä syksynä ensimmäisen kerran lääkärillä lapsettomuuden takia (aiemmat lapset ovat kouluikäisiä). Verikokeiden ja koepalojen tulokset tulivat noin kuukausi sitten.. mulla oli papa-kokeessa jotain hämminkiä jonka takia jouduin koepalojen ottoon.



Mulle oli täysi yllätys kun gynekologi sanoi että minulle papan muutokset ovat voineet johtua minulta löytyneestä kondylooma viruksesta!! Uskomatonta, en ole koskaan tiennyt että olen sellaisen jostakin voinut saada. Olen ollut avioliitossa jo 10 vuotta!!

Vaikkakaan munasarjani eivät näyttäneet että minulla olisi PCO, niin verikokeista päätellen minulla saattaa se kuitenkin olla. Munasolu ei ollut irronnut ainakaan sillä kierrolla.

Niimpä sain elämäni ensimmäisen Clomifen kuurin jonka eka kertaa aloitan seuraavan kierron alussa.

En vaan tiedä enää, että mihin uskoa.

Kuinka moni on yleensä saanut Clomeilla jotain tulosta aikaan?

Lisäksi pelkään sitä, että kuinka kamalan olon nuo lääkkeet minulle tekee, kun en ole e-pillereitäkään käyttänyt vuosiin kun en voinut ottaa suun kautta hormoneja enkä liioin käyttää hormonikierukkaakaan.



Välillä iskee kyllä sellainen epätoivo, ettei ole tosikaan. Eikä ole ketään kenelle kertoisi tästä. Muulle kuin omalle miehelle. =(

Kiitoksia onnitteluista! Nyt on ultrassa käyty, ja kyllähän siellä köllötteli pieni ihmisen alku, vastasi täysin viikkoja (7+3) ja sydän sykki vimmatusti. Eli hyvin oli asiat. Ja viikonloppuna oli niin ryytynyt olo, ettei asiasta ollut epäselvyyttä senkään suhteen.



Minulle muuten lääkäri totesi samoin, että onpa mukava nähdä näitä pitkän ajan päästä alkunsa saaneita, antaa aina toivoa.