Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tyttö ollut jo 2,5kk hoidossa ja aina vaan jää itkemään sinne vietäessä ;(
29.01.2008 |
Mua alkaa jo pikkuhiljaa ahdistaa kun tytön hoitoon jääminen ei ala sujua :' (
Tytsy aloitti pph:lla marraskuun puolessa välissä. Ekat viikot jäi nyyhkyttämään hoitajan syliin kun vein hänet, mutta kuitenkin oli ihan hyvillä mielin kun hain hänet.
Aika alussa sit hoitokaveri oli repinyt tyttöä kaulasta kun oli kuulema tullut riitaa kirjasta (mun tyttö oli yrittänyt vuotta vanhemman pojan kädestä ottaa kirjaa) ja poika näppäs tosiaan tyttöä niin, että viikon kesti arvet tytön kaulassa + oli käsivarteen purassut jäljet. En nyt ihan tarkkaan muista alkoiko siinä tienoilla sit se, että tyttö alko myös itkeä hoidosta haettaessa. Eli on jotenkin hätääntynyt ja pientä itkua tihrustamaan kun haen ja hokee " lähdetään kotiin" ja alkaa kauheella vauhdilla antamaan mulle hanskansa, kenkänsä ja kaikki ulkovaatteet ja vilkuttaa jo muille vaikka ei ole edes vaatteet päällä.
Oon kuullut, että 3 viikkoa olis normaalia, että lapsi jää itkemään hoitoon vietäessä. Sitä odottelin, mutta nyt on tosiaan jo lähes 10 viikkoa kulunut ja aina vaan jatkuu. Tässä välissä oli kyllä sillon 2viikon joululoma + viime viikon tyttö oli kokonaan kotona kun oli kipeä. Hoitaja on taukojen jälkeen sanonut kun tyttö itkee, että " J taitaa unohtaa aina millaista on hoidossa kun on näitä pitempiä taukoja ollut" ... Musta kyse ei voi olla enää tottumiskysymyksestä kun (vien rattailla) niin joka kerta matkan puolessa välissä tyttö rupee sanomaan " ei haluu hoitoon, mennään omaan kotiin" eli muistaa kyllä hyvin tarkkaan mihin ollaan menossa.
Mun tyttö on tosi tempperamenttinen ja voi olla, et osin johtuu siitä tää rankka hoidon aloitus kun siellä ei saakkaan aina mitä haluaa ja joutuu jakamaan leluja ja odottelemaan vuoroa (sen takia ilmeisesti tullut useampi riita hoitokavereiden kanssa sillä seurauksella, että mun tytöllä on 3 kertaa ollut pahoja raapimajälkiä naamassa ja kaulassa).
Sori jos teksti on sekava, en ehdi oikolukea. Mitä olette mieltä, pitäiskö pyytää hoitopaikan vaihtoa vai vielä odottaa jos alkais sittenkin tuolla sujumaan?
Kommentit (15)
Sitä mäkin oon ajatellut ja mulla on tosi paha mieli jatkuvasti tän asian takia :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ota ainakin yhteyttä päivähoidon esimieheen ja sovi yhteiskeskustelu vanhempien, päivähoidon esimiehen ja päivähoitajan kanssa.
Turha odottaa, että " asiat korjaantuvat itsestään" , kun tyttö selvästi voi huonosti.
Miten hoitopäivä muuten menee? Meilläkin on hoidossa ollut monia lapsia, jotka ovat itkeneet äidin ja isän perään, mutta rauhoittuneet pian ja olleet koko päivän iloisia ja reippaita. Iltapäivällä äidin nähdessään itku on tullut uudestaan. Se on sitä eroahdistusta. :)
Mutta ammattilaisen näkökulmasta katsottuna neuvoni on, että jos koko päivä on tuskaa, niin hoitopaikan vaihdos voi auttaa. Itsekin olen oman lapsen kanssa niin tehnyt.
Kai siinä joku on pakko olla... ei varmaan mun tytön/hoitajan kemiat pelaa tai sit ei tule toimeen muiden lasten kanssa. Voih, kunpa lapsi osaisi itse kertoa!
meillä meni lapsi myös 1,5-vuotiaana hoitoon (pieni päiväkoti). aluksi hoitaja vaihtui tiuhaan ja selvästi vaikutti sopeutumiseen (itkuja erotessa, ei kuitenkaan hakiessa). nyt lapsi on jo isompi ja hoitaja ollut jo vuoden sama, lapsi on alusta alkaen ollut hyvin ihastunut tähän hoitajaansa ja kaikki on hyvin. kannattaa kysyä hoitajalta myös itkeekö lapsi hoitopäivän aikana, vai tuleeko paha mieli erosta mieleen vain kun äiti on paikalla.
nuo raapimisjäljet kuullostavat ikäviltä, hoitajan pitäisi pystyä heti viheltämään peli poikki, jos joku käy toisen kimppuun. aina tietysti jotain kolhuja tulee, mutta pitkään pysyvät raapimisjäljet kuullostavat ikäviltä. en voi olla tässä kohtaa huomauttamasta yleisesti että pitäkää lastenne kynnet hoidossa lyhyinä! pieni raapaistu ei satu ja lyhyiden kynsien alle ei mahdu töhnää, joka on hygieniariski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä aina hoitaja sanoo " hyvin on mennyt päivä" ja kertoilee onko syönyt hyvin ja mitä ovat tehneet...
Kerran kurkkasin ikkunasta lastenhuoneeseen ennen kun pimpotin ovikelloa (hoitaja asuu rivarissa) ja siellä mun neiti leikki ihan nätisti ja sit kun kuulee ovikellon ja tajuaa et äiti tuli hakemaan niin tulee kiire päästä pois hoidosta.
Sillon kun tuli riita siitä kirjasta ja poika näppäs tyttöä niin hoitaja sanoi, että hän oli keittiössä tekemässä ruokaa ja kun meni katsomaan niin poika oli jo ehtinyt raapasta.
Mietin vaan sillon, et kuinkahan kauan lapset (1v8kk, 1v11kk, 2v,6kk, ja 3v) joutuvat olemaan keskenään päivittäin sillä aikaa kun hoitaja tekee ruokaa... Et ei ihme jos ehtii " riidat" pahaks välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö perhepäivähoitajille tuoda lasten ruoka valmiina lähikoulusta tai päiväkodista? Helpottaisi kyllä kummasti jos aikaa ei menisi ruokienlaittoon.
Se onkin yks epäkohta miks alunperin olisin halunnut lapsen päiväkotiin.
Entäs jos lämmittäis edellisen päivän ruoan niin ei tarviis tehdä sillon kun lapset hoidossa? :) Mulle passais, mut ymmärrän, et kaikille ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki kodin askareet kuuluu siihen.
Tiedän että jotkut pph:t aloittaa ruuan laiton aamulla kuudelta, että ovat sitten leikkiasemissa klo 7 kun ekat lapset tulee. Viimeiset lähtee klo 17 eikä sitten kuulemma enää jaksa ruokaa laittaa...
Perhepäivähoito on nimen omaan kodinomaista hoitoa, ja kyllä siinä täytyy pystyä ruokaa laittamaan. Ei päiväkodissakaan hoitajat ehdi koko ajan kaikkia vahtimaan.
Mitä tulee tuohon itse kysymykseesi, niin harkitsisin kyllä toista hoitopaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli 1v10kk aloittaessaan hoidon ja se oli yhtä tuskaa. Tarttui aamulla minuun kiinni kuin hengen hädässä ja itki ja huusi. Kaksi kuukautta seurasin tilannetta uskoen ja toivoen, että tilanne paranee. Lopulta pyysimme siirtoa läheiseen päiväkotiin. Tyttö sopeutui sinne parissa päivässä ja itkut loppui. Parin viikon kuluttua meni hoitoon jo tosi iloissaan.
En tiedä mitä perhepäivähoitajalla tapahtui ja miksi sinne meneminen oli tytölle niin hirveän vastenmielistä, mutta selkeästi hoitopaikan vaihtaminen oli meillä toimiva ratkaisu.
Vierailija:
Se onkin yks epäkohta miks alunperin olisin halunnut lapsen päiväkotiin.Entäs jos lämmittäis edellisen päivän ruoan niin ei tarviis tehdä sillon kun lapset hoidossa? :) Mulle passais, mut ymmärrän, et kaikille ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut sitä mieltä, että lähtökohtaisesti alle 3-vuotiaalle paras hoitopaikka on joko oma koti tai hyvä perhepäivähoitopaikka. Itsekin tunnen yhden superhoitotädin, joka tekee ruoat oikeasti aamuisin jopa uunivalmiiksi jo ennen kuin lapset tulevat. Hän käyttää säästyneen ajan ulkoiluun, retkeilyyn, askarteluun jne. eli on todella paljon itse lasten kanssa eikä vain seuraile touhuja vierestä.
Mutta jos perhepäivähoitaja on jotenkin huono tai jos vain kemiat eivät kohtaa hänen ja lapsen/vanhemman välillä, voi hyvä päiväkoti olla parempi vaihtoehto. Siellä ei hoitajien tarvitse keskittyä muuhun kuin lapsiin, hoitajia on enemmän ja myös leikkikavereita on enemmän. Toisaalta myös pöpöjä ja melua on enemmän, mutta hyvässä pk:ssa molempiin on koitettu löytää ratkaisuja (esim. käsienpesu, ohjatun toiminnan eriyttäminen yms.).
Minusta sinun kannattaisi varata hoitajalta ihan aika kahdenkeskiselle juttutuokiolle niin, että kukaan lapsista ei olisi kuuntelemassa. Voisit kertoa, että tilanne tuntuu sinusta kurjalta, vaikka tiedät hoitajan olevan hyvä. Kysele, miten päivät menevät ja miettikää oikeasti, kannattaisiko testata esim. päiväkotia tai kotiin tulevaa yksityistä hoitajaa. Tsemppiä!
Alue: Aihe vapaa
itkua kesti vuoden verran. Sitten päätimme kokeilla toista hoitopaikkaa, ja sen jälkeen lapsi ei itkenyt enää kertaakaan. Ei enää yhtään kysymystä illalla " äiti onko pakko mennä huomenna" , ei enää itkuja hoitomatkalla, ei enää itkuja haettaessa. En tiedä, miksi lapsi kärsi hoidossa, ei hän osannut sitä koskaan kertoa. Uusi hoitopaikka kuitenkin oli meille oikea päätös.